Hae
Saran kotikolo

Missä pihistän ja mihin panostan?

Ihmisten rahankäytössä on isoja eroja, ja on aina mielenkiintoista kuulla mihin omassa arjessaan panostaa. Se kertoo mielestäni paljon ihmisestä ylipäätään – mitä hän arvostaa, mitä tykkää tehdä, millaista elämää viettää ja mitä harrastaa, muun muassa. Muutenhan kenenkään rahankäyttö ei muille kuulu. Ajattelin tässä jakaa muutamia esimerkkejä siitä, missä itse pihistän ja mihin panostan. Mitä se minusta kertoo? Itse ainakin huomasin, etteivät asiat todellakaan ole mustavalkoisia, sillä moni sellainen asia missä pihistän, on myös sellainen mihin toisaalta myös panostan. Ristiriitaista, kuten elämä usein on.

 

Joten, missä pihistän ja mihin panostan?

 

 

Missä pihistän

 

MAKSUKANAVAT

Rakastan telkkaria, mutta ei sitä ehdi katsoa niin paljon, että kaikista kanavapaketeista kannattaisi maksaa. Meillä on Netflix ja ajoittain HBO, ja se on siinä. Välillä tulee hetki kun mitään katsottavaa ei meinaa keksiä, ja joskus sitten vuokrataan leffa. Mutta pääosin nytkin jää paljon vain katsomatta, kun päivästä loppuvat tunnit kesken. Ei tarvita toisin sanoen mitään enempää.

 

ARKIVAATTEET

No, panostan toisaalta vaatteisiin, mutta en läheskään kaikkiin. Jumppatopeiksi kelpaa kyllä ne ihan perus H&M:t. Yritän muuten siirtyä enemmän suuntaan, että panostan yksittäiseen vaatteeseen, joka kestää käytössä pitkään ja on tyyliltään ajaton. Esimerkiksi laadukas villapaita on sellainen. Mutta, kyllä ne kalliimmat topit venyvät ja vanuvat ihan samalla tavalla, ja kun tarkoitus on vain hikoilla, en raaski pistää siihen rahaa. Jumppatrikoot ovat toinen juttu, mutta paitana toimivat yhtä hyvin halvemmatkin. Samoin perus trikoopaidat ja T-paidat. Legginsit. Sellaiset perus arkivaatteet, joissa pyörin kodin lattialla koirankarvojen seassa.

MAKSULLISET PALVELUT

Paremman nimen puuttuessa, meinaan siis kampaajaa, kosmetologia, hierojaa ynnä muuta. Näissä on tullut joskus käytyä, mutta tiukan paikan tullen ne ovat ensimmäisiä, joista luovun. Hieronta on parhaita juttuja mitä tiedän, ja Pasilan Urheiluhierojaopistossa se on myös mukavan edullista, mutta korona-aikana en ole sinne halunnut mennä. Olen käynyt kerran lahjakortin turvin yksityisellä hierojalla, joka työskentelee tiloissa yksin. Ja oi että se oli ihanaa! Kyllä haluan jatkossa käydä hieronnassa, mutta koronatilanteen helpostettua sekin on taas vähän huolettomampaa.

Sen sijaan kosmetologilla en ole käynyt vuosiin (vaikka ehkä pitäisi, kiitos imetyksen jälkeisen ihon…), ja kasvatin kyllä vuoden ajan sellaista koronatukkaa että teki mieli jo itse saksia latvat pois. Käyn leikkauttamassa hiukset oikeastaan vain kun on pakko. Näin etänä työskennellessä tuntuu että ihan sama miltä se pää näyttää, ei sitä kukaan näe kuitenkaan. Ei sikäli ettenkö näistä tykkäisi, mutta ennvaan raaski.

 

LEHDET

Luen diginä Hesaria, ja joskus ostan yksittäisen lehden luettavaksi, yleensä Kauneus & Terveys. Lehden ostaminen on ollut vähän sellainen lentokone/kesälomajuttu. Joskus kotiin tuli MeNaiset, ja ihan kiva lehti, mutta jäi aina lukematta. Luen tosiaan Hesaria diginä, mutta muuten luen kirjoja. Tai blogeja. Turha käyttää rahaa lehtitilauksiin, vaikka niistä hyviä tarjouksia jatkuvasti soitellaankin, jos ne jäävät kuitenkin lukematta.

 

MEIKIT

Jäin äitiyslomalle marraskuussa 2018, ja sen jälkeen olen meikannut ehkä 10 kertaa. Ja meikkaan kyllä niin minimisuorituksella, etten käytä meikkeihin juuri rahaa. Hankin laadukkaita silloin kun hankin, nyt käytössä on esimerkiksi 100 % puren tuotteet, mutta en hanki niin sanotusti ylimääräisiä vaan ihan ne must – tuotteet: meikkivoide, peitevoide, ripsari ja puuteri. Jotain vanhoja aurinkopuutereita, luomivärejä, kyniä ja huulipunia on jemmassa, mutta uusia en ole ostanut ikuisuuteen. En oikein viihdy meikit naamalla, vaikka kyllä töihin ja juhliin tulisikin meikattua. Silloin tuntuu hyvältä panostaa, että en todellakaan tyyppi, jolla on pakko olla meikkiä naamassa kun lähtee ulos lounaalle tai edes sinne teatteriin.

Mihin panostan

 

RUOKA

Panostan ehdottomasti ruokaan. Haluan laadukasta, hyvää, ravitsevaa ruokaa, ja haluan myös nauttia mahdollisuudesta syödä ravintolassa tai tilata ruokaa kotiin. Siinä toki säästän enemmän kuin kauppakäynneillä, mutta hyvä ruoka on ehdottomasti yksi elämän suurimmista nautinnoista ja esimerkiksi matkustellessa ruokailut ovat yksi matkan parhaista anneista! Lisäksi uskon laadukkaan ravinnon myös maksavan itsensä muilla tavoin takaisin. Vertailen toki hintoja ja valitsen pizzan päälle ennemmin halvemman oliivipurkin, niin salaattiannokseen voi pistää niitä parempia oliiveja. Mutta kaiken kaikkiaan meillä kyllä kuluu rahaa  ruokaan. Paljon menee ihan tavallista arkiruokaa, mutta haluan lisätä siihen myös aina kalaa, marjoja ja erilaisia salaatteja. Ostan herkkuja muun muassa Ruohonjuuresta ja käytän niihin selkeästi enemmän rahaa kuin aikanaan kaupan karkkihyllyllä, mutta toki niitä tulee myös syötyä aiempaa vähemmän. Ja jälleen, panostan siinäkin laatuun.

MATKUSTELU

Viime aikoina matkojen puolesta on toki säästynyt rahaa, ja täytyy tunnustaa, ettei kotihoidontuen ja töiden haun keskellä olisi ollut ylimääräistä rahaa matkusteluun ylipäätään. Mutta kaiken kaikkiaan olemme käyttäneet rahaa matkusteluun. Aikanaan teimme 2-3 ulkomaanreissua vuodessa. Voi että se oli ihanaa! Maailmassa on niin paljon paikkoja, kokemuksia ja nähtävää. Ja nyt lapsen kanssa monet jutut ovat taas ensimmäisiä kokemuksia, enkä malta odottaa, että pääsemme taas yhdessä reissuun. Lapsi toki lisää myös matkan kustannuksia ja muuttaa vähän myös fokusta. Kuten elämässä yleensäkin, myös matkalla on mentävä enemmän lapsen ehdoilla.

Matkoilla emme ole asuneet kalleimmissa hotelleissa, syöneet erityisen hintavissa ravintoloissa tai maksaneet maltaita erilaisista retkistä. Kutta olemme syöneet hyvin, panostaneet hotellin hyvään sijaintiin ja kerryttäneet kokemuksia. Olemme tehneet hienoja reissuja, ja aiomme tehdä vastakin. Hienoja reissuja on ollut myös kotimaassa, eikä kotimaan anteja pidä aliarvioida. Suomessa on paljon paikkoja, joihin pääsyä odotan etenkin lapsen kanssa. Kotimaanmatkailu on myös mainio tapa totuttaa lapsi matkustamiseen. Lapsille pienetkin jutut voivat olla erityisen jännittäviä, kuten ensi viikolla tuleva junamatka mökille. Varasin meille junaan oman hytin, jotta voimme tehdä matkan huolettomammin. Napero odottaa sitä jo innolla.

