Hae
Saran kotikolo

Projektina gluteeniton hapanjuuri

Gluteeniton hapanjuuri on ollut to do – listallani mahdottoman pitkään, ja vasta nyt sain sen otettua työn alle. Totta puhuen, leivän leipominen on ollut vähän heikossa hapessa jonkin aikaa, enkä saanut itseäni innostumaan hapanjuurileivonnasta. Sitten se fiilis kuitenkin iski, ja aloin kokeilemaan oman leipäjuuren kasvattamista. Gluteenittomasti. Kääk.

Äitini on innostunut hapanjuurileivonnasta, ja saakin aikaiseksi todella herkullisen näköisiä leipiä. Aluksi ihmettelin näpertelyä lasipurkkien ja pienen taikinaklöntin kanssa, mutta pian ajatus oman juuren ruokkimisesta, hoivaamisesta ja seuraamisesta alkoi houkutella. Oma keittiölemmikki, jolle antaa hellää huomiota ja jonka kehitystä seurata päivästä toiseen. Lisäksi riskin ottaminen tuntui kovin pieneltä. Jos menisi pieleen, niin hukkaan menisi vain pieni määrä jauhoja. Ei olisi iso juttu.

Ohjetta minulla ei ollut, eikä hajuakaan miten oman juuren saisi aikaan. Käännyin tutun ystäväni googlen puoleen, ja sieltähän löytyi. Monenlaisia ohjeita. Päädyin tähän ihan ohjeen yksinkertaisuuden vuoksi. Riisijauho ja maissijauho ovat edullisia ja löytyvät ihan lähikaupasta, joten jos siellä muutkin innostuvat, niin tässä on matalan kynnyksen kokeiluun ohje.

Alkuperäinen ohje löytyy Kaskimaan keittiöstä.

Gluteeniton hapanjuuri

 

20 g riisijauhoa

20 g maissijauhoa

60 g vettä

 

Ohjeen määrä on aloitusmäärä. Kun juurta kasvatetaan ja ruokitaan, ainesten määrä on lopulta seitsenkertainen alkuperäiseen nähden.


Päivä 1: Sekoita ohjeen aineet keskenään puhtaassa lasipurkissa, peitä purkki kosteutetulla keittiöpyyhkeellä ja jätä huoneenlämpöön vuorokaudeksi.

Päivä 2: Mittaa 40 g eilistä juurta uuteen lasipurkkiin, ja heitä loput vanhasta juuresta pois. Lisää uuteen purkkiin riisi- ja maissijauhot sekä vesi. Sekoita, peitä ja jätä huoneenlämpöön.

Päivät 3-7: Jatka samalla tavoin kuin 2.päivänä.

 

Edellisen päivän annoksesta otetaan aina 40 g talteen uudelleen ruokittavaksi. Lopusta voi tehdä uuden juuren, jos sitä ei raaski heittää pois.


Haistele ja silmäile juurtasi. Kun siinä on makea ja hapan tuoksu ja juuri kuplii, se on valmista käyttöön.

 

Kolmantena päivänä alkoi olla hyvin kuplintaa!

 

Itse huomasin juuren alkavan selkeästi kuplimaan ja tuoksumaan makeahkolta kolmantena päivänä. Tein juuren aln sunnuntaina illalla, ja leipomaan pääsin perjantaina. Ohjeiden mukaan se olisi kenties ollut valmista leivottavaksi jo aiemmin, mutta äitini ohjeisti ruokkimaan vielä muutaman päivän, jotta siitä tulee parempi. Aloin pelätä juuren alkavan käymään ja menevän pilalle, ja otin sen käyttöön kuudentena päivänä perjantaina.

Pidin juuren lasissa harson alla keittiön pöydällä. Meillä on sisällä aika lämmin, mutta jos tuntuu että juuri voisi kaivata lisälämpöä, se kannattaa asettaa esimerkiksi pesukoneen tai vastaavan päälle, minne lämpöä kertyy enemmän.

En voi muuta sanoa kuin vau. Ilmeisesti sain juuren onnistumaan, koska sillä tuli leivottua parasta leipää ikinä. Ihan uskomattoman hyvää. Rapeakuorista, rouheista ja sisältä pehmeää täydellisen maukasta hapanleipää, joka löi kaikki aiemmin leipomani sata nolla. Täydellistä taikinaa en vielä saanut, koska leivästä tuli aika littana taikinan liian löysyyden vuoksi, mutta se maku! Tästä alkaa hapanjuurileipomisen harjoittelu, juuren jatkuva helliminen ja uudenlaisten leipien kokeilu.

Emojuurta ei jäänyt paljoa jäljelle, vain 26 g, mutta ruokin sitä vielä lisää ja pistin jääkaappiin jemmaan. Katsotaan onko se vielä käyttökelpoinen seuraavalla kerralla, vai alanko kasvattamaan uutta.

Ihana ensimmäinen hapanjuurileivän ohje tulee blogiin ensi viikolla!

 

 

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Kaupallinen yhteistyö

Päiväkoti alkaa – uusi elämänvaihe ja arvonta!

Kaupallinen yhteistyö: Ikioma.fi

Meidän kaksivuotias aloittaa päiväkodin nyt kuun vaihteessa. Huomenna perjantaina on ensimmäinen tutustuminen. Paikkaa oli haettu tammikuun alusta joululomien jälkeen, mutta pienellä viivyttämisellä saimme paikan yhteen lähipäiväkodeista. En ole tällä hetkellä töissä, joten viivästyminen ei ollut mikään ongelma. Päiväkotiin valmistautuminen saatiin sitä paitsi tehdä kaikessa rauhassa. Kuitenkin kun päiväkoti alkaa, edessä on ihan uusi arki. Tässä postauksessa käyn läpi fiiliksiä päiväkodin aloituksesta ja siihen valmistautumisesta – ja lopusta löytyy myös hauska tuotearvonta!

 

Päiväkotipaikan saaminen oli haastavaa

Olen ymmärtänyt, että Pasilassa (kuten koko Helsingissä) päiväkodit ovat hyvin täynnä, eikä lähitarhaan ole helppoa saada paikkaa. Mekin saimme paikan 3. vaihtoehtoon, vaikka asumme muutaman metrin päässä lähimmästä päiväkodista. Seuraava vaihtoehto olisi ollut Vallila, joten olemme erittäin, erittäin tyytyväisiä saamaamme paikkaan. Se on sentään samalla alueella. Asian puitteissa jouduimme soittelemaan ja vaihtamaan lukuisia sähköpostiviestejä. Mutta se kannatti. Nyt päiväkoti alkaa hyvällä mielellä, toimivalla rutiinilla. Tuntuu kamalalta, että monen perheen pitää tehdä pienen lapsen kanssa pitkä matka päiväkodin ja kodin välillä, tai kuljettaa sisaruksia eri paikkoihin.

Sikälikin kauhistuttaa lukea suunnitelmia kotihoidontuen lopettamisesta ja kuntalisän poistamisesta. Ottamatta kantaa siihen olisiko lapsi ollut aikaisemmin valmis päiväkotiin, minä en olisi ollut valmis palaamaan töihin. Sekin unohdetaan tässä keskustelussa täysin. Jos työpaikkoja edes olisi kaikille töihin haluttaville äideille, millaista työvoimaa nuo väkisin vauvoistaan erotetut äidit ovat? Moni sitä paitsi imettää siinä vaiheessa vielä monta kertaa päivässä. Asiantuntijat kommentoivat, ettei tukien poistaminen lisää lasten määrää päiväkodeissa, koska ”ei aiempikaan kuntalisän leikkaus tuonut mitään ryntäystä”. Aika harva on kotona lapsen kanssa sen 2-3v välin. Sen sijaan valtaosa pitää lapsen kotihoidossa päälle yksivuotiaaksi. Kuntalisän poisto yli yksivuotiailta ajaa monet perheet nurkkaan. Itselläni olisi sydän särkynyt, jos lapsi olisi pitänyt viedä päiväkotiin jo vuosi sitten. Olisinko ollut siinä vaiheessa tehokasta työvoimaa?

Tämä sanottuna, ei meidän naperoa olisi tarvinnut pitää kotihoidossa näin pitkään. Vuosi sitten hän olisi ollut liian pieni, enkä minä olisi ollut valmis olemaan joka päivä erossa, mutta kyllä syksyllä olisi vajaa kaksivuotias ollut jo ihan kypsää kauraa päivähoitoon. Mutta ei ollut vielä tarvetta.

Kaksi vuotta kotihoidossa

Ennen lapsen syntymää ajattelin, että haluan pitää hänet kotihoidossa ainakin 1,5 vuotiaaksi. Lapsen synnyttyä aloin ajatella kahden vuoden ikää. En niinkään itse iän puolesta, vaan siksi, että joulukuussa syntynyt lapsi olisi loogista laittaa päiväkotiin sitten joululoman jälkeen. En ollut itse vielä töissä, joten lapsikin pysyi syksyn kotihoidossa. Olisi tuntunut turhalta laittaa hänet päiväkotiin pariksi kuukaudeksi, ja sitten pitää useamman viikon kotona vuodenvaihteessa. Ajattelin, että tammikuussa paikan saisi paremmin kuin kesken ”lukukauden”, ja kevätpuoliskolla saisi pehmeän aloituksen, koska siinä on tavallaan puolet vuodesta jäljellä ja mukavasti lomapätkiä ripoteltuna sinne tänne. Päiväkoti alkaa kuitenkin alkuvuodesta, vaikka aloitus helmikuulle meneekin.

Tiedän, että hän olisi ollut valmis päivähoitoon jo aiemmin. Olen kuitenkin todella onnellinen, että saimme pidettyä hänet kotihoidossa tänne asti. Ja olen aika ahdistunut ja pettynyt siihen, että oikeus hoitaa omaa pientä lasta kotona ollaan viemässä pois. Ei sitä kukaan tee siksi, että kotona olisi jotenkin helpompaa ja lomailua. Tämä aika lapsen kanssa on ollut upeinta, mutta samalla monella tapaa raskainta aikaa elämässäni. Se on haastanut ja pistänyt kyseenalaistamaan. Ja se on antanut niin valtavan paljon. Se kypsytti sekä minua että lasta, teki meistä valmiita tähän uuteen vaiheeseen, jotta saamme molemmat tulevasta hyödyn irti. Lapsi tarvitsee ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Korona on vain lisännyt sen tarvetta, kun arki on kulunut pitkään kovin eristyksissä muista. Hän on valmis saamaan hyödyn irti varhaiskasvatuksesta, ja minä palan halusta tehdä töitä. Nyt me olemme tähän todellakin valmiita.

Meidän lapsi aloittaa päiväkodissa ollessaan 2v ja melkein 2kk vanha (se tulee täyteen 6.2.).

Päiväkotiin valmistautumineN

Isomman lapsen päiväkotiin valmistautuminen on sikäli hauska juttu, että lapsi ymmärtää jo niin paljon. Olemme voineet puhua päiväkotiin menosta jo pitkään, käydä katsomassa päiväkodin pihaa ja suunnitella miten sinne aamuisin mennään. Olen kertonut, että ensimmäisenä päivänä minä tulen mukaan ja alkuun käydään vain tapaamassa muita lapsia ja hoitajia. Ensimmäinen päivä on tosiaan perjantai, ja sitten onkin heti viikonlopputauko.

Maanantaina on tutustuminen isän kanssa, ja tiistaina olisi ajatus jättää lapsi hetkeksi jo ilman vanhempia. Siinä aion kysellä mikä fiilis hänellä itsellään on. Haluaako mennä vain mukaan lounaalle vai myös päiväunille. Jos hän ei ole valmis, ei ole pakko. Keskiviikkona tai torstaina hän jää jo päiväksi itsekseen. Alussa pidämme hoitopäivät lyhyempinä, ja toivon, että myös jatkossa saadaan arkeen kevennystä. Mummo voisi välillä hakea aiemmin tai pitää jopa vapaalla. Oma työtilanne vaikuttaa toki myös. Olen kuitenkin päättänyt, että päiväkoti alkaa kevyesti ja lapsen tunnelmia kuunnellen, jotta tästä saadaan positiivinen juttu koko perheelle.

Olemme puhuneet, että päiväkodissa ollaan ilman vanhempia, mutta siellä on hoitajia, jotka pitävät huolta. Ja me tulemme hakemaan illaksi kotiin. On myös sovittu, että suosikki nukke tulee mukaan hakemaan. Päiväkotiin saa mukaan oman repun ja siellä on oma naulakko tavaroille. Päiväkoti alkaa siitä puhumisella ja suunnitelulla. Sikäli on todella kiva, että kaksivuotiaan kanssa voi valmistautua yhdessä.

Yksi iso asia päiväkotiin valmistautumisessa on ollut vaatteiden nimikointi.

Nimilaput vaatteisiin

Halusin nimetä lapsen vaatteet tarroilla kahdesta syystä. Ensinnäkin, tarrojen liimaaminen nimen kirjoittamisen sijaan tuntui mukavammalta puuhalta. Ja toisekseen, tarrojen liimailun pystyi tekemään yhdessä lapsen kanssa.

Tilasin kahdenlaisia nimitarroja Ikioma.fi – sivuston kautta. Ikiomalla oli nimenomaan tarrana kiinnitettäviä nimitarroja, joita ei tarvitse erikseen silittää kiinni ja jotka kestävät niin 60 asteen pesun, kuivausrummun kuin astianpesukoneen. Tarrat voi liimata vaatteisiin, kenkiin ja tarvikkeisiin, kuten vesipulloon. Tarrat kiinnittyvät hyvin vaatteiden pesulappuihin, joten ne sopivat lapuilla varustetuille vaatteille ja niiden luvataan kestävän käytössä vuodesta toiseen.

Helppoa, nopeaa ja tehokasta!

Tarrojen kestoon en voi tässä vaiheessa ottaa enempää kantaa, mutta tiukasti ne tuntuivat liimaantuvan ja sen puoleen uskoisin, että kestävät tosiaan käytössä varsin hyvin.

Ikioman nimitarroihin saa valita fontin, värityksen ja haluamansa kuvan. Vaihtoehtoja on lukuisia. Katselin kuvavaihtoehtoja yhdessä lapsen kanssa ja valitsimme kaksi erilaista mallia. Lapselta kysyttäessä, hän halusi aina vain ih-hah-haata. Vähän menin toisessa mallissa eri linjalle, ja siihen valikoitui pöllö. Lappuihin tuli lapsen lempinimi, koska sillä häntä paljon kutsutaan ja epätodennäköisemmin samassa päiväkodissa on kaksi Mimmaa.

Liimasimme tarroja yhdessä pari päivää ennen ensimmäistä tutustumiskertaa. Nimitarrojen liimaaminen oli yksinkertainen ja helposti sisäistettävä yhteinen aktiviteetti, jonka avulla päiväkodin alkaminen konkretisoitui. Lapsi pääsi mukaan valmisteluihin, ja saimme jatkaa asiasta puhumista yhteisen tekemisen äärellä.

Vaatteiden nimeämisestä tunnutaan olevan montaa mieltä. Osa nimeää kengät, osa kaiken sukkia myöten, osa ei mitään. Kuvittelisin, että ainakin päiväkodin henkilökunta on ihan kiitollinen, jos vaatteissa on jokin tunniste. Ja helpottaahan se itselläkin, jos samanlaisia mustia pöksyjä löytyy useammalta lapselta. En tiedä tuleeko tätä tapaa jatkettua kuitenkaan loputtomiin. Isomman lapsen kanssa pääsee kenties vähemmällä, kun lapsi osaa itsekin erotella omat vaatteensa muiden vastaavista. Uskon, että se onnistuu osittain jo nyt. Kyllä omat kengät ja muut ulkovaatteet tiedetään. Mutta ainakin helpotamme hoitajien työtä, eikä tarvitse arvailla kenelle mikäkin vaatekappale kuuluu. Sukkia ja pikkuhousuja en kuitenkaan lähtenyt nimikoimaan.

Voita ja tilaa omat nimitarrat!

Ja hei, nyt saatte loistavan tilaisuuden voittaa oman setin Ikioman laadukkaita nimitarroja!

Arvon yhdelle teistä 120 kpl setin 30 x 13 mm kokoisia nimitarroja, joiden fontin, värin ja kuvan saa suunnitella itse.

 

Tarrat voi suunnitella TÄÄLLÄ.

Valikoimasta löytyy myös seinätarroja, silitettäviä nimitarroja sekä erikokoisille tavaroille suunnattuja tarroja.

 

Arvonta!

 

Arvonnan voittaja saa yhden Ikioman tarra-arkin klassisia nimitarroja. Voittaja voi suunnitella nimitarrat itse, mutta kuva täytyy valita niin sanotuista klassisista kuvista, ei siis tuttuja hahmoja, kuten Disneyn ja Marvelin hahmot, jotka on suojattu tekijänoikeuslailla eivätkä täten ole sallittuja tuotearvontaan.

 

Osallistu arvontaan kommentoimalla alle minkä kuvan sinä valitsisit omaan tarrasettiin, ja kenelle nimitarrat tulisivat käyttöön.

 

Arvonta-aikaa on 7.2.2021 klo22 saakka.

 

Muista liittää mukaan myös sähköpostiosoite (ei näy kommentissa), jotta saan otettua voittajaan yhteyttä.

 

Onnea arvontaan!

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit