Mulle tehtiin jokin aika sitten ruokatorven PH-mittaus, kliiniseltä nimeltään esofaguksen PH:n ja impedanssin pitkäaikaisrekisteröinti. Kyseessä on tutkimus, jolla seurataan nouseeko ruokatorveen mahdollisesti vatsahappoja tai muuta sinne kuulumatonta. Mittaus kestää 24 h. Minulle se tehtiin osana tutkimuksia, joissa on yritetty löytää syy toistuviin keuhkokuumeisiin. Viimeksi sairastin keuhkokuumeen joulukuun alussa influenssan jälkitautina. Tai ainakin jotain sinne päin, antibiootit joka tapauksessa jälleen kun jotain rahinaa keuhkoista kuului. Syytä näille ei ole vielä löydetty.

Lue myös

Keuhkokuumeesta toipuminen

Kun huomaa toivovansa enterorokkoa

Keuhkoputken tähystys kokemuksia

Vatsalaukun tähystys

Menin aamupäivällä Peijaksen sairaalaan, missä pääsin nopeasti tutkimushuoneeseen. Sairaanhoitaja ja lääkäri kävivät tutkimuksen kanssani läpi. Ennen tutkimusta piti olla neljä tuntia syömättä ja julmatta. Aikani oli 10.15, ja koska tuppaan heräämään aikaisin muutenkin, ehdin syödä aamupalan ihan normaalisti.

Ruokatorven PH-mittaus kokemuksia jakoon

Tutkimuksessa nenän kautta pujotetaan ruokatorveen letku, jonka toinen pää on kiinni mittauslaitteessa. Letku teipataan kiinni nenään ja kasvoihin ja pidetään siinä vuorokauden ajan. Kaikki kuitenkin alkoi mittauksilla. Ensin nenästä pujotettiin vatsalaukkuun toinen vähän paksumpi letku ja mitattiin, miten syvälle se tulee asettaa ja varmistettiin ettei asennukselle ole mitään toiminnallisia ongelmia, kuten vaikeuksia niellä. Sitten makoilin hetken kylkiasennossa ja suuhun ruiskittiin ruiskulla vettä. Tämän jälkeen letku poistettiin ja asennettiin uusi, vähän ohuempi letku, jolla tutkimus tehtiin.

Olen ollut kahdessa tähystyksessä ja se nieluun tungettava letku tekee aina aika pahaa. Odotin, ettei tämä tutkimus voi olla yhtä kurja kun sitä letkua pidetään kuitenkin paikoillaan niin kauan. Siis eihän kukaan voi yökkiä sen kanssa vuorokauden ympäri. Loppujen lopuksi se kurkussa menevä pätkä ei haitannut mitään. Tuntui vaan just siltä, kuin kurkussa olisi pala mitä ei saa nieltyä. Mutta siihen tottui aika nopeasti, eikä muutaman tunnin päästä ollut edes jatkuvaa tarvetta nieleskellä. Mutta ne nenä…

älyttömän Kivulias toimenpide

Se mitä en osannut odottaa oli valtava kipu nenässä. Käyhän se toisaalta järkeen, koska onhan nenässä ohuet limakalvot joista vuotaa vertakin herkästi. Se kipu oli kuitenkin aika järkyttävä. Etenkin siinä vaiheessa, kun letkua pujotettiin. Ilmeisesti mun nenäontelo oli vielä sen verran ahdas, ettei pujottaminen ollut kovin helppoa. Ja koska se tehtiin kahdesti eri letkuilla, olivat limakalvot jo kipeät ja turvonneet valmiiksi ennen toisen letkun asentamista.

Miten sitä kuvailisi? Sellainen vartin putkeen kestävä koronatesti. Ja virallinen syvälle tungettu tikkuversio, ei mikään kotitesti. Kestän vielä jonkinlaista kipua ja epämukavuutta aika hyvin – esimerkiksi synnytys ei sattunut missään vaiheessa. Mutta tätä kipua nenässä kuvailisin parhaiten hermokivuksi, jota taas en kestä ollenkaan. Kuten hampaiden vihlonta. Ja sitä ei vaan päässyt pakoon. Vedet valuivat silmistä ja tuntui kuin joku polttaisi nenäonteloita tulitikulla.

Kun letku oli saatu paikoilleen ja teipattu kiinni, kipu hellitti. Vuorokauden tutkimuksen aikana nenä myös yritti sopeutua tähän outoon tuntemukseen. Ensimmäiset tunnit halusin välttää puhumista, koska puhuminen liikutti letkua ja jokainen letkun liike korvensi. Iltapäivällä iski kunnon nuha, ja nenä valui ihan holtittomasti. Siis sillein etten edes huomannut nenän valuvan, ennen kuin vaatteille alkoi tippua kirkasta nestettä. Iltaa kohden puolestaan limakalvot kuivuivat, ja aina sisään hengittäessä nenää poltti. Välillä oli myös viluinen olo, ja tosi väsynyt fiilis. Iltapalaa syödessä pidin letkusta vähän kiinni, ettei nielaistessa tuntunut kipeää nykäisyä.

”Elä kuin Normaalina arkipäivänä”

Niin, tein ihan normaalisti työpäivän kotona ja onneksi tein, koska hommaa oli ja se vei ajatuksia vähän muualle. Mutta ei sitä nyt ihan normaalisti voi elää, kun venyttelykään ei luonnistu johtosotkun seassa. Oli siis hyvin passiivinen päivä. Tein töitä ja sen jälkeen katselin leffaa naperon käydessä isänsä kanssa uimakoulussa. Syöminen onnistui ihan hyvin, vaikka ruokahalu oli aika kateissa. Hapanmaitotuotteita, sitrushedelmiä ja marjoja ei saanut syödä, mutta muuten vapaasti 3-4 h välein. Syömisistä, oireista (esim. yskä) ja makuulla olosta kirjattiin tiedot ylös päiväkirjaan.

Vähän pelkäsin miten johtojen ja etenkin laitteen roikkuessa kiinni saa nukuttua, mutta ilokseni huomasin nukkuvani ihan hyvin. Kun avasin letkun teipit saadakseni sen täyteen pituuteen, se ei häirinnyt juurikaan yöllä. Olin myös niin väsynyt, että se auttoi asiaa. Myöskään kurkku tai nenä eivät kipeytyneet yön aikana sen kummemmin. Herätessä tosin laitteen johto oli kiertynyt kahdesti kaulan ympärille, ja meni hetki vapauttaa itseni siitä irti.

Tutkimuksen jälkeen

Palasin Peijakseen seuraavana aamuna yhdeksän maissa, ja pääsin nopeasti laitteen poistamiseen. Sehän ei vienyt kauaa. Tiesin tämän jo ennalta, koska mittausletkun poistaminen kävi myös yhdellä nykäisyllä noin kahdessa sekunnissa. Olipa ihanaa päästä siitä eroon! Kurkku tai nenäkään ei kaikeksi onneksi tuntuneet yhtään kipeiltä poistamisen jälkeen, vaikka siitä varoiteltiin. Olo jatkui siis saman tien ihan normaalina.

Ruokatorven PH-mittaus kokemuksia on vaikea verrata, koska kaikilla on yksilöllinen keho ja tuntemukset. Itselläni olo oli hankala ja epämukava, mutta kyllä siitä selvisi. Oli se asentaminen pahimpia kipuja mitä olen kokenut. Ihmettelen, ettei nenää voida puuduttaa millään ja tehdä asentamista helpommaksi. Mutta jälleen, siitäkin selvisi. Ei se vatsalaukun tähystys ja kakominenkaan kivaa ollut.

Nyt odotellaan tuloksia ja katsotaan irtoaako niitä lisätietoa. En itse huomaa mitään refluksioireita, joten en nyt hirveästi pistä odotuksia tähän. Tai välillä kuvittelen huomaavani, mutta toisaalta luulen että kaikilla on joskus vastaavaa. Mutta voihan takaisinvirtausta tapahtua vaikka yöllä nukkuessa ilman, että sitä itse huomaa. Tärkeintä, että tutkitaan. Olihan tämäkin taas yksi kokemus.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Katkarapu-kookoskeitto tarjoaa myös mahdollisuuden hyödyntää hävikkiä ja kokeilla monipuolisesti erilaisia kasviksia. Vaihda joskus paprikat porkkanaan tai perunat riisiin! Voit myös käyttää katkarapujen tilalla kanaa tai tehdä kokonaan vegaanisen keiton käyttämällä pelkkää tofua. Näin keitosta saa ruokaa sopimaan niin merenelävistä tykkääville kuin kasvissyöjille.

Aasialainen katkarapu-kookoskeitto

Pilko sipuli ja valkosipuli ja laita ne kattilaan. Lisää kattilaan kookosöljy ja seesamiöljy ja kuullota sipuleita öljyssä pienellä lämmöllä.

Kuori ja pilko perunat, paprikat ja broccolini pieniksi paloiksi.

Lisää kattilaan currytahna, ketsuppi, tamarinditahna ja tofu. Sekoita ainekset hyvin sekaisin. Lisää myös vesi, kookosmaito, mausteet ja perunat. Anna perunoiden kypsyä viitisen minuuttia, ennen kuin lisäät paprikat ja broccolinit mukaan. Keitä vielä toiset viisi minuuttia ja lisää katkaravut. Anna kiehahtaa ja sammuta levy.

Tadaa, valmista! Keitosta tulee ihan hyvä kattilallinen ja siitä riittää useammalle aterialle. Olen nyt tehnyt tästä jotain versiota melkein viikoittain. Liemi toimii super hyvin, ja proteiinia ja jotain vihannesta vaihtamalla saa aina ihan erilaisen makuelämyksen. Kokeile esimerkiksi erilaisia sieniä ja kaaleja. Edullisia ja monipuolisia vaihtoehtoja löytyy reippaasti joka makuun!

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?