 

ULKOILUVARUSTEET

En panosta tosiaan kaikkiin vaatteisiin, mutta ulkoiluvarusteiden pitää olla kunnossa. Suomessa sääolosuhteet voivat olla ihan mitä vain, joten varusteiden pitää olla säänkestäviä. Vietämme paljon aikaa ulkona ja ennen kaikkea nautimme siitä, mistä onkin kiittäminen myös kunnon kamppeita. Kun ulkoiluvarusteisiin kerran panostaa, ne myös kestävät käytössä pitkään. Minulla on ollut esimerkiksi sama juoksutakki talvikäytössä nyt noin 10 vuotta. Juoksulenkkarit pitää uusia useammin, nykyiset varmaan viimeistään ensi syksynä, mutta niistäkin olen valmis maksamaan enemmän, jotta kengät mahdollistavat mukavammat lenkit. Myös lapsen vaatteissa käytän ulkoiluvarusteisiin enemmän rahaa kuin muihin vaatteisiin, vaikka niistäkin kasvetaan samassa tahdissa ulos. Ulkovaatteiden on kestettävä kulumistaja käyttöä, niitä erilaisia sääolosuhteita ja oltava myös mukavia päällä. Ulkovaatteille on myös aina kysyntää, ja ne saa myytyä helposti eteenpäin. Nykyisen välikausiasun hankin myös aika reiluna, että se menisi päälle myös syksyllä.

KENGÄT

Kenkien kanssa on vähän sama kuin ulkovarusteiden, mutta vielä tärkeämpänä. Itselläni on ongelmia jalkaterien kanssa, ja minulla on käytössä erikoismuotoillut pohjalliset, joita vaihtelen tarpeen mukaan kengistä toisiin. Kesällä vähemmän, ja kesäkenkinä meneekin usein halvempia tossuja ja lipokkaita, mutta juostessa ja paljon liikkuessa on oltava kunnon kengät. Lapselle olen ostanut pääasiassa paljasjalkakenkiä, tai paljasjalkakenkien tyyppisiä jalkineita. Tasapohjaisia, taipuisia, kevyitä. Jotta jalka saisi liikkua ja kasvaa vapaasti. Kumppareissa voi säästää, mutta muihin kenkiin panostan.

 

TEKEMINEN

Paljonhan pääsee tekemään ihan ilmaiseksi, mutta jos haluan tehdä jotain mikä maksaa, helposti käytän siihen myös rahaa. Silloinkin kun on tiukkaa, käytän vähiä rahoja helposti museon pääsylippuihin, Sea Lifeen tai huvipuistoon, jos mieli tekee niihin mennä. Ja kyllähän tekemiseen saa kulumaan rahaa. Ihan lähtien elokuvalipuista teatteriin, konsertteihin ja erilaisiin messuihin. Tekemiseen on kuitenkin helppoa panostaa, koska tekeminen on niin paljon enemmän kuin se rahallinen arvo. Mietitään vaikka teatterilippua. Teatteriin tulee yleensä mentyä kaverin kanssa yhdessä, ja tehtyä siitä jaettu kokemus. Vaikuttava esitys on sellainen, mistä puhutaan vielä useamman kerran esityksen jälkeen ja ennen kaikkea sellainen, mitä itse prosessoi pitkään mielessään. Samoin näyttely, josta oppii uutta. Elokuva, johon uppoutuu. Huvipuisto tai eläintarha, jossa päivä kuluu nauraen. Se on paljon enemmän kuin pääsylipun hinta.

VITAMIINIT

Toki valitsen näitä myös hinnan mukaan, mutta yleisesti ottaen siis käytän rahaa vitamiineihin ja hivenaineisiin. Syömme muun muassa magnesiumia, D-vitamiinia (kaikki), C-vitamiinia, monivitamiinia (minä), sinkkiä (mies), maitohappoja (lapsi ja ajoittain kuurina myös vanhemmat), omegaa (ajoittain). Tärkeimpänä magnesium ja D-vitamiini, joita pitää olla aina kaapissa.

 

Missä pihistän ja mihin panostan kertoo omaan silmääni siitä, että tykkään ulkoilla ja syödä hyvin, tehdä kivoja asioita ja kokea. Olen laiska laittautumaan tai panostamaan ulkonäkööni, minkä kyllä yleensä huomaakin. Legginseissä on reikiä, kun istumme pöytään syömään takeout sushia. Hiukset on miten sattuu, mutta jalassa hyvät kengät. Tällä erää tasapaino on mielestäni aika jees. Odotan että tekemistä pääsee kerryttämään taas enemmän, kunhan museot ynnä muut taas avaavat ovensa ja niihin on ennen kaikkea turvallista mennä. Onpa varmaan ihanaa mennä joskus taas elokuviin!


Mihin te panostatte ja missä pihistätte?

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook   

Parhaat ruokablogit