Olen nähnyt revontulia joskus penskana ihan sattumalta kotikylillä kotiin kävellessä. Mulla on ollut puhelimessa revontuliappi jo jonkin aikaa, mutta en oikein tule sitä seuranneeksi, tai sitten vaan tuntuu että revontulet liehuvat siellä taivaalla aina liian myöhään. Mä olen jo nukkumassa! Kun sitten mökillä ollessa äitin kännykkä hälytti, että revontulia voisi näkyä, piti heti mennä vilkaisemaan. Olin tavallista myöhempään hereillä, eikä kaupungin valotkaan olisi esteenä. Ja siellähän mökkitaivaalla revontulet loistivat upeasti!

Kun revontulista on ollut Frozenia fanittavan naperon kanssa puhetta, lupasin ottaa hänet mukaan katsomaan jos ja kun niitä joskus näkyisi. Niinpä kipitin nopeasti yläkertaa, yritin ravistella tyypin hereille (hän mumisi kiitos ja käänsi kylkeä), kutittelin vähän lisää, ja sain hänet sen verran tajuihinsa että pääsin kysymään jaksaako hän tulla. Toinen tuntui olevan aika koomassa koko ajan, mutta halusi mukaan. Niinpä pistettiin ylle takki ja saappaat, ja kannoin hänet unenpöpperöisenä pihalle. Mietin muistaako hän siitä aamulla mitään, mutta hetken aikaa katseltiin noita luonnonihmeitä yhdessä ekaa kertaa. Sitten hän halusi takaisin nukkumaan.

Aamulla katseltiin muistoksi saatuja kuvia ja juteltiin, että nyt niitä on nähty. Vieläkään ei tiedä muistaako hän sitä yöllistä hetkeä oikeasti, mutta väliäkö sillä. Aina voi katsella myöhemmin kuvia ja miettiä, että silloin sitä seisoi mökkipihalla pimeässä kun revontulet tanssi taivaalla.

Ne on aika maaginen ilmiö, myös näin aikuisen silmin.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi     

No niin, meidän keväällä buukkaama reissu Espanjaan on nyt heitetty. Olin naperon kanssa viikon verran Madridissa, jossa vanhempani viettivät koko syyskuun kaveriensa kämpillä ikään kuin talovahteina. Matkaan lähdettiin tiistaina 19.päivä – eli juuri se hiivatin lentokentän ulosmarssi päivä.

Lentokentän ulosmarssi ja kaikki lennot myöhässä

Oltuin kentällä innosta piukeana kahden maissa ja lennon piti lähteä 16.40, kunnes aloin katsoa yhä useamman lennon olevan myöhässä. Sitten alkoi tulla kuulutuksia työnseisauksesta ja ainoastaan ilmoitus, että lisätietoa lennon aikataulusta tulee 16.15. Sitten aika muuttui klo 17. Yritin pitää mielen keveänä ja lapselle selittää, että tällainen kuuluu matkusteluun ja joskus tulee viivästyksiä. Samaan aikaan itseäni todella sapetti, koska henkisesti varauduin meidän odottavan kentällä tunteja. Vaikeinta aina on, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja kauan kestää. Napero onneksi suhtautui niin reippaasti, että itsekin oli helpompi pysyä rauhallisena.

Lopulta päästiin koneeseen, vaikka jo siinä vaiheessa ilmoitettiin että laukut tulevat jäämään Helsinkiin. No jeps. Tein jo koneeseen mennessä heti ilmoituksen puuttuvasta laukusta. Lento lähti lopulta noin 1,5 tuntia myöhässä. Ei paha siinä mielessä, että monia lentoja peruttiin kokonaan tai ne todellakin lähtivät tunteja aikataulusta myöhässä. Madridin päässä olikin sitten nopeaa, kun ei tarvinnut edes sitä laukkua odottaa, ja käveltiin vaan suoraan taksille. Kämpille kesti vain noin vartin verran, ja odottavat isovanhemmat olivat siellä vastassa. Napero oli niin kierroksilla, että oli kälättänyt taukoamatta koko matkan Helsinki-Vantaalta asti. Vitsi mikä matkustaja meillä siinä onkaan. Ei niin mitään ongelmia, vaikka perillä oltiin vasta klo 23 aikoihin paikallista aikaa ja nukkumaan pääsi puolilta öin – eli noin klo 1 maissa Suomen aikaa. Sammuttiinkin sitten molemmat aika nopeasti.

Kohteessa ilman matkatavaroita

Se laukku puuttui sitten jonkin aikaa. Täytyy sanoa, että jos joskus näin käy, niin nyt oli hyvä hetki. Sain lainattua äidiltäni t-paitaa ja pesuaineita, ja kämpillä oli myös pesukone. Vanhemmat olivat myös hakeneet hammasharjat ja -tahnaa meille valmiiksi. Se lapsen riemu, kun hammastahna oli pinkkiä! Ekana päivänä ostettiin vaihtovaatteet lentoyhtiön piikkiin ja odoteltiin laukkuja saapuvaksi.

No, torstaina näkyi tieto että laukku toimitetaan torstai iltana puoleen yöhön mennessä. Vanhemmat valvoivat odottamassa, mutta mitään laukkua ei tullut. Siinä vaiheessa aloin hermostua. Vaikka tavallaan oli kivaa saada uusi vaatekerta molemmille lentoyhtiön piikkiin, en lähtenyt lomalle mennäkseni vaan kauppaan etsimään vaatteita. Ei me menty sinne shoppailemaan vaan katsomaan paikkoja, ja ärsytti että joka päivä pitäisi mennä ostoksille että saadaan pikkuhousut riittämään. Perjantaina oltiin sitten aamupäivällä lähdössä taas liikenteeseen, kun juuri pihaportille mennessä eteen pysähtyi pakettiauto ja sitä ajanut mies nosti laukun autosta ulos. Kylläpä helpotti! Menin saman tien vaihtamaan omat vaatteet ylle ja sitten rallateltiin lapsen kanssa koko päivä.

FinnairIlta ei mitään tiedotuksia

Päivityksiä viivästymisilmoitukseen tuli tosi huonosti, eikä Finnairilta tullut mitään ilmoituksia ylipäätään. Ymmärrettävää on, että kiirettä piti kun noin 5000 laukkua etsi omistajaansa, mutta luulisi että jotain yleispätevää viestiä voisi kaikille lähettää. Ihan sen asiakaspalvelun ja tiedottamisen nimessä. Ehkä se olisi helpottanut myös asiakaspalvelun ruuhkaa ja antanut kuvan, että asiaa hoidetaan.

Täysi hiljaisuus Finnairin puolelta oli aika käsittämätöntä, ja kieltämättä vaikutti loman alkuun kun joutui koko ajan kyttäämään onko päivityksiä tullut tai tilanne alkanut selviämään. Edes viesti että ”laukkuja on niin paljon että toimitus kestää tavallista kauemmin, teemme kaikkemme että ne saataisiin toimitettua mahdollisimman pian jne.” olisi rauhoittanut monen mieltä ja ollut sitä aktiivista asiakaspalvelua, mitä tilanteessa odottaa. Ei ne yleiset tiedotteet verkkosivuilla auta lopulta ketään. Edes sama viesti omaan sähköpostiin antaisi tunteen, että juuri tämä minun asiani on siellä hoidossa.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Loppujen lopuksi koen meidän olleen tosi onnekkaita. Lento ei myöhästynyt kovin paljon, ja saatiin laukku huomattavan nopeasti verrattuna moniin muihin, joilta se puuttui vielä jopa kuusi päivää myöhemmin. Ehkä se nopeasti tehty ilmoitus auttoi? En tiedä, mutta ne pari ekaa päivää selvittiin hyvin. Samalla tässä oli iso opetus. Ei me oltaisi tarvittu läheskään niin paljon vaatetta mukaan, varsinkaan, kun kämpillä oli pesukone.

Hygieniatarvikkeet, joissa käyttää tiettyä merkkiä, oli ehkä se isoin ongelma. Mutta siinäkin pärjäsi. Jos kaikki olisi pitänyt ostaa pesuaineita myöten, ei se Finnairin 50€/päivä korvaus kovin pitkälle riittäisi. Tai jos tarvitsisi vielä vaikka ulkovaatteet erikseen. Mutta ensi kerralla tieän pakata paljon kevyemmin. Napero käyttää niitä mekkoja joka päivä kuitenkin, joten muutaman lempparimekon lisäksi kun on pitkä kerrasto mukana niin pärjää hyvin. Sama juttu itselläkin. Kun on muutama toimiva vaate, niitähän sitä haluaa kotonakin aina vetää päälle. Aina ei pääse pesemään välissä, mutta silti vähemmällä pärjää.

Laukun jääminen matkasta voikin siis itse asiassa olla positiivinen kokemus. Lapsellekin kertyi uudenlaista matkakokemusta viivästyksineen ja puuttumisineen, ja hän suhtautui kaikkeen ihan prona. Ihan paras matkakaveri minne vain.

Kerron reissusta ja sen kohokohdista lisää vielä erikseen!