Hae
Saran kotikolo

Paahdetut kikherneet 2 x suolaisena ja 2 x makeana versiona (G, M, V)

Tykkään napostella, heitellä salaattien sekaan pikkusattumia ja napata helposti mukana kulkevia eväitä päiväksi matkaan. Nämä täydellisen rapeat paahdetut kikherneet sopivat kaikkiin kohtiin!

Ne ovat mitä herkullisin lisä salaattiin, pastaan tai kasviskeittoon, tarjoavat kivan naposteltavan telkkarin ääreen ja mahtuvat pienessä eväspussissa helposti laukkuun koko päiväksi. Ja kun nyt edessä on kuohuvan ja pikkusnäcksin juhla eli uusi vuosi, saat kikherneistä herkullista pikkupurtavaa illanvieton ratoksi.

 

Koska kaikilla on makumieltymyksensä eikä niistä voi kiistellä, tässä tulee kerralla ohje sekä suolaisiin että makeisiin rouskuteltaviin. Mikä parasta – ne toimivat järjettömän hyvin myös sekaisin!

 

 

Paahdetut kikherneet

 

PAAHDETUT YRTTI-SIPULIKIKHERNEET

1 purkki kikherneitä (käytin GoGreeniä)
1/2tl suolaa
1rkl valkosipulijauhetta
1rkl yrttimaustesekoitusta tai esimerkiksi timjamia, rosmariinia, oreganoa tai tilliä
1rkl sipulijauhetta
1rkl oliiviöljyä
1/2tl omenaviinietikkaa
Ripaus mustapippuria

Valuta ja huuhdo kikherneet. Kaada ne kulhoon ja sekoita mukaan omenaviinietikka sekä oliiviöljy. Lisää mausteet ja sekoita kaikki ainekset huolella sekaisin.

Kaada kikherneet uunipellille ja paahda 200 asteessa noin 30-40 minuuttia , kunnes ne ovat sopivan rapeutuneita.

 

TEX MEX KIKHERNEET

1 purkki kikherneitä
3rkl oliiviöljyä
2rkl juustokuminaa
1rkl paprikajauhetta
1/4tl chiliä
1tl sipulijauhetta
1/4tl suolaa
Ripaus oreganoa
Ripaus mustapippuria

Sekoita keskenään kikherneet ja oliiviöljy, lisää mausteet ja sekoita huolella. Paahda uunissa samoin kuin edellisessä ohjeessa.

Tässä vierekkäin suolaiset versiot

 

MAKEAT PAAHDETUT PIPARISET KIKHERNEET

1 purkki kikherneitä
2rkl vaahterasiirappia
2rkl kookossokeria
1rkl piparkakkumaustetta
1tl kanelia
Ripaus vaniljajauhetta

Valuta ja huuhdo kikherneet. Sekoita kulhossa kikherneet ja vaahterasiirappi, lisää muut mausteet ja sekoita uudelleen.

Kaada kikherneet uunipellille ja paahda uunissa 175 asteessa noin 30-40 minuuttia, kunnes kikherneet ovat mukavan rapeita. Makeissa versioissa uunin lämpötila on matalampi, koska siirappi ja sokeri tuppaavat käristymään helposti.

 

RAAKASUKLAAKIKHERNEET

1 purkki kikherneitä
2rkl vaahterasiirappia
Ripaus vaniljajauhetta
0,5dl rouhittua raakasuklaata (maustettua tai maustamatonta)
1tl kardemummaa

Valuta ja huuhdo kikherneet. Sekoita ne yhteen siirapin ja mausteiden kanssa, ja paahda uunissa 175 asteessa 30-40 minuuttia.

Paahtamisen jälkeen kaada vielä kuumat kikherneet kulhoon, ripottele päälle pienemmäksi rouhittu raakasuklaa ja sekoita suklaa lusikan tai lastan avulla kikherneiden joukkoon. Levitä seos uudelleen uunipellille leivinpaperin päälle, ja anna jäähtyä. Kun suklaa on alkanut jähmettyä, nosta seos pellin päällä tai erillisessä kulhossa jääkaappiin.

Kipollinen makeita versioita

Kokeile miten omasta mielestäsi toimii parhaiten – sekoittamalla kaikki samassa tarjoiluastiassa saat ihanan setin suolaisia ja makeita makupaloja, jolloin maut korostavat toisiaan entisestään. Nämä ovat niin helppoja valmistaa, että teen itse useimmiten useampaa lajiketta kerralla. Erityisesti yrtti-sipulimaustetut sopivat lisukkeeksi mihin ruokaan vain!

Pienissä tarjoilukulhoissa nämä herkut on helppo jättää pöydälle ja napata muutama aina ohimennen.

Ne ovat sen verran hyviä, että saatatpa kävellä kulhon ohi useamman kerran ihan tarkoituksella…

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit 

Vuoden parhaat hetket

Ihan pian vaihtuu vaihtuu taas vuosi, ja käynnistyy vuosi 2020. Juurihan vasta oli kohuttu millenium ja alkoi 2000-luku. Miten siitä voi olla jo 20 vuotta?! Vuosi 2019 oli monella tavalla ainutlaatuinen ja merkityksellinen, ja vuoden parhaat hetket olivat sellaisia, jotka pysyvät muistoissa ikuisesti.

 

Juhlia heti alkuunsa

Tammikuussa lapsemme täytti yhden kuukauden. Hänen syntymänsä ehti osua juuri edellisen vuoden puolelle, mutta elämä palleron kanssa on toden teolla lähtenyt käyntiin tämän vuoden aikana. Tammikuussa vietimme hänen nimijuhliaan, jotka olivat rento ja mukava perhetilaisuus. Mutta silti niihin juhliin pakkaantui paljon tunnetta. Kun kaverimme lauloi nimen julkistamisen jälkeen Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta, oli itkussa pidättelemistä.

 

Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen
Olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla kolme
Ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon

Olen kahlannut rantaveteen
Soutanut soutuveneellä sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla hiljaa
Ja kuullut äänet kaukaisten laivojen

Olen eksynyt Latviassa
Kävellyt kaupungin reunan yli
Luulin katoavani
Mutta pääsin kuitenkin takaisin

Ensin vieraiden ihmisten juhliin
Ja lopultakin kaupunkiin
Jossa minut tunnetaan kahviloissa

Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi

 

Helmikuussa kävimme vauvan kanssa ensimmäisen kerran mökillä. Lunta satoi koko ajan, eikä pihasta päässyt vaunujen kanssa mihinkään. Eikä lopulta autollakaan, ja pääsimme kotimatkalle vasta illalla aamun sijaan. Helmikuussa pääsin myös muutaman kerran hiihtämään. Rakastan hiihtämistä, mutta viime talvena oli selvää, ettei kilometrejä voi kertyä samaa tahtia.

Maaliskuussa aloitimme vauvauinnin. Se jatkuu edelleen. Välillä se on ollut huippu hauskaa, välillä vähemmän. Tällä hetkellä sukeltaminen tökkii, mutta lelut, veden läiskytys ja altaan reunalta veteen hyppääminen on huippua.

 

Kesä tulee!

Huhtikuussa kävimme uudestaan mökillä pääsiäisen vietossa. Oli poikkeuksellisen lämmintä ja pääsimme istuskelemaan pihaterassille. Kesää alkoi toden teolla odottaa.

Toukokuussa kävimme uudestaan mökillä tapaamassa Kanadasta tulleita sukulaisia. Pidimme myös ensimmäiset piknikit puistossa.

Kesäkuussa meidän oli tarkoitus lähteä yöksi Tallinnaan, mutta mieheni joutui muutamaa päivää ennen umpisuolen leikkaukseen. Lähdinkin sitten yhdessä palleron ja anopin kanssa. Ja meillä oli oikein hauska reissu! Hyvää ruokaa, Tallinnassa tallustelua ja vähän ostoksia. Se oli samalla myös lapsen ensimmäinen ulkomaanmatka. Kesäkuussa vietettiin myös juhannusta mökillä koko suvun voimin, ja taisi olla melkeinpä koko kesän upeimmat mökkikelit. Aitassa nukkuessa hiki valui ja pihalla viihtyi lähinnä varjossa. Mahtavaa aikaa! Juhannuksen jälkeen oli Hartwallilla Bob Dylanin konsertti.

Heinäkuun olimme kokonaan poissa kotoa, yhteensä viisi viikkoa. Kiersimme kolmella eri mökillä ja mökkeilyyn tottui siinä määrin, että kotimatkalla huoltoaseman vessan peilistä katsoessa näkyi jonkinmoinen peikko. Välillä oli ihanan kuumaa, välillä uskomattoman kylmää. Sehän on Suomen kesää! Keräsimme marjoja, söimme marjoja, tutkimme marjoja. Tein ihania juoksulenkkejä, joiden päälle pulahdin järveen. Yksi ehdoton loman kohokohta oli karhubongaus Martinselkosen tilalla Suomussalmella. Olen halunnut tehdä sen jo pitkään, ja vihdoin pääsimme kojuun ihastelemaan ilmieläviä villejä karhuja. Suosittelen lämpimästi kaikille! Heinäkuu oli oikeastaan kuin vuoden parhaat hetket paketissa.

Elokuussa oli sitten taas paluu kaupunkiin, ja pitkän poissaolon jälkeen se tuntui hyvältä. Kesäjuttuja tehtiin vielä kotonakin. Tässä vaiheessa 8kk ikäinen vauva ryömi kovaa vauhtia ja leikki ihan eri tavalla kuin lomalle lähtiessä. Teimme viimeisiä piknikkejä kavereiden kanssa.

 

Upea syksy

Syyskuu alkoi mitä parhaimmilla tavalla, ihanalla aikaisin aamulla starttaavalla vaelluksella kaverini kanssa! Viime kerrasta oli ihan liian kauan. Omaa koiravanhustani en enää ottanut mukaan, mutta kaverin ikinuori koira juoksenteli matkassa mukana. Vaelluspäivän jälkeen olo on mitä mahtavin, ja joka kerta päätän, että sille on vain otettava aikaa. Parhaita reissujani ikinä on pari vuotta sitten isäni kanssa tehty Karhunkierros. Vaikka lomailla voi mukavasti rantatuolissa nautiskellen, siihen ulkona liikkumiseen, tavaroiden kantamiseen, metsäpolkujen koluamiseen ja eväiden syömiseen upeissa maisemissa liittyy jotakin niin taianomaista, ettei sitä voi verrata muuhun. Kunhan tuo lapsi tuosta kasvaa, koulutan hänestä oman vaelluskaverin! Yhteisiä päivän mittaisia vaelluspäiviä on töissä käyvien perheellisten ystävien kanssa vaikea löytää. Syyskuussa myös juhlimme kaverin häitä ja otin molemmat siskontytöt vuoron perään yökylään. Näin Marian paratiisi – elokuvan, jossa vanhempi siskontyttö näyttelee merkittävää lapsiroolia.

Lokakuun alku meni mökillä, ja flunssaisena vähän penkin alle. Mutta lepäiltyä siellä ainakin tuli, joskin tarkoitus oli hyödyntää innokkaita lapsenvahteja ja lenkkeillä. Kävimme myös päiväretkellä Tallinnassa kaverini ja hänen saman ikäisen poikansa kanssa, ja saman kaverin kanssa katsomassa Pieni Merenneito – musikaalia. Lokakuu oli myös messukuukausi, ja tuli kierreltyä niin I love me kuin Kirjamessutkin. Vauva matkassa mukana, ja samalla päätin, että ensi vuonna menen messuille ihan kaikessa rauhassa itsekseni. Kirjamessujen aikaan oli synttärit, ja pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan. Keli oli kamala, mutta maastolenkki mahtava. Lokakuussa lisäksi tämä blogi siirtyi Vaikuttajamediaan.

On sitä heppailtu jo pidempäänkin!

 

Marraskuussa tuli täyteen vuosi poissa töistä. Ja mitä vauhtia se vuosi menikään! Vietettiin Vaikuttajamedian 1v bileitä, lasten pikkujouluja, joulukadun avajaisia, teatteria, värileikkiä… Synkkä marraskuu oli täynnä ohjelmaa. Olin myös itse aikamoisessa onnellisuuskuplassa muistellessani vauvan odotusta, syntymää ja maagisia hetkiä vastasyntyneen kanssa. Kävelemään oppinut lapsi ei enää näyttänyt vauvalta.

 

Vuosi loppuu juhliin

Joulukuussa meidän lapsemme täytti yhden vuoden, itsenäisyyspäivänä. Visioni ensimmäisistä synttäreistä ei ihan toteutunut, kun lapsi oli pari viikkoa enemmän tai vähemmän sairaana. Hän sai 1v rokotukset marraskuun lopulla, ja 8 päivää myöhemmin nousi kova kuume. Se nousi aina yli 40 asteeseen seuraavat viisi päivää. En olisi uskonut rokotuksista tulevan niin rajua reaktiota. Hän ei oikein itse saanut synttäreistään täyttä iloa irti, mutta onneksi hän ei itse niitä osannut vielä odottaakaan. Kun kuume laski, jo seuraavana päivänä hän oli taas oma itsensä, ja vauhti sen kuin yltyy. Meillä on kodissamme todellinen riiviö. Mutta miten vaikeaa onkaan olla nauramatta niiden temppujen keskellä! Tai ei kaikkien. Lautasten tai kukkamullan heittäminen lattialle ei naurata yhtään. Mutta kun pitäisi pukea vaatteet päälle ja tyyppi nappaa housut mukaansa ja juoksee käkättäen karkuun, eihän siinä voi kuin aloittaa hippaleikin.

Joulukuussa vietettiin paljon hyviä hetkiä, ehdottomasti jotkut vuoden parhaat hetket, ja toivon joulukuun aina pysyvänkin joulukuisen lapsen elämässä maagisena kuukautena. Vietimme joulun perheeni mökillä, ja ennen lähtöä söimme miehen vanhempien kanssa. Tämän vuoden puolelle mahtuu vielä uuden vuoden viettäminen kaverini perheen luona, johon kuuluu myös kummipoikani. Tähän vuoteen on muutenkin mahtunut lukemattomia loistavia hetkiä ja päiviä kavereiden kanssa, eikä niitä kaikkia voi erikseen listata. On upeaa, että niin monta kaveria on samaan aikaan äitiyslomalla ja olemme voineet viettää päiviä rennosti yhdessä.

Ensi vuodelle on jo luvassa mahtavia juttuja, mutta mikä parasta, kalenteri on myös täysin auki tulevaisuuden suhteen! Ties millaisia upeita hetkiä ensi vuosi pitääkään sisällään. Ei sitä näin muistele kiukkuisia päiviä, turhia riitoja tai väsyneitä aamuja, mutta niinhän sen pitäisikin mennä, eikö? Vuoden parhaat hetket painuvat mieleen ja muistuttavat aina siitä mikä lopulta on tärkeää.

 

Mutta hyvästellään ensin tämä huippuvuosi kunnolla. Ihanaa uutta vuotta kaikille!

 

 

 

Lue myös

 

Joulu mökillä

Meidän lapsen 1v synttärit

Yksi vuosi äitinä

Synttäriviikon ohjelma

Vauvan nimijuhlat ja tarjoilut

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit