Kouvolan teatterin Salainen puutarha
0Mainos. Osa lipuista näytökseen saatu Kouvolan teatterilta.
Luimme lapsen kanssa Frances Hodgson Burnettin Salaisen puutarhan viime vuonna, ja Kouvolan teatterin versio tästä klassikosta osuikin sen puolesta ihan nappiin. Kun tarina on vielä tuoreena mielessä, sen herääminen eloon näyttämöllä on sitäkin herkullisempaa. Salainen puutarha on kertomus ystävyydestä, uskosta ja toivosta sekä siitä, miten lapset voivat muuttaa maailmaa.
Nappasin siis naperon lisäksi auton penkille hänen serkkunsa, ja tehtiin päiväseltään road trip Kouvolaan.
Kuva: Kouvolan teatteri
Salainen puutarha on ajaton klassikko
Salaisen puutarhan tarina sijoittuu alun perin ajallisesti kauemmas, aina siirtomaa-aikaan, jolloin englantilainen Mary Lennox asui välinpitämättömien vanhempiensa kanssa Intiassa.
Mary Lennox, näytelmässä nimeltään Meeri, menettää vanhempansa ja joutuu muuttamaan setänsä herra Sysiluodon luo syrjäiseen Misselthwaiten kartanoon. Hän suhtautuu kartanoon ja sitä ympäröivään autioon nummimaisemaan vastahakoisesti, kunnes löytää salaisen puutarhan, johon pääsy on ehdottomasti kielletty.
Puutarhasta muodostuu Meerille ja hänen uusille ystävilleen paikka täynnä ihmeitä, ja vähitellen heidän ympärillään alkaa tapahtua muutoksia, joita aiemmin pidettiin mahdottomina.
Historian havinaa taustalla
Alkuperäiseen tarinaan liittyy kuitenkin myös historiallisesti haastavia ja nykykatsojan näkökulmasta ristiriitaisia piirteitä. Salainen puutarha sijoittuu brittiläisen siirtomaavallan aikaan, ja erityisesti tarinan alku kuvaa Intiaa sekä intialaisia ihmisinä ja ympäristönä selvästi kolonialistisen katseen läpi. Mary on lapsi, joka on kasvanut etuoikeutetussa asemassa palvelijoiden ympäröimänä, ja hänen käytöksensä sekä tapansa puhua muista ihmisistä heijastavat tätä maailmaa. Juuri siitä hänen hahmonsa kehitys myös osittain alkaa: kylmästä, itsekeskeisestä ja muita alempiarvoisina pitävästä lapsesta kasvaa vähitellen empaattisempi ja avoimempi ihminen.
Kuva: Kouvolan teatteri
Kouvolan Teatterin sovituksessa nämä alkuperäisteoksen vaikeammat historialliset kerrokset jäävät kuitenkin pitkälti sivuun. Tarina on selvästi siloitellumpi ja painottaa ennen kaikkea satumaisuutta, yhteisöllisyyttä ja toiveikkuutta. Ratkaisu toimii hyvin koko perheen esityksessä, mutta samalla osa alkuperäisen teoksen yhteiskunnallisesta ja historiallisesta moniulotteisuudesta katoaa. Maryn muutos näyttäytyy enemmän yleisenä kasvutarinana kuin myös etuoikeuksien ja opittujen asenteiden purkamisena.
Satumaisia hetkiä näyttämöllä
Salainen puutarha on toteutettu pelkistetyn kauniisti. Näyttämö elää tapahtumien mukana ja muuttuu synkästä kartanosta vähitellen kukkaan puhkeavaksi puutarhaksi yksinkertaisilla mutta toimivilla ratkaisuilla. Puutarhassa asuva punarinta ja loikkiva jänis on toteutettu veikeästi käsinukkien ja näyttelijöiden yhteistyönä, ja maalaukset herätetään kirjaimellisesti eloon ihmisvoimin. Kartanon väkeä edustavat herra Sysiluoto, puutarhuri, Martta ja rouva Medaljonki ovat kaikki selkeitä ja omanlaisiaan persoonia, jotka rakentavat tarinaa ja tuovat siihen lämpöä, huumoria sekä sopivaa jännitteisyyttä.
Kuva: Kouvolan teatteri
Esityksen vahvuus on erityisesti tunnelmassa. Synkkyyden ja surun keskeltä kasvaa vähitellen toivoa, ystävyyttä ja elämäniloa korostava kertomus, joka puhuttelee niin lapsia kuin aikuisiakin. Musiikki ja valaistus tukevat tarinan herkkää ja paikoin jopa satumaista maailmaa, jossa luonto näyttäytyy eheyttävänä voimana.
Näytelmässä korostuu myös muutos: sulkeutuneista ihmisistä tulee avoimempia, yksinäisyys väistyy yhteyden tieltä ja autio puutarha alkaa jälleen elää. Tarina muistuttaa lempeästi siitä, kuinka paljon hyvää välittäminen, ystävyys ja yhdessä tekeminen voivat saada aikaan.
Kouvolan Teatterin Salainen puutarha on visuaalisesti kaunis ja lämminhenkinen koko perheen esitys, joka onnistuu säilyttämään alkuperäistarinan taian myös näyttämöllä. Se tarjoaa katsojalleen hengähdyshetken arjesta ja kutsuu uskomaan siihen, että joskus suljetuimmatkin ovet voivat vielä avautua.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Dubrovnik TOP 5 suosikkia
Dubrovnik on hieno. Se on varsin pieni paikka, kompakti liikkumista ajatellen, ja lähellä muita maita, jos haluaa yhdistää reissuun esimerkiksi päiväretken Montenegroon. Se olisi houkutellut, mutta jäi meiltä tällä kertaa tekemättä. Sen sijaan koko 10 päivän loma vietettiin Dubrovnikissa, ja sen vuoksi pistänkin jakoon omat ehdottomat lempparit tuosta paikasta. Seikkailin nähtävyyksillä oman 7-vuotiaan naperon kanssa, joten lapsiperhe-näkökulma on näissä mukana. Toisaalta, varsin samoja juttuja olisin tehnyt myös itsekseni tai kaverin kanssa matkustaessa. Tuo lapsi on vaan mainio, ja ihan parasta matkaseuraa. Mun Dubrovnik TOP 5 näyttää seuraavanlaiselta.
Dubrovnik TOP 5 suosikkia – ei järjestyksessä
1. Vanha kaupunki
Ehdottomasti. Aivan ihana historiallinen paikka ahtaine kujineen, jäätelöpuoteineen, kapeille kujille pystytettyine ravintoloineen ja huikeine muureineen. Jos olet Game of Thronesisi katsonut, tämä on ihan ehdoton fanikohde. Vaikka kaikkia kuvauspaikkoja ei tunnistaisikaan, tunnelma ja yleinen miljöö on suoraan Westerosista. Ja siellä tehdään myös virallisia Game of Thrones -kierroksia, heh.
Vanhassa kaupungissa viettäisi aikaa vaikka kuinka, koska on vaan ihana kävellä pieniä kujia pitkin ja sattumanvaraisesti kääntyä jonnekin tietämättä minne päätyy. Joskus edessä on umpikuja, joskus sieltä aukeaa isompi katu tai aukio. Ympäristö on huikean nättiä. Alueella on myös varsin kivoja ravintoloita ja turistikauppoja, mitä on kiva katsella.
Harmillista on, että niin moni asia vanhassa kaupungissa maksaa. Ihan muurille kiipeämisestä alkaen. Muurille pääsy olisi maksanut aikuiselta 40 €, mutta Dubrovnik city pass maksoi 24 h saman verran, joten otin sen. Hirveästi lisää sillä ei saanut, mutta pääsi pariin museoon vanhan kaupungin sisällä ja viereisellä kukkulalla olevaan 1500-luvulta peräisin olevaan Lovrjenac Fortressiin.
Muurilla kävely kyllä kannattaa, sillä maisemat on mielettömät ja muurin kiertäminen hauska ohjelmanumero.
2. Dubrovnik Cable Car
Tämä oli etenkin lapsen toive. Ja olihan cable car esillä monissa kuvissa jo etukäteen, joten pitihän se kokeilla. Edestakainen matka vuorelle ja alas maksoi aikuiselta 30 €, olisiko lapselta ollut 8 €. Joka tapauksessa, lapset pääsee paljon edullisemmin. Matka kestää vain muutaman minuutin, ja ylhäällä on henkeäsalpaavat maisemat, ravintola ja halutessaan myös rapaista maastoautokyytiä. Me ei oltu ylhäällä kauaa.
3. Dubrovnik Stations of the Cross II
Tämä oli vaellusreitti vuoren rinnettä ylös samaan paikkaan, minne cable car kuljettaa. Dubrovnik Stations of the Cross II on koko perheelle sopiva vaellusreitti, joka vie siksakkia rinnettä ylös kivisessä maastossa. Matkalla on paljon hyviä taukopaikkoja, jos haluaa levätä tai ihan vain ihailla maisemia. Meiltä meni lapsen kanssa rauhassa kävellen ylös tunnin verran, eikä pidetty kiirettä. Matkalla nähtiin myös käärme.
Ylhäällä syötiin lounasta ja sitten käveltiin sama reitti alas. Kiviä tosiaan on, ja etenkin alas mennessä saa varoa ettei jalka luista. Muuten helppo reitti kävellä, jos jaksaa kivuta ylämäkeen. Matkalla tuli vastaan niin vauvoja kantorepuissa kuin vanhuksia kävelysauvojen kera, joten rohkeasti vain kokeilemaan omalla porukalla. Maisemat on tosiaan upeat.
4. Kolmen saaren veneretki Elafiti-saarille
Tämä retki oli tällä kertaa ainoa retki, joka tehtiin. Se oli hauska päivä. Reissu kesti noin klo 10–17.30, ja käytiin kolmella saarella – Koločep, Lopud ja Sipan.
Saarilla oli hiljaista tähän aikaan vuodesta. Ostettiin maailman söpöimpiä minihilloja, maisteltiin sokeroituja appelsiinin- ja sitruunankuoria ja käytiin yhdellä alueen kauneimmista uimarannoista. Tuulessa vähän joutui vetämään pitkähihaista jo päälle, mutta päivä oli kaunis ja kyyti tasaista aallokosta huolimatta. Helppo ja hauska päiväretki.
5. Šetnica
Šetnica on Lapadissa eli meidän majoitusalueella oleva huikean kaunis vaellusreitti, joka kiertää Lapadin lahtea ja niemenkärkeä helppokulkuisella maastoltaan vaihtelevalla reitillä. Käytiin matkalla Copacabana-rannalla syömässä eväitä ja pysähdyttiin ihailemaan jälleen kerran maisemia.
Hyvä päiväohjelma, mihin sai mahdutettua pysähdyksiä ja rantahetkiä kulkemisen lomassa. Ja aina löytyi jäätelöä matkan varrelle, mikä päti oikeastaan kaikkiin paikkoihin missä liikuttiin.
Mun Dubrovnik TOP 5 suosikit on kaikki ulkona, ja niin tuolla ympäristössä on syytä ollakin. Oli aivan ihanaa, kun sai syödä terassilla tai rantakivillä istuen, nauttia auringosta ja kulkea kiireettä ympäriinsä. Lapadin kotisatamassa oli päivittäin risteilylaivoja, mutta ajankohta oli todella hiljainen ja sikäli tosi leppoisa lomalle. Vanhassa kaupungissa oli enemmän ihmisiä, mutta ei ruuhkaksi asti sielläkään. Voin vain kuvitella miten täyttä niillä pienillä kujilla on kesäkuukausina.
Ootko sä käynyt Dubrovnikissa? Pistä omat vinkit ja ehdotukset alle 👉🏻