Hae
Saran kotikolo

Aikamoinen Déjà-vu

No niin, tässä sitä taas ollaan. Aikamoinen Déjà-vu, ei voi muuta sanoa. Ihan kuin olisi palannut ajassa taaksepäin maaliskuun alkuun. Paljon puhetta koronasta, tartuntamäärät vain kasvavat ja uudet tiukemmat rajoitukset isketään päälle. Olihan tämä tiedossa, mutta silti viimeiseen asti toivoi, että olisi saatu jatkaa edes sitä jotenkuten vapaata olemista. Eikä sekään nyt ollut vapaata, mutta sentään kavereita sai nähdä ja käydä kirjastossa. Nyt sitten ollaankin taas vaan kotona. Ihan koko ajan. Ja toki ulkoilla saa. Ah, marraskuun ulkoilut. Jos siis tiedät mitä tarkoitan.

Mutta miksi ihan Déjà-vu? No rajoituksia tulee ja täällä me taas olemme, mökillä, ihan kuin silloin maaliskuun alussa (Klik!). Tilanne ei ole enää uusi, mutta voi hemmetti, ehkä juuri siksi sitäkin raskaampi. Kauanko tämä vielä jatkuu…

Mökillä töissä

Olen tämän viikon mökillä etätöissä ja heitin lapsenhoitovastuun vaihteeksi omille vanhemmilleni. Kaupunkimummo saa samalla vähän vapaata. Sinänsä joo aika sattuma, että uudet tiukat rajoitukset isketään taas juuri mökkiviikon aikana ja taas on olo, ettei kotiin huvittaisi mennäkään. Koska mitä kaupungissa muka tekee? Töitä voi tehdä vain kotona, paikat ovat joko kiinni tai sellaisia ettei niihin muuten vaan mennä. Näin marraskuussa toki etuna on se, että kaupungissa sentään on katuvalot kun ilta pimenee. Mökillä on kolmesta eteenpäin sysipimeää, eikä ulkona näe mitään ilman taskulamppua. Mutta ihanaa mökillä aina on. On ehditty leipoa ensimmäiset piparit ja ulkona satoi lunta. Mökillä pääsee vielä kaiken lisäksi aamuyöstä halutessaan viereen nukkumaan, kerta samassa huoneessa ollaan. Aamuköllöttelyt ovat ihana mökin spesiaali.

Fiilis palata

 

Kotiinpaluu on kuitenkin vähän toinen kuin keväällä. Silloin tilanne oli aivan uusi, nyt toki vain pelätty seuraus viime kuukausien menosta. Keväällä päivät menivät nopeasti kovin puuduttaviksi, kun arki pyöri vain kotona. Siellä se tulee pyörimään nytkin, mutta sentään on työt ja siinä mielessä ihan uusi tilanne. Päivät menevät ohi kovin nopeasti, eikä siihen jäljelle jääneelle ajalle tarvitse keksiäkään kummempaa.

Naperokin on uudesta arjesta sen verran poikki, että iltoja on ihan hyvä rauhoittaa. Olisihan sitä kiva joskus jotain tehdä, tavata ihmisiä ja lähinnä miettiä missä joulua vietetään sen sijaan että vietetäänkö sitä ollenkaan. Mutta tämä on tätä. Tämä on nyt. Nyt tähdätään siihen että saadaan lapselle aikaan kiva synttäripäivä näissä oloissa ja maaginen joulukuu kaikesta huolimatta. Se on se millä itsekin selviää taas seuraavat viikot ilman alakuloa. Katsotaan sitten miltä näyttää alkuvuodesta. Silloin onkin edessä paljon uutta päiväkodin aloittamisen myötä!

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi        

Facebook

Parhaat ruokablogit

Millä täyttää lapsen joulukalenteri?

Meidän tyyppi täyttää heti joulukuun alussa itsenäisyyspäivänä kaksi vuotta. Tein lapselle jo viime vuonna oman joulukalenterin (katso Vauvan joulukalenterin), ja totta kai tänä vuonna oli sama homma. Samana haasteena tuntuu vain olevan nyt joka vuosi, että millä täyttää lapsen joulukalenteri?

Käytössä on vielä viime joululta tuttu puinen kalenteri pienillä laatikoilla, joka on samalla aivan ihana joulukoriste! Haasteena tosin on kalenterin luukkujen pieni koko. Lapsi ei sinänsä välitä onko luukussa vaikka vain yksi rusina, luukun avaaminen aamuisin on joka tapauksessa ihan yhtä hauskaa. Itse vain keksisi kivoja ylläreitä helpommin, kun koon puolesta olisi vähän liikkumavaraa. Tai välttyisi siltä hirveältä turhalta muovikrääsältä ja voisi täyttää kalenterin ihan hyödyllisilläkin jutuilla, kuten heijastimella ja hammastahnalla. Tein täytetyn kalenterin lahjaksi myös kummipojalle, ja sinne mahtuikin vähän paremmin erilaista. Ensi vuonna saa naperon mummi ottaa kalenterin vastuulleen, kun on jo vuosien ajan rakentanut sellaiset siskon lapsillekin. Mummi laittaakin yllätyksiä vähän isommalla kädellä.

Joulukalenteriin mahtuu tosiaan vain pikkujuttuja, mutta halusin niiden silti olevan hauskoja ja vähän erilaisia. Sinänsä joulukalenteri saa täyttyäkin pienillä jutuilla, koska joulukuussa synttäreiden ja joulun takia paketteja tulee vähän koko ajan. Liika on liikaa ja menettää lopulta merkityksensä kokonaan. Uskoisin, että kalenterin luukusta löytyvä pikku herkku tai uudet kivat tarrat ovat suhteessa mieluisampia, kuin päivittäin löytyvä uusi pehmolelu tai ne todella turhat muovikrääsät. Kuitenkin luukun avaaminen päivittäin tuo siihen joulun odotukseen omaa taikaa ja jännitystä.

Kuten viime vuonna, kirjaan laatikoiden yllätykset ylös ihan listamuodossa. Jospa tästä löytyisi hyviä ideoita vielä muillekin. Kuvissa on sekaisin oman naperon ja kummipojan kalentereiden täytteitä.

 

Millä täyttää lapsen joulukalenteri?

 

  1. Lappu ”Mitä löytyy maton alta?” (Tonttulakki illan pukkujouluihin)
  2. Unicorn hedelmänamit
  3. Lappu ”Keittiön pöydällä olisi ripustettavaa joulukuuseen” (kaksi yksisarvista kuusenkoristeiksi)
  4. 3 kimaltavaa nipsiä
  5. 2 siirtokuvatatuointia
  6. Pikkutavaraa nukkekotiin (ruokapaketteja)
  7. Lappu ”Käy kurkkaamassa vessan maton alle” (pieni lumisadepallo, jonka sisällä joulupukki)
  8. Tarroja
  9. 2 siirtokuvatatuointia
  10. Nukkekodin tavaroita (keittiötarvikkeita)
  11. Tarroja
  12. Lappu ”Mitä löytyy olkkarin sohvalta?” (Ponisukat)
  13. Tarroja
  14. Unicorn hedelmänameja
  15. 2 siirtokuvatatuointia
  16. Nukkekodin tavaroita (pieni lapio)
  17. Nukkekodin tavaroita (kastelukannu)
  18. Joulutarroja
  19. Lappu ”Mitä löytyy työhuoneen sohvalta?” (Ponisukat)
  20. Nukkekodin tavaroita (maustepurkkeja)
  21. Unicorn hedelmänameja
  22. 1 siirtokuvatatuointi
  23. 3 kimaltavaa nipsiä
  24. Lappu ”Hyvää joulua! Aamupalapöydässä odottaa jouluherkku” (Moo Free joulupukkisuklaa)

 

Isomman kalenterin etuna olisi, että sinne mahtuisi paremmin niitä vähän kooltaan suurempia, mutta hyödyllisiä yllätyksiä. Kummipojan kalenteriin tuli paljon samanlaista, kuten Ryhmä Hau nameja, tatuointeja ja tarroja, joulutikkari ja sukat, mutta sinne mahtui kivasti myös muun muassa Xylitol-pastilleja, laastareita, heijastin ja suihkusaippua. Pieniä, mutta käytännöllisiä lahjoja. Vaikka en tosiaan ole sitä mieltä, että lahjojen tulisi olla kovin kummoisia, kun niitä kaiken lisäksi tulee joulukuussa paljon muutenkin, isompaan kalenteriin olisi kieltämättä helpompi keksiä juttuja. Tässä nyt on mukana useampi lappu, joka kertoo mistä päivän yllätyksen voi löytää. Näin mukaan sai vähän isompiakin juttuja. Lisäksi minulla on ollut jemmassa pieniä nukkekodin esineitä, jotka päätin pistää nyt kalenteriin. Voi olla että katoavat toisaalta heti, kun niitä kannellaan ympäri kämppää, mutta ainakin mahtuivat kivasti luukkuihin.

Mutta onhan tuo puinen kalenteri hieno. Ensi vuonna siitä tulee minun ja mieheni kalenteri, jonka voimme täyttää yhdessä, vuoropäivin. Jättää vaikka kivoja viestejä tai lahjoa toisiamme yhteisellä tekemisellä. Ja lapselle voi sitten laittaa vaikka sitä hammastahnaa.

Haluan tosin myös lisätä jatkossa paljon tekemiseen liittyviä lappuja, jotka ovat erityisen kivoja sitten kun lapsi osaa ne itse lukea. ”Pääset illalla elokuviin.” ”Tänään mennään joulukonserttiin.” ”Nyt lähdetään aamupalalle ravintolaan.” Koronasta vaan eroon niin voi että mitä kaikkea kivaa voikaan keksiä!

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook  

Parhaat ruokablogit