Lapsen toiveissa on ollut pitkän aikaa paperinukke, mutta niitäpäs ei tänä päivänä noin vain löytynytkään. Itseäni tämä toive ilahdutti kovasti, sillä paperinukessahan yhdistyy erittäin hienosti askartelu, luovuus, rauhoittava tekeminen ja klassinen, ajaton leikki.

Mutta nykypäivän lelumaailmassa paperinukke on harvinaisuus, jolle ei niin vain ole enää tilaa kaikkien muiden härpäkkeiden keskellä. Pidin silmät auki pitkään, mutta eteen osui vain magneettiversioita tai värityskirjoja, joissa ”nukkeja” pääsee tuunaamaan. Kunnes, eräänä tavallisena sunnuntaina, piipahdin ohimennen Stockan leluosastolla ja silmiin osui aika isokin pahvipakkaus. Ja siinä se paperinukke vihdoin oli. Olisittepa nähneet naperon kasvot, kun hän sai sen käsiinsä. ”En osaa edes kertoa tätä ilahduksen määrää”, hän sanoi.

Kestävä nukke ja tarvikkeet

Tämä paperinukke on aika hieno. Se on isohko, ja tosi jämäkkää tekoa. Jalkaosaan tulee telineet, jotka pitävät nuken pystyssä. Mukana on iso satsi erilaisia pahveja, joissa on leikkausta varten valmiit mallit erilaisiin vaatteisiin eri väreillä ja kuoseilla. On housuja, hameita, mekkoja ja hattuja. Lisäksi mukana on kaksi arkkia tarroja, joista löytyy asusteita niin kengistä laukkuihin ja koruihin. Tyyli koristeluun on täten vapaa ja vaihtoehtoja löytyy vaikka kuinka.

Me aloitettiin homma heti samana iltana ja leikattiin kaikki asut valmiiksi. Ne kiinnittyvät nukkeen kaksipuolisella tarralla, joka myös irtoaa ihan hyvin.

En sitten tiedä kauan liimaus pysyy kunnossa, kun vaatteita vaihtelee, mutta se jää nähtäväksi. Saahan tarrat sitten uusittua, ja vaatteita voi aina käyttää mallina myös uusille. Sanoinkin, että voidaan piirtää näiden pohjalta itse lisääja koristella ja värittää ne asut ihan miten halutaan. Askartelua siis riittää enemmänkin.

Ajatonta leikkimistä

Paperinukke on musta ihana löytö, koska siitä riittää tekemistä. Se antaa mahdollisuuden hauskaan askarteluun ja kannustaa käyttämään mielikuvitusta. Nukella voi leikkiä, eikä siinä ole mukana ns. mitään turhaa. Lelujen klassikko, jollaisilla on leikitty iät ja ajat. Kyllä ne parhaat vaan kestää aikaa ja mielenkiinto siirtyy sukupolvelta toiselle. Vaikka miten tulisi uusia äänteleviä, liikkuvia, laulavia ja temppuja tekeviä ”se on kuin oikea koira!!” – leluja, parhaat lelut on niitä jotka kannustavat keksimään aina uutta. Ei ne ihmeelliset uutuudet kanna kovin pitkälle, vaikka näyttäisi miten siistiltä (kuten ne ihmeen taikapadat sun muut mitä ennen joulua mainostettiin paljon – sen taikajuoman tekee tasan kerran ja sitten veikkaan että padat unohtuu).

Jos paperinuket kiinnostaa, suosittelen tutustumaan. Tätä versiota löytyi tosiaan Stockmannin leluosastolta ja netistä esimerkiksi Lelukauppa Partaselta. Mukavaa askartelua ja yhdessä tekemistä, josta riittää iloa pitkään!

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Tein sen taas – nimittäin uuden gluteenittoman hapanjuuren, ja nyt meillä asuu kotona ikioma gluteeniton hapanjuuri nimeltä Kupla. Minähän kokeilin sitä aikanaan (lue täältä) ja tulokset olivat varsin hyviä. Tein muun muassa erittäin hyvää hapanjuurileipää, mutta sitten jotain tapahtui ja homma jäi kesken. En muista mitä se oli, jäikö juuri vähän oman onnensa nojaan vai menikö se pilalle? Kuitenkin, yhtäkkiä olin ilman juurta ja leipää tuli kotiin kaupasta. Viime aikoina hapanjuurileivän ohjeita, kuvia ja videoita alkoi tulla vastaan joka puolelta, ja ryhdyin hommiin uudestaan. Ilman paineita, ja totta puhuen aika mututuntumalla, mikä hapanjuurta valmistaessa on ilmeisesti iso virhe. En siis neuvo ketään tekemään samoin, mutta tiedättekö mitä? Se toimi! En ole punninnut tai mittaillut mitään, vaan yritänyt opetella tuntemaan juuren ja sen käyttäytymisen ihan aistien varaisesti. Ja jotain olen tehnyt oikein, koska hemmetti, tämähän toimii.

