Se kun huomaa toivovansa enterorokkoa

Jotenkin nykyään kun päiväkodista kuuluu, että siellä on nyt liikkeellä sitä ja tätä ja tota, odottelen että no loppuviikosta se on vissiin sitten meilläkin. Tällä kertaa sellainen hauska kuin enterorokko. Ensin lapsella, ja kun luulin meidän jo selvinneen säikähdyksellä, vaikutti sen iskeneen minuunkin. Vaikka rakkuloiden määrä ja oireet kauhistuttivat jo etukäteen, tässä olikin pian pisteessä kun huomasi  toivovansa että olisi nyt vaan sitä enterorokkoa – eikä mitään muuta…

Taudista toiseen

Lapsi sairasti enterorokon todella lievänä – en olisi varmaan edes osannut yhdistää kyseiseen tautiin jos päiväkodista ei olisi varoiteltu. Hän valitteli muutaman päivän kipeää kurkkua, missä rakkuloita näkyikin. Maistui vain lämmin ruoka ja juoma. Kuumetta oli yhtenä päivänä, muuten ihan normi meininki. Suun ympärille ja peffaan tuli ihan muutama rakkula. Mutta that’s it.

Meidän piti lähteä perjantaina mökille ja lapsen olla seuraava viikko lomalla, mutta torstain ja perjantain välisenä yönä minulle nousi kuume ja tuli ikävä yskä. Oli niin paha mieli koko yön, kun tiesin että lapsen loma pitää perua emmekä pääsekään lähtemään. Ja muutenkin viikonloppu edessä, kun olisin halunnut viettää hänen kanssaan kunnolla aikaa. Todella harmitti. Lisäksi mielessä kauhutarinoita joka suuntaan, aina siihen asti, että iho kuoriutuu vielä kuukausien päästä ja kynnet irtoavat.

No, lauantaina oma olo olikin sitten vielä pahempi, vuoronperään palelin kuumeen noustessa tai hikoilin itseni läpimäräksi sen laskiessa. Sen aikaa kun lääke vaikutti, olo oli ihan ok, eikä vielä merkkiäkään näppylöistä. Jaksoi syödä ja käydä suihkussa. Lapselle oli sitten mummon luona iskenyt mahatauti, mikä lisäsi oman osansa tähän soppaan. Hän lepäili isovanhempien luona iltapäivään ja kun olo vaikutti tasaantuneen ja oksentelu loppuneen, mies haki hänet autolla kotiin talvimyrskyn jyllätessä. Olipa ihana hetki saada hänet kainaloon! Siinä sitten yhdessä lepäiltiin sohvalla ja katseltiin elokuvaa. Yöksi vielä varuilta ämpäriä sängyn viereen, mutta oksentelu oli onneksi ohi ja vaikka ruoka maistui vähän tavallista huonommin, kunto oli ihan kohdillaan ja touhu jatkui normaaliin tapaan.

Sahaava kuume ja paheneva yskä

Itselläni ei niitä näppyjä vaan näkynyt, yskä paheni ja kuume sahasi edelleen palelun ja hikoilun tyyliin kellon ympäri. Kävin koronatestissä, ihan vain sulkemassa senkin vaihtoehdon pois ja että pääsen helpommin lääkäriin. Maanantaina kävin sitten lääkärissä tietäen jo valmiiksi, mistä tässä varmaan on kyse.

Jep. Keuhkokuume. Taas.

Nyt on siis menossa neljäs keuhkokuume. Mitä hittoa. En ymmärrä mistä näitä tulee ja miksi. Ehkä nyt oli alkuun enterovirus, en tiedä. Mutta teen töitä etänä kotona, en ole nähnyt ketään tai käynyt missään. Mistä tämän on voinut taas saada. Alkaa oikeasti pelottamaan mistä tässä on kyse tai mitä kaikesta vielä seuraa. Miten monta keuhkokuumetta sitä voi sairastaa, ennen kuin ei enää voikaan?

Lue aiemmasta Kolmas keuhkokuume ja Keuhkokuumeesta toipuminen.

Yskä on aika ikävä tällä kertaa, alkuviikosta oli välillä vaikea puhua ilman hirveää yskäkohtausta. Olen hengitellyt Wello2-laitteella joka välissä ja koittanut saada limaa irtoamaan. Mutta antibiootit alkoivat myös heti tehota, sen huomasi, kun vihdoin sai jättää edes särkylääkkeet ja nukkua yön ilman kamalaa palelua ja likomärkiä lakanoita. Mutta ei silti paljon naurata.

Eipä tässä auta kuin taas kerran aloittaa toipuminen alusta. Maltilla. Kärsivällisesti. Onhan tätä tehty ennenkin.

Enpä olisi uskonut olevani pisteessä, kun ihan huomaa toivovansa enterorokkoa. Ei varmaan kiva tauti sekään, mutta olisi se edes kiva joskus saada joku muu diagnoosi kuin tämä.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit