Mökillä palautumassa
0
Lähdin lapsen kanssa saikkuviikolla äitini kyydissä mökille. Ensin lepäilin sairaslomaviikon rauhassa loppuun, ja sitten aloin alkuviikosta taas tehdä töitä. Leppoisasti mökillä ollessa päivät sujuvat. Napero sai olla isovanhempien hoidossa ja kun kodin velvoitteet pitkälti puuttuvat, sai itsekin ottaa iisin alun työarkeen taas. Mökki on kyllä sellainen, että ei ole parempaa paikkaa kuin olla mökillä palautumassa. Ympärillä korkeat hanget, täysi rauha ja vielä äidin hoivaamana ruoka valmiina pöytään, niin ai että.
Saikkuviikolta töihin
Saikkuviikon aikana olo oli vielä aika väsynyt, osin varmasti myös lääkkeiden takia. Alkuun oli myös kova pakkanen, enkä viitsinyt ulos vielä mennä, mutta viikonlopun myötä pakkanen lauhtui sen verran että aloin vähän kokeilla myös ulkoilua. Lähinnä lapsen leikkejä katsellen. Vähän sitä on varovainen nyt sen suhteen ettei vahingossakaan tee mitään liikaa, varsinkaan tässä vaiheessa, kun toipuminen on vasta käynnissä. Ja kuitenkin pitää alkaa myös rohkeasti liikkumaan, sillä se osaltaan edistää toipumista. Rauhassa kävellen ja joogaten nyt alkuvaiheessa. Kylmää ilmaa pitää myös varoa, mutta onneksi tässä ollaan jo helmikuussa ja kevät on pian edessä.
Olisipa ihanaa päästä nyt etelän kosteaan lämpöön muutamaksi viikoksi!
Mökillä pelailtiin pelejä, luettiin, leivottiin ja katseltiin leffoja. Käytiin kevyesti saunassa ja syötiin hyvin. Aika mukavaa yhdessä olemista. Päivisin piipahdin vähän ulkona, muuten tein töitä ja lapsi touhusi isovanhempien kanssa. Töiden parissa jatkaminen oli alkuun vähän kankeaa, kun pää tuntui olevan ihan jumissa, mutta kyllä se siitä vähitellen alkoi sujua ja tuntuikin mukavalta päästä taas töihin kiinni.
Koronaa piilossa
Suurin syy mökille lähtemiseen nyt oli päiväkodissa riehunut korona. Kun itse olin keuhkokuumeessa ja kuulimme, että päiväkodissa on useampi lapsi nyt koronan takia poissa, päätimme siltä seisomalta pitää lapsen seuraavat pari viikkoa poissa. Ei koronalta varmaan voi kovin kauaa enää välttyä, mutta nyt samaan aikaan sitä ei halunnut enää sairastaa. Ehtisi nyt ainakin jossain määrin toipua aiemmasta.
Naperohan otti loman aika riemulla vastaan. Päiväkodin jatko menee nyt alkuvuoden osalta ihan pipariksi, kun tässä muutenkin vasta totuteltiin arkeen yli kolmen viikon joululoman jälkeen. No, tämän jälkeen totutellaan arkeen sitten taas ihan rauhassa. Päiväkotipäivät selkeästi väsyttävät, ja vaikka siellä hyvin menee, ei hän sinne ikinä haluaisi mennä ja usein siitä puhuminenkin aiheuttaa itkua. Kai siinä aika ja ikä sitten auttaa. Ja tärkeintä, että päivisin on kuitenkin reippaalla ja iloisella mielellä, puhelias ja mielellään touhussa mukana. Tietää, että hyvin siellä kuitenkin sujuu.
Mutta nyt vielä nauttien lomatunnelmasta mökillä.