Hapanjuurella on luonnetta!

Juuri tulee valmistaa laadukkailla ja puhtailla raaka-aineilla, siitä en ole tinkinyt. Käytössä on vain lasia, ja jauhoina erilaisia gluteenittomia seoksia tai ihan vain yksittäistä viljaa, kuten kauraa tai riisiä. Olen syöttänyt samaa juurta sekaisin eri jauhoilla, vähän fiiliksen mukaan. Pääasiassa kerran päivässä, mutta joskus puolitettu satsi on jäänyt turhan löysäksi ja olen lisännyt jauhoja vielä myöhemmin. Haju ja koostumus kertovat enemmän kuin mihään keittiövaaka.

Kun juuren haju on makeahko ja hapan, se on loistava. Olen myös joskus kohdannut tosi pistävän ja etikkaisen hajun, mutta hieman asiaa opeteltuani sain selville, että se tarvitsee lisää ruokaa. Kun juuri on ns. polttanut kaiken ravinnon, se alkaa käymään ja tuottamaan etikkahappoa. Jos juuren pinnalle kertyy nestettä, sama homma. Nesteen voi kaataa pois ja juurta ruokkia lisää. Periaatteessa juuri siis tarvitsee säännöllistä hoivaa, ruokaa ja lämpöä – siis ihan normaalia huoneenlämpöä. Vinkkejä ongelmatilanteisiin löytyy esimerkiksi täältä.

Hapanjuuresta on vaikka mihin

Olen huono heittämään ruokaa pois, ja vaikka juuressa onkin kyse vain vedestä ja pienestä määrästä jauhoa, yritän hyödyntää myös sen pois heitettävän osan johonkin leivontaan. Juuri on alkanut kuplia hienosti parissa päivässä, ja muutaman päivän kohdalla siitä voi alkaa käyttää osan esimerkiksi leipätaikinaan, muffinsseihin, pannareihin tai vohveleihin. Parhaimmillaan juuri on noin viikon kohdalla, mutta olen leiponut siitä monenlaista eri päivien kohdalla, ja ihanaa on aina tullut. Kannattaa olla tarkkana, ettei odota liikaa, koska juurikin voi aikanaan lässähtää. Jos sitä jää jemmaan, se tulee säilyttää jääkaapissa ja ruokkia noin kerran viikossa. Kun on taas aika leipoa, juurta on hyvä herätellä huoneenlämmössä pari päivää, jotta se aktivoituu täyteen teräänsä.

Parasta hapanjuuressa on tämä hauska projekti, jonka se saa aikaan. Voi seurata juuren käyttäytymistä, kuplintaa, kohoamista ja tuoksua, jotta tietää missä milloinkin mennään. Jos tuoksu alkaa olla liian etikkainen, juuren voi jakaa kahteen astiaan ja ruokkia uudestaan, jolloin se saa lisää energiaa ja tuoksu tasaantuu. En tiedä teistä, mutta itse olen vankasti tekemällä oppiva tyyppi, minkä vuoksi tykkään seurata näin käytännössä mitä tapahtuu.

Tekeillä oleva hapanjuurileipä alkaa olla meillä vakionäky!

Hapanjuurileivonta koukuttaa

Juuren kanssa leipominen on yhtä lailla oma prosessinsa, jossa täytyy opetella oikeat jauhot, taikinan koostumus, kohotusaika ja muut kohdalleen. Jokainen leipä on ollut aika erilainen luomus, mutta hyvän makuisia kaikki. Gluteenittomasta ei yksinkertaisesti saa sitä samaa hattaramaista taikinaa kuin vehnäjauhoista, mutta yritän ajatella että ainakin kaura, durra ja tattari antavat myös ravinteikkaamman leivän. Leipää onkin tullut syötyä enemmän kuin aikoihin, ja hyvä niin! Onko mitään parempaa kuin uunituore lämmin leipä?

Jaan tässä joku päivä omaa ohjetta gluteenittomiin hapanjuuripannareihin ja -vohveleihin! Nekin sai muuten ihan uuden maun hapanjuuresta.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi