Hae
Saran kotikolo

Kesä kuvina

Tässähän tuli yllättäen aika pitkä tauko. Tarkoitukseni ei ollut pitää minkäänlaista taukoa, mutta kesä vei mennessään ja koko netin käyttö jäi aika vähiin. Mutta tässä sitä taas ollaan ja pikaisena paluuna blogin ääreen tulee meidän kesä kuvina. Miten ihania juttuja tässäkin kesässä onkaan ollut!

Lähdimme mökille juhannusviikolla ja olimme poissa kotoa kuusi viikkoa. Tarkoitus oli olla pidempäänkin, mutta jouduin tulemaan lapsen kanssa pariksi yöksi kotiin lääkärikäynnin takia. Pieni pistäytyminen kotona ja pari iltaa ihan yksin lapsen mentyä nukkumaan olivatkin aika kiva käänne, mutta sitten palasimme saman tien viimeiselle mökkipätkälle. Mökkilomaa tuli siis (melkein) putkeen lähes kahdeksan viikkoa. Tuntuu aika erikoiselta olla taas kaupungissa!

Vaikka mökeistä vain yksi on perinteinen kesämökki ulkohuusseineen ja kaivosta pumpattavine vesineen, maalaiselämä näkyy ainakin meikäläisessä vähän eri tavalla kuin kotiolot, etenkin lapsen kanssa. Sanotaanko ettei ole ihan viimeistelty olo, kun likainen tukka on tungettu lippiksen alle ja kynnenaluset ovat täynnä milloin hiekkaa, milloin mustikkaa. Noin moneen viikkoon mahtuu myös lukuisia kesän eri vaiheita. Kesän alun juhannustunnelmista ensimmäisiin helteisiin, veneretkiin, sadepäiviin, hiekkarantoihin ja marjametsiin. Olemme lapioineet märkää hiekkaa, hyppineet paljain jaloin lätäköissä, katselleet ikkunasta salamointia, viettäneet leikkimökin kahvikutsuja, syöneet litroittain tuoreita marjoja ja ulkojätskejä. Minä olen lenkkeillyt ja kaikki olemme saunoneet ja uineet. Järvi on ollut lämmin ja se on ollu hyytävän kylmä. Viikkoihin on mahtunut koko kesän kirjo. On veneilty, vaellettu, seikkailtu, ja kesä on taas mennyt hetkessä. Mutta nyt onkin taas erityisen ihanaa olla kotona, ja kun vaan tämä tilanne pysyisi kurissa ja täälläkin saisi elää ihan normaalia elämää niin edessä on hauska ja aktiivinen syksy.

 

Mutta, pidemmittä puheitta, meidän kesä kuvina!









 

 

 

Lue myös

Mökkeily hurmaa ympäri vuoden

Joulu mökillä

 

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

 

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit

En enää jaksa tätä kylmyyttä!

Saako vähän valittaa, koska nyt en enää jaksa tätä perhanan tilannetta? Monta viikkoa meni ihan kivasti. Tekemistä riitti, mieli pysyi positiivisena ja päivät vierähtivät nopeasti. Lupaus lämpimästä keväästä loisti edessä ja sen piti tuoda mukanaan vaikka mitä kivaa tekemistä. Vaikka ilmassa on vallinnut epävarmuutta, huolta ja ikävää, kesää kohti mennessä tätä poikkeusarkea vielä jaksoi. Olen koko ajan ajatellut, että kesä menee mukavasti ulkoillessa, koska kesällähän ollaan koko ajan ulkona joka tapauksessa, ja syksyllä näemme mikä tilanne on silloin. Mutta kuinka kävi? Ennätyskylmä kevät, räntää, lunta maassa, vettä, muutaman asteen lämpötiloja ja ennusteet, jotka eivät vala minkäänlaista toivoa paremmasta.

Täytyy sanoa, että nyt en enää jaksa!

Tässä on nyt ollut useampi riivatun päivä, kun on tehnyt vain mieli itkeä ja piiloutua peiton alle. Tämä pirun kylmä toukokuu yhdistettynä korona-arkeen on todella koetellut jaksamista. En enää kestä herätä aamuisin ja kohdata ulkona valkoisena hohtavaa maata, lenkkeillä päin näköä satavassa räntämyräkässä, pukea lapselle villahaalaria, hupparia, lapasia, rukkasia, softshelliä, kurahousuja, kumppareita ja ties mitä kerroksia. Vuosi sitten grillasimme omalla terassilla kesävermeet päällä ja huolehdimme ettei pieni vauva läkähdy. Tänä vuonna mietitään pitääkö talvihaalari ottaa vielä takaisin käyttöön.

Ilmasta valittaminenhan on täysin turhaa. Säälle ei mahda mitään, mutta omalle asenteelleen kyllä. Tässä vaiheessa omaa asennetta alkaa olla vaan aika mahdotonta parantaa. Olen vain odottanut mahdollisuutta retkeillä, tehdä piknikkejä, leikkiä rannalla, käydä ulkojätskillä. Viettää aikaa ulkona auringonpaisteessa ilman palelua. Kyllähän ne sadepäivät normaalisti saisi kulumaan, onhan Helsingissä tekemistä. Ja kavereille voisi mennä kylään, ravintolaan syömään tai jestas, kutsua ihmisiä meille peräti sisätiloihin. Kun kaikki normaali tekeminen on viety pois, ulkoilu on se ainut juttu. Ja perhana, kaiken tämän keskellä me ansaitsemme lämpöä, aurinkoa ja nautintoa siihen ulkoiluun!

Hyviä puolia

on ollut se, että meidän napero viihtyy ulkona säällä kuin säällä. Hän rakastaa sadevaatteita ja ottaa mielellään kurahousut jalkaan, eikä vesisade kunnon varusteissa tunnu missään. Hän on myös voinut edelleen nukkua päiväunet rattaissa terassilla, koska no eipä ole ollut liian kuuma. Ilma on myös puhdasta ja hapekasta, minkä itsekin huomaan lenkkeillessä. Lenkkeily onkin ollut henkireikä, joka parantaa mieltä välittömästi. Vaikka taivaalta sataisi pieniä puukkoja, ei tulisi mieleenkään jättää sitä väliin.

Vaikka se säästä valittaminen on tosiaan turhaa, puran tätä harmitusta nyt yleisesti universumiin ja toivon, että se helpottaa. Hoidin ärtymystä myös päiväunilla ja sepäs vasta hellikin mieltä. Pidän myös mielessä, että kesä on vasta edessä ja siitä ehtii tulla lämmin. Enkä edes vaadi liikoja, ei tässä olla niin hulluja että helteistä puhuttaisiin. Mutta edes se mukava +15, ei jatkuvaa jokapäiväistä sadetta ja kylmää tuulta. Niin, että ulos voisi vihdoin mennä ilman hanskoja ja pipoja ja kaikkia välikerroksia. Istua ihan vain aloillaan, eikä tehdä haarahyppyjä lämmitelläkseen. Ei kai se voi olla liikaa vaadittu? Joten joku sään henki, jos luet tämän, anna vähän lohtua. Kun Kroatian reissu jo peruuntui eikä lämpöön pääse matkaamaan pitkiin aikoihin (voi olla ettei todella pitkiin aikoihin), me tarvitsemme lämpöä tännekin. Sitä lämmön tuomaa lohtua, energiaa ja positiivisuutta. Sen aistii ilmassa heti kun aurinko paistaa ja lupailee vähän paremmasta.

Pakkohan kesänkin on edes hetkeksi tulla, eikö?

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook   

Parhaat ruokablogit  

 

 

 

Lue myös nämä