Hae
Saran kotikolo

Ensimmäinen viikko takaisin töissä

Nyt on takana ensimmäinen viikko töissä. Sain tosiaan synttäriviikolla uuden työpaikan (lue täältä) ja työt alkoivatkin heti seuraavalla viikolla. Innoissani ryhdyin hommiin, vaikka alkuun tuntui ettei pää ihan ehtinyt äkilliseen muutokseen mukaan. Uusi työpaikka on Lahdessa, ja pari ensimmäistä päivää kuluivatkin siellä toimistolla. Lahteen on onneksi hyvät yhteydet ja kun otin vielä pyörän junaan mukaan, pääsi toimistolle ja takaisin tosi näppärästi. Pääosin tulen tekemään töitä etänä, mutta Lahti päiviäkin kertyy. Matka-aikoineen niistä tulee pidempiä, mutta se tuo hyvää vaihtelua etänä tekemiseen.

ensimmäinen viikko töissä

 

Ensimmäinen viikko töissä Ja uusi arki

Meidän napero on loppuvuoden pääosin mummon hoidossa. Isovanhemmat ovat onneksi hyvin tuttuja ja mieluista seuraa, ja ovat hoitaneet lasta paljon myös aiemmin. Rutiinit (ne mitä meillä nyt on…) ja tavat ovat siis tuttuja, ja siitä on helppo jatkaa. Mielestäni on myös todella hyvä, että lapselle tulee pehmeä lasku uuteen arkeen. Itse en tee ihan täyttä työviikkoa vielä tämän vuoden puolella, ja kun hoitajana on nyt alkuun tuttu perheenjäsen, oppii hän olemaan erossa minusta ja kuitenkin saa hoivaa läheiseltä ihmiseltä. Kun päiväkoti sitten alkaa, on jo opittu molemmat olemaan enemmän erossa toisistamme ennen kuin täysin uudet ihmiset astuvat mukaan kuvioihin. Lisäksi itse on vähän ehtinyt päästä uuteen työhön sisälle, eivätkä päiväkotiarki ja uusi työ ala samanaikaisesti. Muutoksia tulee nyt vähän kerrallaan, ja se on kaikkien kannalta todella hyvä.

Entä sitten se uusi työ? Ensimmäinen viikko töissä meni tosiaan hyvin. Paljon uutta, mutta töihin pääsi heti kiinni ja tekemällä sitä parhaiten oppii. Lisää asioita tulee ajan kanssa. Tykkään siitä, että heti oli selkeästi esillä omat päävastuualueeni ja pääsin saman tien töihin niiden parissa. Parin ensimmäisen toimistopäivän jälkeen olinkin loppuviikon etänä ja tein vähän lyhyemmät päivät.

ensimmäinen viikko töissä

Työmatkustaminen näyttää tätä nykyä kovin erilaiselta kuin sillon pari vuotta sitten.

Etätöiden edut ja haasteet

Varasin parille päivälle kirjastosta työtilan, jonne pääsin rauhassa tekemään töitä. Yhden päivän tein töitä kotona. Uskon, että siinä vaihtelu virkistää. Etätöiden mahdollisuus on etenkin korona-aikana todella hyvä lisä, ja se myös auttaa työn ja perheen yhdistämisessä. Minun työni on pääasiassa päivätyötä, mutta tarvittaessa siihen on helppo tarttua vaikka illalla tai viikonloppuna. Joustavuus on todella hyvä. Paikan vaihtaminen piristää ja tuo arkeen kaivattua vaihtelua. Välillä on ihana jäädä kotiin ja naputella päätettä verkkarit jalassa. Sitten taas tekee hyvää lähteä liikkeelle ja siirtää työpiste toisaalle. Luulen, että tulen käyttämään kirjastoja paljon. Normaalisti hyödyntäisin varmasti myös kahviloita ja muita julkisia tiloja, mutta näin koronan keskellä varmaan en. On kuitenkin tärkeää poistua välillä kotoa ja lähteä varta vasten muualle työskentelemään – on se sitten toimisto, kirjasto tai mikä vaan.

Etätyössä on myös riskinsä. Toimistolta tulee lähdettyä joskus kotiin ja siinä vaiheessa työpäivä on pulkassa, yleensä. Etätöissä työajan rajaaminen selkeään työpäivään on huomattavasti haastavampaa. Uskon, että lapsi kuitenkin auttaa suuresti työn ja vapaan erottamisessa. Vaikka itselläni olisi olo, että työpäivä on vaikea lopettaa, lasta se ei kiinnosta pätkääkään. Siinä vaiheessa kun yhdessä ollaan kotona, sitä myös ollaan yhdessä kotona. Sitten tehdään hiekkakakkuja tai rakennetaan legoja. Oma pää tyhjenee töistä ja seuraavana päivänä konetta avatessa saa uudestaan työmoodin päälle. Työt tehdään kun lapsi on hoidossa, vaikka kone kotona kummittelisi ja huutelisi tekemään lisää. Työthän eivät lopu, joten työajan rajaaminen selkeisiin työpäiviin on tarpeen. Luulen, että ilman lasta töiden lopettaminen tiettyyn pisteeseen olisi paljon vaikeampaa.

 

Takana hyvä viikko

Ensimmäinen viikko töissä tuntui todella hyvältä ja voi että, olenkin kaivannut töihin! On ollut mahtavaa saada työskennellä ja keskittyä ”aikuisten asioihin” sen sijaan, että päivät pyörisivät pottakäyntien, pöydän pyyhkimisen ja kuravaatteiden pukemisen ympärillä. On saanut ihan muuta ajateltavaa, omia juttuja, haastavaa tekemistä. Olen joka päivä innolla avannut koneen ja painanut menemään ilman kummempia taukoja. Siinä toki tämä alkuhuuma vielä selkeästi näkyy, mutta yhtä kaikki tunnen tekeväni nyt juuri sitä mitä halusinkin. Sain juuri niitä töitä mitä etsin, teen asioita joista nautin ja joissa haluan kehittyä ja päästä eteenpäin. Tunnen tekeväni tärkeää työtä ja että pääsen itse vaikuttamaan tekemiseeni. Olen tästä työstä valtavan onnellinen ja innoissani, ja aion nyt ottaa siitä kaiken irti.

Vielä ei ole ehtinyt ikävä lasta kohtaan liikaa kasvaa, enkä totta puhuen töitä tehdessä ole häntä juuri edes ajatellut. Ero näkyy omalla kohdallani lähinnä siinä, etten osaa ajatellakaan töiden jälkeen tekeväni enää mitään ”omaa”, vaan loppupäivä kuluu lapsen kanssa. Joskus pitäisi ottaa aikaa urheilulle ja parisuhteelle, nähdä kavereita, käydä teatterissa, mutta tällä hetkellä olisi vielä syyllinen olo. No, yhtenä iltana olin teatterissa, minne sain yllättäen lipun synttärilahjana, mutta noin niinkuin yleisesti. Luotan siihen että ajan kanssa me kaikki totumme ja tasapaino kaikelle tekemiselle löytyy.

Lapsella on mennyt päivät kivasti ja iltaisin kotona on ollut vastassa iloinen tyttö. Joku päivä voimme käydä yhdessä lenkillä, tai sitten lapsi voi viettää kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa jos äiti nyt uhraa illasta yhden tunnin lenkkeilyyn. Huomaa miten aktiivista arkea tässä on pari viime vuotta elänyt, kun jestas miten päätteellä istuminen puuduttaa! Kaipaan kuollakseni liikuntaa, venyttelyä ja ulkoilua. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka lähtevät lenkille illalla yhdeksältä lasten mentyä nukkumaan. Mutta, kuten sanottua, tähän uuteen arkeen varmasti tottuu ja kaikelle tekemiselle löytyy se toimiva tasapaino. Se on aika paljon itsestä kiinni mihin aikaa haluaa käyttää. Katsooko illalla mieluummin telkkaria vai käy vähän kävelyllä.

lapsen kanssa

 

 

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook  

Parhaat ruokablogit 

Synttärit, uusi työpaikka ja pieleen mennyt kakku

Sunnuntaina minulla oli synttärit, ja olikin aika muutoksen tekevä viikko. Suurempia suunnitelmia ei näin koronan keskellä ollut, mutta torstaina katselin toisen siskontytön kanssa taas yhden Potterin (vielä kolme jäljellä) ja sen jälkeen siskoni tuli toisen lapsensa kanssa vielä varhaiselle synttärikakulle. Kakku oli ihan kaunis, mutta ei erityisen hyvä. Ja sitä oli turhan paljon. Viime aikoina tuntuu ettei mikään keittiössä ole onnistunut. Ruuat palavat uunissa ja summanmutikassa heitellyt mausteet eivät sovi yhteen lainkaan. Mutta silti torstai oli huippupäivä, koska sain työpaikan! Wuhuu!

Työnhaun painajainen

Edellinen työsuhteeni loppui heti äitiysloman alussa. Siinä vaiheessa asia ei ollut päällimmäisenä mielessä, koska sylissä oli uusi vauva ja elämä pyöri tuoreen äitiyden ympärillä. Jossain vaiheessa tein vähän keikkatyötä, mutta sitten iski korona. Työnhaku oli viime keväänä täysin seis. Tuli kesä, minkä tiesin olevan viimeinen täysin vapaa kesä, ja saimmekin nauttia siitä täysillä asumalla kaksi kuukautta mökillä.

Elokuussa kotiin paluun jälkeen alkoi kuitenkin vähitellen ahdistaa. Tieto siitä, että työnhaun pitää alkaa, ja että korona on tehnyt tilanteesta pirullisen haastavan. Hakijoita on ruuhkaksi asti, rekrytointia tavallista vähemmän. Mietin vain miten paljon helpompaa olisi, kun olisi tuttu työ mihin palata silloin kun haluaa, sopia päivähoidon aloitus samalla ja sitten vain nauttia lopusta ajasta kotona. Sen sijaan päiväkotihakemus piti vain heittää tiettyyn ajankohtaan olematta lainkaan varma siitä, onko itsellä siinä vaiheessa edes työpaikkaa.

Olen sellainen tyyppi, joka panostaa tekemiseensä. Kun päätän hakea töitä, niin minähän hemmetti soikoon haen töitä. Lähetin hakemuksia paljon. En tullut laskeneeksi, mutta useamman joka viikko. Niiden tekemiseen meni myös runsaasti aikaa. Kun sitten eräänä sunnuntaina lähetin taas yhden hakemuksen, sain soiton maanantaina, soveltuvuustehtävät samalle päivälle, haastattelun torstai aamuksi ja uuden työpaikan jo ennen puoltapäivää. Lopulta kaikki kävi hyvin nopeasti. Siinä vaiheessa kaikki se työ, odottaminen, stressi ja ahdistus palkitaan. Mikä riemu, odotus ja innostus uutta kohtaan!

Työ, lapsi ja uusi arki

Lapsi on vielä kotihoidossa tämän vuoden ja päiväkotipaikkaa on haettu tammikuulle. Loppuvuodesta voikin tulla aika härdelliä. Luojan kiitos meillä on isovanhemmat apuna ja uskon, että sen voimin selvitään. Miehen äiti on varannut loppuvuoden lapsenhoitoon. Mitä tekisimmekään ilman häntä! Ja omat vanhempani ovat luvanneet auttaa myös. Joten uskon, että tästä selvitään, ja päiväkodin aloittaminen on kuitenkin edessä parin kuukauden päästä. Muutoksia, mutta uskon että positiivisia sellaisia.

Haikealta tuntuu tietää että lasta näkee jatkossa niin paljon vähemmän, mutta kyllä tässä tarvitsee jo omia juttuja. Olen todella kaivannut töihin. Uskon olevani parempi äiti, kun saan myös haastavaa omaa tekemistä. Korona on vienyt niin paljon omia menoja pois, että olen alkanut olla todella turhautunut hiekkalaatikon reunalla istuessa. Eikä mene kauaa, kun pelkkä öidin seura ei riittäisi lapsellekaan. Meillä on sosiaalinen ja vilkas tyttö, jonka uskon pärjäävän päiväkodissa hienosti ja nauttivan muiden lasten ja uusien ihmisten tapaamisesta.

Eiköhän siihen totu? Vai onko alku yhtä itkemistä, minulla lähinnä?

Synttäriviikonloppu

Äitini tuli viikonlopuksi Helsinkiin ja lauantaina vietimme aikaa myös hänen kanssaan. Meidän tyttö rakastaa serkkujaan suuresti ja rellesti heidän kanssaan menemään aamupäivällä minun käydessäni lenkillä. Iltapäivällä he tulivat meille ja samoin miehen vanhemmat, ikään kuin synttärikakulle. Olin tehnyt uuden kakun uusia vieraita varten, koska se edellinen ei olisi edes säilynyt sinne saakka, mutta pieleen meni se toinenkin. Koostumus kuin vanukkaalla ja aivan liian imelää, tuntui että hampaat sulavat suuhun. Pitää tsempata ipanan synttärikakun kanssa vähän enemmän.

Eikä se hukkaan mennyt, yhdessä leipominen on aina hauskaa. Ja kyllähän kakku ja synttärit kuuluvat yhteen, eikö vain?

Sunnuntaina, oikeana synttäripäivänä, palkitsin itseni uudesta työstä, ja kävin ostamassa kengät. Tarve niille oli ollut jo pidempään, mutta odotin kunnes saisin sen työpaikan ja todellisen tarpeen uusille kengille. Lapsen kanssa on pärjännyt lähinnä lenkkareilla. Iltapäivällä vein muksun taas ratsastamaan, ja sisko tuli nuoremman lapsensa kanssa mukaan. Katselimme myös hetken tallilla olevia estekisoja, mutta erään innostus purkautui turhan äänekkäänä hihkumisena ja hirnahteluna ja pelkäsin, että hevoset säikähtävät. Alunperin kaverini piti tulla kummipojan kanssa käymään, mutta sairastuminen esti. Viikko oli silti menestys ja ah ihanaa, nyt ei tarvitse ruksata niitä työhakemuksia enää!

Minun synttäripäiväni on myös minun ja mieheni vuosipäivä. Olemme tavanneet kun olin kavereideni kanssa juhlimassa synttäreitä 12 vuotta sitten. Miehen synttärit olivat elokuussa ja sovimme jo silloin, että lahjojen sijaan menemme yhdessä viettämään aikaa ja hotelliin yöksi. Nyt onkin erityisen monta syytä juhlia.

Tästä kohti uutta arkea! Seuraavan kerran kun on synttärit onkin arki ehtinyt muuttua ihan toisenlaiseksi.

 

Miten teillä on päiväkodin ja töiden aloitus sujunut? Miten siihen kannattaa valmistautua?

 

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit