Taas on Black Friday. Ei se toisaalta enää tunnu miltään ihme päivältä, koska samaa Black Fridayta, Black Weekendia, Black Weekiä ja Black Monthia on hehkutettu ympäriinsä jo viikkokausia. Vähän sama kuin joulukarkit tuntevat tulevan kauppoihin vuosi vuodelta aiemmin, myös Black Friday alkaa muutaman vuoden päästä varmaan jo loppukesästä. Mutta niin, taas on Black Friday. Miksi ihmeessä?

Hyvät pahat alet

Kyllä mä tykkään alennuksista. Kuka nyt ei tykkäisi? Ilahdun etenkin, jos etsitty tuote löytyy tarjouksesta, ja yleensä googletan tulevat hankinnat etukäteen katsoakseni jos ne löytyisivät edullisemmin jostain tietystä paikasta. Teen myös heräteostoksia, vikaostoksia, ostoksia joihin ei just siinä hetkessä olisi varaa ja joita en oikeasti tarvitse. Mitä siitä voisi sanoa? En ole täydellinen, tiedostan tämän ja yritän aidosti parantaa tapani. Kaikeksi onneksi olen tykästynyt laatuun, haluan tuotteita jotka kestävät ja mieluummin vähemmän kuin enemmän. Ärsyttää kun tykästyy esimerkiksi johonkin vaatteeseen, ja sitten se menee huonoon kuntoon saman tien.

Tykästyisin mieluummin vaatteeseen, jota tiedän käyttäväni monta vuotta. Sellaiseenkin voikin tykästyä. Usein sellainen vaate tuntuu myös paremmalta iholla, hengittää ja istuu nätisti. Paljon hyvää siis. Ulkoiluvaatteissa laatu on todellakin olennaista, ei niillä muuten mitään tee. Ymmärrän kyllä miten uutta haluaa ostaa, miten uusien asioiden saaminen ilahduttaa ja innostaa. Ja samalla kuitenkin sen arvon pitää löytyä jossain muualta. Siitä, miten on säästänyt pidempään ja todella odottanut sitä uutta mekkoa, villapaitaa tai olkkarin mattoa, ja fiiliksestä kun rahat ovat viimein kasassa ja sen saa kotiin. Jokainen varmasti tiedostaa, että mikä tahansa hankinta tuntuu siinä vaiheessa tuhat kertaa paremmalta.

Itselleni tällainen on Papun Travel neuletakki, josta olen haaveillut pitkään. Olen bongannut myös Torista moneen kertaan, mutta aina silloin tuntuu olevan tiukilla eikä extraa siihen hetkeen irtoa. Urheiluvaatteet ovat toinen. Ja viime kesänä kiersin asian ostamalla pari halpistoppia lenkkeilyyn sen sijaan, että olisin säästänyt ja hankkinut myöhemmin ne pari laadukasta ja kestävää mallia.

Ostetaan harkiten, jooko

Nyt on monta asiaa mitä oikeasti tarvitsisin. Ja sitten kuitenkin, tarvitsenko oikeasti? Esimerkiksi talvikengät. Sellaiset siistimmät kaupunkikengät, joilla pärjää pakkasella ja liukkaalla, vedenpitävät, ja kuitenkin tarpeeksi arkiset. Sellaiseen lähden-kaupungille-legginsit-jalassa-käyttöön. Sitten taas mietin, että selviän vielä vähän aikaa. Just nyt ei ole rahaa ylimääräiseen. Olen pärjännyt viime talven, pärjään nytkin. Jospa kuitenkin säästän, ja vuoden päästä ostan just sellaiset mitkä haluan. Saman päätöksen tein syksyllä ulkoilutakin kanssa. Pärjään vielä sillä mikä nyt on.

Black Fridayn ongelma ei mulle ole niinkään alennukset, koska kuten todettu, kyllähän kaikki niistä tykkää. Mun ongelma on se kannustus ostaaostaaostaa ja kuluttaa. Hankkia asioita vain alennusten takia, ei siksi että niille on oikea tarve. Jos todella tarvitsee uuden toppatakin, ja päättää odottaa hankintaa siihen asti että löytää sen alennuksesta, niin hyvä – toivottavasti löytyykin ihana! Tai oma shampoomerkki on hyvällä alella myynnissä – sitähän kannattaakin ottaa pullo jemmaan valmiiksi. Alennuksia on kuitenkin ihan koko ajan. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat alennukset, sitten on alkuvuoden alet, juhlapäiväkampanjat, synttäritarjoukset… Tosi harvoin oikeastaan on edes normihinnat. Se räjähdysmäinen alennusten toitottaminen joka puolella menee yli. Se on ylikulutusjuhla, ei positiivinen alennuspäivä. Ja sillä on tosi tuhoisa vaikutus.

Pidän todella peukkua kaikille jotka sulkee kaupan tänään perjantaina tai tuplaa tuotehinnat alennusten sijaan. Se on rohkea ja kunnioitettava veto. Samalla jätän itse tarjoukset väliin, vaikka olisikin niitä juttuja mitä voisi hankkia. Pärjään vielä toistaiseksi ilmankin. Ja ehdin harkita mitä ja millaista oikeasti tarvitsen ja mikä olisi vain mukavaa. Odottaessa se selviää, ei ryntäämällä suin päin alennuksia kohti.

Se tulisi kaikkien muistaa ja opetella. Mun myös.

Marraskuussa vietetään Yhdysvalloissa kiitospäivää. Tuo perinteinen juhla on tunnettu paitsi kiitospäivän kalkkunasta, myös jälkiruokana tarjottavasta pekaanipähkinäpiirakasta. Minut tuo herkku hurmasi jo ensi maistamalla! Sain aikanaan todella herkullisen reseptin aupair-perheeni isoäidiltä, mutta ruokavaliomuutosten myötä ainekset ovat vaihtuneet gluteenittomaan ja maidottomaan muotoon.

Kun kaipaat täyteläistä, aromikasta ja erityisen makeaa piirakkaa, valitse tämä pekaanipähkinäpiirakka. Se on älyttömän helppo valmistaa ja lähes liian hyvää syötäväksi!

Kaikeksi onneksi tämä varioitu vaihtoehtoversio on vähintään yhtä hyvää, ellei jopa parempaa, koska terveellisemmillä raaka-ainevalinnoilla olo pysyy hyvänä myös piirakan nauttimisen jälkeen. Makeaa ja tuhtia tämä on, mutta niin kuuluukin. Sen olen kyllä oppinut, että makeaa on monenlaista. Osasta tulee kelju olo nopeasti, osaa kroppa sietää paremmin. Maku on yhtä lailla hyvä, oikeastaan jopa parempi, koska imelyyden sijaan makeuteen tulee aromikas lisä.

Alkuperäisen piirakan ainekset ovat niin samankaltaisia kuin tässä vaihtoehtoversiossa, että niiden korvaaminen on helppoa ja tuloksena ihka aito piirakka, jonka ei edes huomaa olevan gluteeniton, maidoton ja ilman valkoista sokeria valmistettu!

Pekaanipähkinäpiirakka on makea, maultaan rikas ja koostumukseltaan tahmainen sekä rouskuva – mitä ihanin herkkupiirakka loppuvuoden juhliin!

 

PEKAANIPÄHKINÄPIIRAKKA

Taikina

Sulata kookosöljy ja sekoita sen jälkeen kaikki ainekset yhteen. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Täyte

Murenna 1,5dl pähkinöistä pienemmiksi paloiksi. Vatkaa kananmunat, siirappi, kookossokeri ja mausteet sekaisin kattilassa. Lisää kookosöljy, ja kiehauta seos nopeasti koko ajan sekoittaen. Madalla lämpöä ja anna seoksen kuplia muutama minuutti säännöllisesti sekoittaen. Lisää sekaan murennetut pähkinät, sekoita ja kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Asettele loput pähkinöistä kokonaisina koristeeksi täytteen päälle.

Koristelun kanssa saa heittäytyä luovaksi

 

Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä. Jäähtyessään täyte jähmettyy ja tahmaantuu mukavasti.

Nautiskele yhdessä pekaanipähkinä-karamellijäätelön, cashewvaniljakastikkeen tai tofuvaniljakastikkeen kanssa.

Tai sitten ihan sellaisenaan – tämä rikas ja aromikas piirakka vie kielen mennessään missä muodossa tahansa!

Piirakka säilyy pari päivää huoneenlämmössä, mutta suosittelen säilyttämään jääkaapissa jäähtymisen jälkeen, koska kylmässä sen koostumus tahmaantuu ja maku tiivistyy entisestään, ja jos mahdollista niin makukin vaan paranee. On nimittäin niitä ruokia, mitkä mehevöityvät päivästä toiseen! Kunhan et päästä sitä kuivumaan, eli suojaa kannelliseen rasiaan tai päällystä piirakkavuoka.

Kokeile glögin, teemukillisen tai muun kuuman juoman kanssa. Sytytä kynttilöitä, himmennä valoja ja nauti jokaisesta suupalasta!