Hae
Saran kotikolo

Lapsen kanssa laskettelemassa

Meillä on jonkin verran lasketeltu kun olin lapsi. Reissuja Rukalle, Tahkolle, Leville ja Kolille, ja monia päiväkäyntejä Joutsenossa olevaan Myllymäkeen. En silti ole oikein ikinä ollut rinteessä omalla mukavuusalueella. Mäet jännittää, en tykkää vauhdista ja siinä epävarmuudessa on joutunut menemään vähän koko ajan kieli keskellä suuta. Miehen perhe sen sijaan on käynyt vuosittaisilla laskettelureissuilla Alpeilla, ja laskettelu on kaikkien suosiossa. Itse olin viime kerran mäessä Rukalla vuonna 2009, joten olihan siinä mennyt hetki. Kun isäni kuitenkin halusi viedä meidät Tornimäkeen laskettelemaan kun olimme mökillä, pakkohan se oli lähteä. Napero nimittäin oli erittäin innolla menossa. Mitä sitä ei lapsen eteen tekisi? Tosin täytyy sanoa, että lapsen kanssa laskettelemassa on ihan eri tavalla hauskaa kuin mitä oli itse lapsena lasketellessa!

Pitkästä aikaa rinteessä

Kun saimme paikan päällä kamppeet ylle ja lähdimme mäkeen, meinasi nopeasti tulla harmitus. Napero oli käynyt mäessä kerran aiemmin joulun aikaan, kun isäni otti hänet mukaan mennessään siskoni ja hänen lastensa kanssa rinteeseen. Tyyppi valitteli jo etukäteen, ettei halua mitään valjaita ylleen, mutta aloittelijalle ne tuntuivat lähes pakolliselta.

Siinä sitten koitettiin mennä, itsekin pitkästä aikaa laskuun totutellen. Isäni laski lapsen kanssa ja vei hänet hississä, itselläni oli omissa suksissa ihan tarpeeksi vahtimista. Mutta olihan siellä selkärangassa jotain muistissa, ja itse asiassa tuntui tosi kivalta olla rinteessä taas vuosien tauon jälkeen! Sen verran myös ikää ehtinyt tulla välissä, että siinä osaa olla armollisempi itselleen. Rinnettä saa tulla alas tasan omaa tahtia siten, että se tuntuu mukavalta. Siinä on velvollinen vain itselleen.

Laskettelun opettelua

Napero ei sen sijaan oikein innostunut. Valjaat harmitti, häntä selvästi nolotti, ja alkoi melkein saman tien haluta lähteä pois. Laskettiin vielä muutaman kerran, ja pidettiin kahvilassa luova tauko. Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Kahvilasta rinteitä kohti oli pieni loiva lasku, ja lapsi lähti mäkeä kohti itsekseen. Osin hän karkasi, osin taisi luisua alamäkeen vahingossa, mutta siitä tuli meille hauska vitsi. ”Mä karkasin kun kuulin sanan valjaat!” – ja näin ollen palattiin hänen kanssaan lasten rinteeseen ilman mitään valjaita. Ukki lähti laskemaan isompia mäkiä, ja minä annoin lapsen kokeilla ihan itse. Ja hemmetti miten hienosti meni! Kaikki mitä hänelle yritettiin opettaa valjaiden kanssa, tuli ilman valjaita täysin luonnostaan. Ja se into mikä sieltä puski läpi! Yhtäkkiä laskettelu oli hänen mielestään parasta ikinä, eikä olisi millään malttanut lähteä pois. Lasten rinteessä pääsi yksin nousemaan hissillä ylös ja laskemaan mäkeä alas, pujottelemaan ja pysähtymään – hyppyreitäkin hän ehti jo kokeilla. Ukilta meinasi tippua silmät päästä tämän kaiken nähdessään.

Omaan tahtiin opettelua

Sanoisin, että opettelu on tosi paljon lapsesta kiinni. Meidän tyyppi on varovainen ja harkitseva, ja siinä mielessä hänen voi antaa tehdä jos hän itse sitä haluaa. Koska ei hän halua tehdä vielä asioita, jotka tuntuvat olevan liikaa. Vaikka siinä välillä itse joutuu jännittämään toisen puolesta ja pistämään kaiken toivon peliin, ettei toinen kaadu ja satuta itseään, sitä vaan täytyy antaa tilaa. Se oppimisen kaari oli nimittäin taas ihan mielettömän nopea. Kun sai mahdollisuuden, hän oppi laskettelemaan minuuteissa. Opeteltavaa totta kai vielä riittää, mutta parhaitenhan sitä oppii tekemällä. Ihan kuin vauvana kävelemään opettelu – ei sitä opita pitelemällä vaan vanhempien käsistä kiinni.

Vaikka se on joskus todella vaikeaa. Menee hetki, ettätyyppi voi ankkurihissillä kulkea itsekseen tai että uskallan lähteä hänen kanssaan kahdestaan jyrkimpiä mäkiä alas, mutta tätä menoa ei kauaa. Pitää vaan viedä häntä laskemaan, ja siihen harjoitteluun on loistavia paikkoja ihan lähellä kotia. Siellä saa tehdä itse, treenata ja oppia, ja ehkä ensi talvena isänsä voi uskaltaa laskea hänet alas isompaakin rinnettä. (Se tuntuu nimittäin itselleni vielä ajatuksena turhan hurjalta. Kenties kun itse en ole mikään hurjapää. Mies sanoo aina, että pahinta mitä voi käydä on vaan se että kaatuu. Mutta tietty kovassa vauhdissa jyrkässä rinteessä kaatuminen voi loukata pahastikin.)

Ja täytyy sanoa, että näin pitkän tauon jälkeen ne pikkurinteet riittää itsellenikin ihan täysin! Lapsen kanssa laskettelemassa on älyttömän kivaa, etenkin, kun se ilo ja laskemisen hauskuus tarttuu niin vahvasti.

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi     

Facebook

Parhaat ruokablogit

Kokemuksia Biotikurista ja sen käytöstä

Halusin viimein jakaa omia kokemuksia Biotikurista nyt, kun käyttöä on ehtinyt olla useamman kuukauden ajan. Se oli viime syksyn aikana, kun eteen tuli jatkuvasti mainoksia ja suosituksia Biotikur – nimisestä valmisteesta. Olen käyttänyt ties mitä maitohappoja ja probioottiseoksia vuosien varrella, kun olen yrittänyt palauttaa suolistomikrobien tasapainoa ja rauhoittaa vatsan vointia lukuisten antibioottikuurien jälkeen. Biotikur kiinnosti välittömästi, ja tutkin asiaa lisää. Koko homma kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta! Tämä pinkki jauheseos tekisi ihmeitä iholle, mielialalle, vatsan toiminnalle ja unelle – ja sille tarjotaan 100% tyytyväisyystakuu. Eihän sen testaamisessa siis menetä mitään, eikö?

Lue lisää Biotikurista täältä.

Mikä on Biotikur?

Biotikur Balance on päivittäinen prebioottien ja hyödyllisten bioottisten viljelmien paketti, jonka tutkijat ovat suunnitelleet tukemaan tasapainoista suoliston toimintaa. Koko homma perustuu siihen, että käytössä on sekä probiootteja että prebiootteja, eli niitä suoliston terveyttä tukevia hyviä bakteereja sekä ruokaa, jota ne syövät.

Ihmiskeho pystyy sulattamaan vain noin 16 erilaista kuitua yksinään. Monipuolinen suoliston mikrobiomi sen sijaan pystyy sulattamaan yli 60 000, ja muuttamaan niitä esimerkiksi välittäjäaineiksi ja syöpää vastaan taisteleviksi antioksidanteiksi. Ongelma on siinä, että hyvät suolistobakteerit ovat diivoja – ne ovat nirsoja syömisensä suhteen. Jotkut tarvitsevat parsakaalia toimiakseen, ja jotkut rakastavat puolestaan pinaattia. On turha syödä pelkkää parsakaalia joka päivä ja odottaa tasapainoista suolistoa. Siksi riittävän määrän JA monimuotoisten kasvien saaminen ruokavalioon on olennaista suoliston terveydelle, ja siksi Biotikurin prebioottiset tuotteet ovat täynnä erilaisia ​​hedelmä- ja kasviskuituja. – Biotikur

Jokainen meistä on kuullut, että mahdollisimman monien värien syöminen on terveellistä ja edistää monipuolisen ruokavalion toteutumista. Vaikka itsekin yritän syödä monipuolisesti, kyllähän arjessa tulee helposti toistettua rutiineja – ja syötyä aika samalla tavalla. Samat vihannekset, samat hedelmät, vaikka nyt jotain satokauden mukaista vaihtelua olisikin. Biotikurin sivuilla kerrotaan, että joka viikko tulisi syödä vähintään 30 erilaista vihannesta ja hedelmää, että suolistomikrobit voisivat hyvin.

Mietipä. 30 erilaista. Siihen ei salaatilla, kurkulla, omenalla ja banskulla vielä päästä. Ei, vaikka mukana olisi marjoja ja satunnainen appelsiini. 30 on aika huima määrä, kun viikossa on vain 7 päivää.

Biotikurin vaaleanpunainen prebioottijauhe sisältää huiman määrän erilaisia kuitupitoisia vihanneksia, yrttejä ja hedelmiä – lue koko ainesosaluettelo täältä.

Miten Biotikuria käytetään?

Biotikuria voi tilata joko noin kuukaudeksi riittävänä kertatilauksena tai suoraan kestotilaajana, jolloin hinta on hieman edullisempi ja mukaan saa lisätarvikkeita ensimmäisen tilauksen yhteydessä. Tilauksen voi perua koska vain, yksittäisiä eriä skipata tai jättää tauolle, ja toimitus tulee aina muuten automaattisesti noin kuukauden välein, ilman toimituskuluja.

Itse otin suoraan kestotilauksen, ja paketissa saapui Biotikur jauheen ja kapseleiden lisäksi myös lasiset säilytyspurkit sekä matkapakkaukset, joissa omat Biotikurit voi pakata helposti myös reissuun mukaan. Pusseissa on myös kätevä laskuri, joka näyttää minkä verran jauhetta ja kapseleita tarvitsee minkäkin pituiselle matkalle. Näppärää!

Biotikuria otetaan kolmesti päivässä, mutta alkuun se kannattaa aloittaa hieman kevyemmin esimerkiksi vain aamuannoksella, koska kuidun määrä voi tehdä yllätyksiä vatsalle. (Usko pois.) Sivustolla kannustetaan tekemään jauheen nauttimisesta sujuva osa jo valmiina olevia rutiineja, että siitä tulee helposti tapa. Itse esimerkiksi juon aamuisin aina ison lasin vettä, ja nyt vain sekoitan jauheen siihen ja otan kapselit samalla tyhjään mahaan. Yritän muutenkin juoda vettä reippaasti pitkin päivää, ja juon kaksi muuta annosta ennen lounasta ja ennen päivällistä. Joskus turhan lähellä ruokailua, mutta parhaani mukaan kuitenkin ennen syömistä. Mutta siitä ei kannata stressata – arki on mitä on ja tärkeintä on tiedostaa, että tekee itselleen hyviä ratkaisuja parhaansa mukaan.

Stressittömyyden vuoksi en muun muassa kantanut Biotikuria mukaan jouluna, enkä todennäköisesti tule pakkaamaan sitä mukaan lomamatkoille. Se on osa arkea kotioloissa, missä se tosiaan muodostuu näppäräksi rutiiniksi mitä ei edes tarvitse miettiä sen enempää.

 

No, toimiiko se?

Täytyy ihan rehellisesti ja puolueettomasti ja ilman kannusteita sanoa, että kyllä. En voi sanoa, että jokainen hyöty on tullut selkeästi esiin, mutta jos miettii että itse lähdin kokeilemaan tätä nimenomaan vatsan ja suoliston hyvinvointia ajatellen, niin kyllä se toimii. Todella hyvin.

Muutos on ollut suorastaan merkittävä. Ruoka tuntuu sulavan hyvin, olo on kevyt, vatsa litteämpi kuin ennen (vaikka olisi juuri syönyt) ja olo jotenkin hyvin ravittu (vaikka se voi olla ihan lumevaikutus juomisen jälkeen). Juoma itsessään maistuu vähän hedelmäteeltä, sellaiselta punaiselta teeltä, joten maku on varsin jees. Ja kun tiedät juovasi reippaan lasillisen kaiken maailman kasvihyvää hellimään kehoa, eihän siitä nyt huono fiilis voi tullakaan. Mutta erityisesti vatsa ja suolisto ovat kiittäneet, ja se on kannustanut jatkamaan tähänkin päivään asti.

En voi väittää, että Biotikur olisi jotenkin loppuelämän ratkaisu, jota tulisin käyttämään tästä hamaan tulevaisuuteen. Mutta käytän sitä nyt toistaiseksi, ilman stressiä tai suorituspaineita, ja otan hyödyt irti. Joskus kenties lopetan kokonaan, tai sitten vain käytän vähemmän, en tiedä. Onhan se kuukausihintana kallis, ei siitä pääse mihinkään. Ajattelen kuitenkin niin, että Biotikuriin käytetty raha maksaa kyllä itsensä takaisin monin kerroin.

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit