Hae
Saran kotikolo

Matkakertomuksena Persianlahden risteily

No huh, nyt on se reissu heitetty ja takaisin kotisohvalla tutuissa asemissa! Persianlahden risteily oli monipuolinen, hieno matka, jolta jäi paljon mahtavia muistoja. Kyseessä oli myös ensimmäinen oikea ulkomaanmatka yhdessä lapsen kanssa, vaikka pari reissua Tallinnaan on tullut tehtyä yhdessä jo aiemmin. Tälle matkalle lähtivät meidän perheemme lisäksi miehen vanhemmat. Nyt kerron miten Persianlahden risteily meidän porukalla sujui ja millaisia juttuja matkalla koettiin!

Persianlahden risteily alkoi Dubaista

Matka alkoi sunnuntaina aamulennolla Dubaihin. Iranin tilanteen vuoksi Finnair ei käytä tällä hetkellä Iranin ilmatilaa, ja lentää siksi poikkeusreitillä. Sunnuntaisin lennetään isommalla koneella, eikä välitankkausta tarvita, joten lentoaika oli vain reilun tunnin verran pidempi. Istuimme koneessa eturivin paikoilla, joten meille jäi runsaasti jalkatilaa. Lentoemäntä toi meille baby bassinetin, jonka saisi kiinnitettyä seinään vauvaa varten, mutta koska meidän napero on siihen jo hieman liian iso koppa jäi lattialle. Se toimi siinä loistavasti. Koppaan kumottiin repullinen leluja, joilla lapsi leikki tyytyväisenä. Kopassa hän myös nukkui reilun tunnin päiväunet. Eturivistä oli helppo pujahtaa vessaan milloin halusi, ja lapsi istui sylissä nousun ja laskun lisäksi vain muutamia yksittäisiä hetkiä. Lento sujui siis todella helposti. Lisäksi etenkin nousu sai lapsessa aikaan suoranaisia riemun kiljahduksia, kun vatsanpohjassa kutitti.

Olimme ensimmäisen yön Dubaissa hotellissa. Hotelli oli Hyatt Place, ja se oli hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä. Sijainnin puolesta en osaa mitään, koska emme kaupunkia sen kummemmin ehtineet tutkia. Heti hotellin aulassa tuli huomanneeksi, kuinka lapsirakkaita Lähi-idässä ollaan! Kun meidän tyttö juoksenteli villinä ympäriinsä ja huikkasi ”hei!” kaikille paikallaolijoille, hänet napattiin syliin jo useamman kerran ja hymyjä sekä lentosuukkoja tulvi joka suunnasta. Sama meininki jatkui koko matkan ajan, ja siitäkös hän nautti! Kävimme vielä ulkona illallisella ja sitten kylpyammeessa leikkimisen jälkeen unille.

 

Kohti laivaa

Maanantaina matka toden teolla alkoi, kun aamupalan jälkeen pakkauduimme taksiin ja suuntasimme satamaan kohti risteilyalusta. Iranin tilanne vaikutti myös risteilyn matkasuunnitelmaan, sillä kohdemaana ollut Bahrain jätettiin lopulta välistä ja sen sijaan Abu Dhabissa oltiin kaksi päivää. Kaikeksi onneksi pääsimme kuitenkin matkaan, sillä vielä viikkoa ennen Persianlahden risteily ei tuntunut välttämättä ihan parhaalta idealta.

Tiistaina saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, eli Arabiemiraatteihin kuuluvalle Sir Bani Yasin saarelle. Vietimme ihan rentoa rantapäivää. Lapsi nukkui päiväunet rattaissa, ja pääsi sen jälkeen leikkimään hiekalle. Rannalta löytyi valtavasti simpukoita kerättäväksi ja meri houkutteli sen verran, että sinne sännättiin pää edellä. Vesi oli sen verran kylmää, että sen jälkeen jouduttiin vähän aikaa lämmittelemään pyyhkeen sisässä.

Miljoonakaupunkeja ja merimaisemaa

Keskiviikkona vuorossa oli Doha, jossa kiertelimme paikallisessa basaarissa (souk/souq) katselemassa myyntikojuja. Nappula sai juoksennella isossa puistossa ilman, että kukaan roikkui hupussa kiinni. Mietin moneen kertaan matkan aikana, että valjaat olisivat kova juttu. Jos jollain on vinkkejä miten saada yksivuotias pitämään kädestä kiinni, otan mielelläni vastaan. Tällä hetkellä suunta on aina päinvastainen kuin pitäisi, ja sinne mennään juosten. Kun kädestä ottaa kiinni, hän käy istumaan tai heittäytyy löysäksi ja huutaa, kunnes siitä laskee irti. Hemmetin ärsyttävää. Oli ihanaa antaa hänen vain mennä vapaasti pitkin isoa nurmikenttää!

Torstaina oli risteilypäivä, jolloin koko päivä oltiin merellä. Oli harmillisen viileää, eikä meidän ollutkaan mahdollista viettää päivää laivan kannella uikkareissa. Sikäli meripäivä kävi vähän tylsäksi. Mies oli lapsen kanssa hytissä päiväunilla, ja minä käperryin erään kannen jättituoliin lukemaan pariksi tunniksi kaikessa rauhassa. Aika kivaa sekin. Mummo otti lapsen hoitaakseen illemmalla ja istuimme miehen kanssa porealtaassa kaikessa rauhassa.

Seuraavat kaksi päivää vietettiin tosiaan Abu Dhabissa. Ensimmäisenä päivänä isovanhemmat tekivät kaupunkikierrosta, ja me kuljimme pitkin Cornichea eli rantaviivaa.

Oli turhan viileää rannalle, mutta rantaviivaa riittii kilometreittäin. Kävelimme sen koko pituudeltaan Marina Mallille asti, söimme lounasta ja kävelimme hieman lisää. Jotain olisi tehnyt mieli nähdä enemmän, mutta laivapäivän jälkeen oli ihanaa päästä liikkumaan! Seuraavana päivänä otimme koko porukka taksin Umm al Emarat Parkiin, josta löytyi taas nurmikenttää juostavaksi. Puistossa oli myös pieni eläinpiha, josta löytyi poneja, kameli, kaneja ja kilpikonnia. Leikkipaikkoja oli runsaasti ja puisto oli todella kaunis ja huollettu. Söimme lounasta terveyskahvilassa, josta tilattiin smoothieita, avokadoburgereita ja kurpitsakeittoa.

Laivalle palattiin vielä rantahiekan kautta. Täällä hiekka oli täydellisen pehmeää ja valkoista ja oikein houkutteli kaivamaan varpaat syvälle sekaan!

Harvoin löytyy noin täydellisen pehmeää ja puhdasta rantahiekkaa!

 

Viimeinen päivä vietettiin Dubaissa, ja tarkemmin Dubai Mallilla. Se on maailman suurin ostoskeskus, ja rakennettu maailman korkeimman talon juurelle. Siellä on kaikkea liikaa, eikä yksi päivä riittänyt mitenkään kaiken näkemiseen – etenkään, kun mukana kulki yksivuotias. Mallilla on akvaario, lasten huvipuisto, luistinrata, satoja liikkeitä aina merkkiputiikeista rihkamakauppoihin. Minusta on tullut huono shoppailija, enkä oikein osaa nykyään ostaa vaatteita. Hakusessa oli uudet tennarit ja korvakorut, mutta kummatkin jäivät hankkimatta. Lapselle ostin parit pöksyt, paidat ja kimaltavan pienen käsilaukun, sillä hän rakastaa laukkuja ja kulki laivan ravintolassakin minun käsilaukkuani raahaten. Se on varmaankin se hihna, mikä niissä viehättää. Kävin myös ruokakaupan puolella hakemassa vähän tuliaisia ja ostin myös kotiin meheviä medjool-taateleita, joita löytyi niin täytettyinä kuin erilaisilla suklailla kuorrutettuina.

Viimeinen päivä kului vauhdilla, ja Mallin hälyä oli ihana paeta takaisin laivalle. Ainut harmi oli, että lapselle iski flunssa, ja hän oli aika vetämätön. Hän oli köhinyt jo parina edellisenä yönä, ja sitä seurasi nuha sekä lämpöily. Meidän pimu on yleensä melko villi eikä pysy aloillaan, ja rattaisiinkin jouduttiin aiemmin viikolla köyttämään aikamoisen huudon saattelemana. Nyt hän kuitenkin istui rattaissa aika nuukahtaneena ja nukkui pitkät päiväunet. Ohjelma oli sikäli hyvä, että rattaissa sai vain istuskella ja levätä. Seuraavana yönä hänellä oli kuitenkin kuumetta ja hän nukkui yön meidän välissämme, eikä toisin sanoen meistä vanhemmista kumpikaan juuri saanut unta. Aamu alkoi itkuisesti ja selkeästi kipeällä ololla, vaikka kuume oli laskenut. Ruoka ei maistunut muutamaan päivään, eikä oikein juomakaan. Kookosvedestä hän piti ja välillä upposi vähän riisiä sekä ranskalaisia, joita nyt sai napsia että jotain sinne mahaan menisi. Kun vielä loman alussa ruokaa laivan buffetista upposi hyvin, enää eivät edes hedelmät tahtoneet kelvata. Onneksi omia smoothiepusseja oli mukana, ja niitä kului edes jokunen päivän aikana.

 

PiDennetty aika laivalla

Kotiinpaluu ei ole yleensä se matkan mukavin osuus, tai ainakaan se matkan teko. Lähtiessä on vielä innosta piukeana, mutta loman loputtua haluaa vain nopeasti perille. Vaikka Persianlahden risteily kesti viikon, se tuntui paljon pidemmältä, koska ehdimme käydä monessa eri paikassa. Saimme risteilyä varatessa vähän creditejä, joita sai käyttää laivan järjestämiin retkiin tai palveluihin laivalla. Me ostimme vähän lisäaikaa laivalla. Kun poistuminen oli aamulla 8.30 ja lennon lähtöaika vasta viiden jälkeen, laivalla sai nauttia vielä vähän lomasta kaikessa rauhassa ilman kassien raahaamista. Söimme vielä aamupalan ja lounaan. Lähdimme laivalta vasta kahden aikaan iltapäivällä, joten lapsi ehti nukkua päiväunet kaikessa rauhassa ja me saimme vielä nautittua kannella viimeisistä auringonsäteistä. Kirjaimellisesti, sillä kotona odotti taas vaihteeksi vesisade.

Kävimme lapsen kanssa vielä laivan lääkärillä, jotta saatiin korvat ynnä muut tsekattua ja varmistus siitä, että koneeseen voi mennä. Saimme kipulääkettä, koska oman olimme tietenkin unohtaneet pakata, ja antibioottiakin siellä jo sekoiteltiin, mutta sanoin ettemme me nyt sitä ala ottamaan varotoimenpiteenä. Tuntuu, että on vielä todella pitkä matka siihen, ettei antibiootteja määrättäisi turhaan! Tiedän itse parin vuoden kamalan lääkerumban läpikäyneenä, kuinka pitkään siitä kestää toipua, enkä ota niitä itse tai anna lapselle ennen kuin on ehdottomasti tarve.

 

Piiiitkä kotimatka

Lennon piti lähteä 17.20, mutta kun pääsimme kentälle, aikataulussa luki 20.15. Se olikin kiva yllätys sairaan lapsen kanssa. Finnairilta oli tullut myöhään edellisenä iltana viesti, että lentoaika on pidempi ja kone joutuu tekemään tankkausvälilaskun Hurgadassa. Lähtöajaksi ilmoitettiin kuitenkin sama. Kentällä oli aika paljon vihaisia suomalaisia. Ilmoitus lähdön viivästymisestä tuli puolisen tuntia ennen alkuperäistä lähtöaikaa, vaikka se on ollut tiedossa jo viikkoja. No, kävimme kentällä syömässä ja lapsi nukahti kantoreppuun, hävitimme yhden käsimatkatavaroista ja etsimme sitä itkun partaalla löytötavaroista, joten siinähän ne viitisen tuntiakin kuluivat. Laukussa olivat paitsi lapsen eväät ja minun lääkkeeni, myös kallis järjestelmäkamera. Juuri kun olimme lähdössä löytötavaroista, kaksi intialaista miestä toivat laukun sinne. Siinä halailtiin ja kiiteltiin varsin vuolaasti, ja oli sellainen helpotus, ettei viidestä tunnista yli yhdeksään tuntiin venynyt lentoaikakaan enää niin harmittanut.

Kone oli pieni, ja meillä oli ihan peruspaikka. Lapsi valvoi ehkä ensimmäisen tunnin, nukkui sylissä välilaskuun saakka, ja koneen taas noustua nukkui Helsinkiin asti. Olin niin helpottunut, ettei hänellä ollut paha olla tukkoisuudesta huolimatta. Itselläni olivat jalat täysin puuduksissa ja matkanteko kävi tylsäksi, kun ei nähnyt lukea eikä pikkukoneessa telkkaria ollut, mutta kyllä siinä itsekin jonkin verran torkahteli, kun viiden tunnin lentoaika oli äkkiä kutistunut puoleentoista. Vaikka meidän piti olla kotona illalla kymmeneltä, ja olimme lopulta vasta viideltä aamulla, ja kyseinen lento oli päinvastoin kaikkea sitä mitä lentoja etsiessämme haimme, se sujui kuitenkin todella helposti. Kotona vaihdoin tytölle pyjaman ja pistin omaan sänkyyn, jossa hän nukkui vielä kahdeksaan saakka. Itse nukahdin vasta myöhemmin päivällä päiväunille, mutta fiilis oli ihan hyvä.

 

Takana mainio lomaviikko

Persianlahden risteily oli hieno tapa tutustua Lähi-idän maihin ja kaupunkeihin, joissa en ole ennen käynyt. Harmillista on, ettei niissä juuri liikuta kävellen, mutta minulle jäi erittäin positiivinen kuva. Kaikkialla on siistiä, palvelu pelaa, tekemistä ja nähtävää riittää. Voi viettää aikaa rannalla, luonnossa tai pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Lapset ovat tervetulleita mukaan menoihin ja lapsia rakastetaan. En ole aiemmin ollut järin kiinnostunut matkustamaan esimerkiksi juuri Dubaihin, mutta tämän jälkeen voisin mielelläni mennä sinne uudestaan lomalle. Kunhan välttyisi paluumatkan yli yhdeksän tunnin lennolta, matka-aika on mukavan lyhyt ja aikaeroa on vain pari tuntia. Nyt ei ollut niin lämmintä kuin odotin, ja parina tuulisena päivänä oli jopa viileää, mikä pääsi yllättämään, mutta kesäistä siellä kuitenkin oli. Teki niin hyvää saada vähän aurinkoa keskelle tätä synkkää talvea!

Seuraavassa postauksessa kerron vähän tarkemmin ajasta laivalla ja kuinka homma siellä toimii.

Raikas vegaaninen omenavanukas

Nyt on selvästi menossa taas vanukaskausi, sillä tämä herkullinen ja raikas omenalla maustettu vegaaninen omenavanukas seurasi heti vegaanisen valkosuklaavanukkaan perässä seuraavalla viikolla. Ja mikäpä siinä, kun kerran maistuu näin hyvältä ja on vielä kaiken lisäksi terveellinen ja ravitseva vanukas!

Olen tehnyt tofupohjaisia vanukkaita ennenkin, ja joka kerta vaan totean uudelleen, kuinka mainiosti tofu vanukkaisiin sopii. Silken tofu on suussa sulavan pehmeää ja vanukasmaista jo itsessään, ja kun siihen lisätään vielä rapeita sattumia sekä herkullisia mausteita, ei tätä vanukasta voi vastustaa. Tofusta valmistettu omenavanukas on lisäksi proteiinipitoinen ja näin ollen täyttävä sekä hyvin nälkää pitävä.

Ohjeella tulee kaksi kuvissa näkyvää annosta.

 

Vegaaninen omenavanukas

 

450g maustamatonta silken tofua
3rkl kookosöljyä (sulana)
2rkl agavesiirappia
1/4tl Bourbon vaniljajauhetta
1dl makeuttamatonta omenasosetta

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimella tai sauvasekoittimella sileäksi, tasaiseksi massaksi.

Laita kulhot jääkaappiin jähmettymään tunnin ajaksi. Vanukkaita voi jähmettää myös pidempään, ja tehdä valmiiksi jääkaappiin vaikka edeltävänä päivänä.

 

Lisäksi

 

1 luomuomena
1tl kanelia
1dl gluteenittomia kaurahiutaleita
3rkl vaahterasiirappia

 

Viipaloi omena pieniksi paloiksi kulhoon. Lisää muut ainekset ja sekoita huolella.

Kypsennä omenapaistosta 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes kauraseos on rapeutunut ja saanut väriä. Jos haluat omenanpaloista pehmeämpiä, keitä niitä vedessä kattilassa kymmenen minuuttia ennen uuniin laittamista.

Tein itse annoksen myös lapselle ilman makeutusta, ja korvasin vaahterasiirapin vedellä. Tällöin paistos jää pehmeämmäksi, mutta on hyvä vaihtoehto, jos haluat sokerittoman version.

Annostele omenapaistosta valmiiden, jääkaapissa hyytyneiden vanukkaiden pinnalle. Voit lisätä omenapaistoksen annoksiin kuumana suoraan uunista tai jäähtyneenä, mutta jotta sen rapeus säilyy,
se kannattaa lisätä annoksiin vasta juuri ennen syömistä.

Vegaaninen omenavanukas on mielestäni kerrassaan hurmaava herkku! Se on terveellinen ja täyttävä annos, minkä vuoksi olenkin herkutellut sillä usein iltapalalla. Kanelilla maustettu uuniomenasose, pehmoiset omenanpalaset sekä rapea kaurapaistos ovat koukuttava yhdistelmä.

Katso myös

Vanilja tofuvanukas

Tofu-karamellivanukas

Raaka vegaaninen vanukas