Minivisiitti Poriin ja Tuhkimo Porin teatterissa
0*Liput saatu Porin teatterilta
Vietin tuossa naperon kanssa yhden yön Porissa Sokos hotel Vaakunassa. Olen käynyt Porissa Pori Jazzeilla joskus penskana, ja muistan ainoastaan valtavan ihmismassan ja isäni olkapäillä istumisen, että yletin näkemään hänen ison idolinsa Bob Dylanin. Mitään mielikuvaa Porista ei ollut, joten oli kiva lähteä seikkailemaan uuteen kaupunkiin. Illalla käytiin katsomassa Tuhkimo Porin teatterissa, ja se olikin oikein satumainen ilta.
Kuva: Porin teatteri
Yksi päivä Porissa
Lähdettiin Poriin aamujunalla, ja vaikka matka kestää aika kauan, se sujui mukavasti. Syötiin junassa aamupalaa, luettiin Harry Potteria, napero pelasi padilla jonkun aikaa ja itse lueskelin kännykästäpäivän lehtiä. Perillä oltiin sopivasti lounasaikaan. Vietiin reput hotelliin ja käveltiin siitä läheiseen Pikku X – ravintolaan lounaalle. Minä söin rapukulhon ja lapsi pari pehmeää tacoa. Oli tosi hyvää.
Lounaan jälkeen käytiin Luontokeskus Arkissa, joka on kovin pieni luonnontieteellinen museo, mutta niin pieneksi paikaksi oikein kiinnostava. Näyttelytila on rakennettu kiinnostavaksi ja siellä oli paljon erityisesti pieniä yllätyksiä kasvuston seassa. Aina bongasi uusia juttuja, kun silmät osuivat pieneen metsämyyräön tai sammakkoon lehvästöön maastoutuneena. Oikein kiva vierailukohde, jos Poriin menette!
Ennen teatteria käytiin kaupassa hakemassa välipalaa ja iltapalaa hotelliin, ja hengattiin huoneessa hetki ennen lähtöä. Sitten ei muuta kuin mekot ylle ja nauttimaan Tuhkimosta! Teatteri olikin sopivasti ihan hotellin vieressä.
Tuhkimo Porin teatterissa
Porin teatteri on kuin tehty tällaiselle sadulle – pieni ja intiimi kun vertaa Helsingin kaupunginteatteriin. Siellä on vanhanaikainen tunnelma, kauniit maalaukset katossa ja koristuksia joka puolella. Kaunis tila kaikin puolin.
Ja Tuhkimo oli hyvä näytelmä. Tuttu satu, jota on varmasti haastavaa herätellä uudestaan eroon niin, että se antaa tarinalle myös jotain uutta ja ainutkertaista uusia katselukertoja varten. Mielestäni toteutus oli Porissa oikein onnistunut. Tarina oli pidetty klassisena ja siinä sai ihastella upeita asuja ja kauniita lavasteita, mutta samalla se oli tarpeeksi lähellä nykypäivää ollakseen teemoiltaan tunnistettava myös nykypäivän lapsille. Ja Tuhkimohan käsittelee ajattomia teemoja aina hyvyydestä, ystävyydestä ja kiltteydestä, jotka ovat itse asiassa myös aika vaikeita aiheita.
Niin sanottu kiltti tyttö on ajatuksena vaikea, koska se mielletään usein alisteiseksi ja heiveröiseksi ihmistyypiksi. Itse näen kiltteyden valtavan tärkeänä, mutta se ei tarkoita muiden jalkoihin jäämistä ja oman äänen piilottamista. Myös kiltit tytöt saavat pitää ääntä ja ennen kaikkea puolensa! Hyvyys, kiltteys ja muiden huomioiminen ovat kuitenkin asioita, joilla tämä maailma on paljon parempi paikka. Se kaikille tuttu sanonta, että kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan, on kuitenkin joskus vaikea noudattaa.
Kuva: Porin teatteri
Ihania yksityiskohtia ja prinsessameininkiä
Tuhkimossa oli tuotu hauskasti mukaan pieniä hiiriystäviä ja koskettava kuvaus vanhempien ja lasten välisistä suhteista. Esityksessä oli huumoria, jännitystä ja suureksi ilokseni myös erittäin aidolta tuntuvaa rakkautta Tuhkimon ja prinssin välillä. Se tuotiin esiin hyvin vähäeleisesti, mutta voimakkaasti ihan vain musiikin, katseiden ja kosketuksen kautta, ja se oli uskottottavaa ja kaunista katsottavaa. Lapsi etukäteen jännitti, koska äitipuoli on hänestä äärimmäisen pelottava, mutta selvittiin esityksen läpi kunnialla. Ja olihan se äitipuoli varsinaisen ilkeä eukko!
Kuva: Porin teatteri
Kuulemma oli tosi hyvä, eikä niin pelottava kuin hän oli luullut. Yllään oma tyllimekko ja glitterkengät, napero sai itsekin ihailua osakseen illan aikana. Esityksen kesto on väliajan kanssa reilut pari tuntia, mutta se eteni hyvin, eikä ollut mitään ongelmia jaksaa katsoa. Viisivuotiaan kanssa näitä on entistäkin upeampi katsoa, kun tarina todella sitoo ja vie mukanaan. Se otetaan vastaan hyvin todellisena. Ja meidän tyyppi vaikuttaa olevan aikamoinen romanttikko.
Tuhkimo Porin teatterissa tuli juuri ensi-iltaan, joten esityksiä on paljon edessä. Suosittelen kaikille prinsessamielisille ja saduista nauttiville katsojille. Poriin on helppo matkustaa junalla ja Sokos hotellissa vietetty yö teatterin päälle oli mainio. Aamulla köllöteltiin ja katsottiin hetki piirrettyjä sängyssä, ja aamupalan jälkeen käytiin vielä hotellin leikkihuoneessa ennen kotimatkaa. Junamatka kotiin meni liki neljän tunnin kestosta huolimatta myös hyvin, ja Harry Potterissa päästiin taas monta lukua eteenpäin. Kotona Tuhkimon käsiohjelma apunaan napero selitti näytelmän tapahtumat läpi myös isälleen.
Joo, kannatti käydä Porissa. Tosi mukava pieni irtiotto arjesta ja parasta laatuaikaa yhdessä.
Ja hei, Vielä ehdit osallistua Cavallunan lippuarvontaan täällä!
Voit voittaa 2 lippua sunnuntain 12. toukokuuta esitykseen!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Maidotonta virvontaa ja kevään tuloa
Virvonta on ollut meillä tapana muistaakseni siitä asti, kun lapsi oli kaksivuotias. Itse virvoin pienenä isovanhemmat, mutta en ikinä käynyt virpomiskierroksella sen kummemmin – meidän kylillä lapset kävi sen sijaan pääsiäislauantaina noitimassa karkki vai kepponen -meiningillä. Se oli meidän sukupolven juttu, jota ei sen koommin sielläkään harrastettu. Virvontaa on otettu mukaan meidän pääsiäisen aikaan pikkuhiljaa, aloittaen ihan vain meistä ja isovanhemmista ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa ihan varsinaiselle kierrokselle.
Virvontaa ja Päivä pupuna
Pukeutuminen rehtiin hyvin simppelisti vanhoja huiveja ja pupun korvia sekä kasvomaalia hyödyntäen. Ilma oli ihanan keväinen ja aurinkoinen, ja sopi hetkeen täydellisesti. Lähdettiin kierrokselle yhdessä päiväkotikaverin kanssa, ja hänen äitinsä oli sopinut paikkoja etukäteen Facebookissa. Tuttujen talojen lisäksi käytiin kolmessa paikassa vähän kauempana, ja yhteensä virvottavia taisi tulla kymmenkunta. Koska pari paikkaa oli kauempana, tuli tehtyä ihan oikea kierros, mikä oli tosi kivaa. Lapsetkin rohkaistui parin treenikerran jälkeen ja loru alkoi tulla äänekkäämmin.
Tässä vieraiden ihmisten virpomisessa on aina se juju, etteivät palkkiot tyypillisesti ole ruokavalioon sopivia. Puhuttiin tästä etukäteen ja sanoin, että ottaa vaan reippaasti mitä tarjotaan ja kiittää, ja katsotaan sitten kotona sopiiko ne vai ei. Ja olikin kiva huomata, että sieltä tuli myös sopivia, kuten pari Mignon munaa. Muut vaihdettiin sitten kotona maidottomiin ja gluteenittomiin versioihin ja annettiin sopimattomat muille. Olihan siinä korissa isompi satsi herkkuja kuin mitä hänellä on koskaan ollut, joten riemu oli aikamoinen. Tilasin itse Mokkapuulta upeita vegaanisia suklaamunia, joten niitäkin löytyi.
Serkkujen seuraa
Käytiin vielä mun siskon luona moikkaamassa serkkuja ja tultiin illaksi kotiin valmistautumaan uuteen viikkoon. Viikonloppu meni jotenkin tosi hujauksessa, ja tuntui oikeastaan ensimmäistä kertaa aidosti keväältä. Oli aurinkoa, mutaa, hiekkaa ja linnunlaulua. Liian paljon vaatetta ja ulkoilua ilman hanskoja. Pistettiin pyörien renkaisiin ilmaa ja nostettiin naperon satulaa ylemmäs. Toivottavasti ei enää takatalvi iske uudelleen, koska tää tuntuu just nyt hurjan hyvältä. Enää vaan noi hiekat pois kaduilta ja äkkiä vihreää, ettei katupölykään ala liiaksi vaivata.
