Meillä asuu taas gluteeniton hapanjuuri
0
Tein sen taas – nimittäin uuden gluteenittoman hapanjuuren, ja nyt meillä asuu kotona ikioma gluteeniton hapanjuuri nimeltä Kupla. Minähän kokeilin sitä aikanaan (lue täältä) ja tulokset olivat varsin hyviä. Tein muun muassa erittäin hyvää hapanjuurileipää, mutta sitten jotain tapahtui ja homma jäi kesken. En muista mitä se oli, jäikö juuri vähän oman onnensa nojaan vai menikö se pilalle? Kuitenkin, yhtäkkiä olin ilman juurta ja leipää tuli kotiin kaupasta. Viime aikoina hapanjuurileivän ohjeita, kuvia ja videoita alkoi tulla vastaan joka puolelta, ja ryhdyin hommiin uudestaan. Ilman paineita, ja totta puhuen aika mututuntumalla, mikä hapanjuurta valmistaessa on ilmeisesti iso virhe. En siis neuvo ketään tekemään samoin, mutta tiedättekö mitä? Se toimi! En ole punninnut tai mittaillut mitään, vaan yritänyt opetella tuntemaan juuren ja sen käyttäytymisen ihan aistien varaisesti. Ja jotain olen tehnyt oikein, koska hemmetti, tämähän toimii.
Hapanjuurella on luonnetta!
Juuri tulee valmistaa laadukkailla ja puhtailla raaka-aineilla, siitä en ole tinkinyt. Käytössä on vain lasia, ja jauhoina erilaisia gluteenittomia seoksia tai ihan vain yksittäistä viljaa, kuten kauraa tai riisiä. Olen syöttänyt samaa juurta sekaisin eri jauhoilla, vähän fiiliksen mukaan. Pääasiassa kerran päivässä, mutta joskus puolitettu satsi on jäänyt turhan löysäksi ja olen lisännyt jauhoja vielä myöhemmin. Haju ja koostumus kertovat enemmän kuin mihään keittiövaaka.
Kun juuren haju on makeahko ja hapan, se on loistava. Olen myös joskus kohdannut tosi pistävän ja etikkaisen hajun, mutta hieman asiaa opeteltuani sain selville, että se tarvitsee lisää ruokaa. Kun juuri on ns. polttanut kaiken ravinnon, se alkaa käymään ja tuottamaan etikkahappoa. Jos juuren pinnalle kertyy nestettä, sama homma. Nesteen voi kaataa pois ja juurta ruokkia lisää. Periaatteessa juuri siis tarvitsee säännöllistä hoivaa, ruokaa ja lämpöä – siis ihan normaalia huoneenlämpöä. Vinkkejä ongelmatilanteisiin löytyy esimerkiksi täältä.
Hapanjuuresta on vaikka mihin
Olen huono heittämään ruokaa pois, ja vaikka juuressa onkin kyse vain vedestä ja pienestä määrästä jauhoa, yritän hyödyntää myös sen pois heitettävän osan johonkin leivontaan. Juuri on alkanut kuplia hienosti parissa päivässä, ja muutaman päivän kohdalla siitä voi alkaa käyttää osan esimerkiksi leipätaikinaan, muffinsseihin, pannareihin tai vohveleihin. Parhaimmillaan juuri on noin viikon kohdalla, mutta olen leiponut siitä monenlaista eri päivien kohdalla, ja ihanaa on aina tullut. Kannattaa olla tarkkana, ettei odota liikaa, koska juurikin voi aikanaan lässähtää. Jos sitä jää jemmaan, se tulee säilyttää jääkaapissa ja ruokkia noin kerran viikossa. Kun on taas aika leipoa, juurta on hyvä herätellä huoneenlämmössä pari päivää, jotta se aktivoituu täyteen teräänsä.
Parasta hapanjuuressa on tämä hauska projekti, jonka se saa aikaan. Voi seurata juuren käyttäytymistä, kuplintaa, kohoamista ja tuoksua, jotta tietää missä milloinkin mennään. Jos tuoksu alkaa olla liian etikkainen, juuren voi jakaa kahteen astiaan ja ruokkia uudestaan, jolloin se saa lisää energiaa ja tuoksu tasaantuu. En tiedä teistä, mutta itse olen vankasti tekemällä oppiva tyyppi, minkä vuoksi tykkään seurata näin käytännössä mitä tapahtuu.
Tekeillä oleva hapanjuurileipä alkaa olla meillä vakionäky!
Hapanjuurileivonta koukuttaa
Juuren kanssa leipominen on yhtä lailla oma prosessinsa, jossa täytyy opetella oikeat jauhot, taikinan koostumus, kohotusaika ja muut kohdalleen. Jokainen leipä on ollut aika erilainen luomus, mutta hyvän makuisia kaikki. Gluteenittomasta ei yksinkertaisesti saa sitä samaa hattaramaista taikinaa kuin vehnäjauhoista, mutta yritän ajatella että ainakin kaura, durra ja tattari antavat myös ravinteikkaamman leivän. Leipää onkin tullut syötyä enemmän kuin aikoihin, ja hyvä niin! Onko mitään parempaa kuin uunituore lämmin leipä?
Jaan tässä joku päivä omaa ohjetta gluteenittomiin hapanjuuripannareihin ja -vohveleihin! Nekin sai muuten ihan uuden maun hapanjuuresta.