Keuhkokuumeesta toipuminen – miten menee?
3
Nyt on kuutisen viikkoa siitä, kun sairastuin kolmannen kerran keuhkokuumeeseen. Keuhkokuumeesta toipuminen on pitkä prosessi, jossa ei auta kiirehtiä – sen muistan jo aiemmilta kerroilta. En tiedä mistä tauti tällä kertaa yhtäkkiä pukkasia, yleensähän keuhkokuume on jälkitauti, mutta toisaalta en ole sitö jälkitautina itse sairastanut koskaan. Miten keuhkokuumeesta toipuminen tässä vaiheessa etenee?
Kolme erilaista kokemusta
Monella tapaa tunnen päässeeni tällä kertaa helpolla. Sairastuin keskiviikkona illalla, ja sain täyden annoksen antibiootteja jo perjantaina, joten parantuminen käynnistyi ennen kuin tilanne pääsi liian rajuksi.
Ensimmäisellä kerralla kuume huiteli liki 40 asteessa, eikä ensimmäisestä antibiootista ollut apua, joten parin päivän jälkeen rinnalle tuli vielä toinen merkki, ennen kuin ne alkoivat tehota. Eivätkä keuhkot kunnolla toipuneet, koska siitä asti on ollut kroonista yskää. Se talvi meni aika heikosti, ja kunto oli kehno. Toisella kerralla tunsin voivani paremmin, mutta tulehdusarvot olivat yli 200 ja antibioottia piti laittaa suoraan suoneen. Pääsin onneksi kotisairaanhoitoon ja hoitaja tuli antamaan pistokset 3 kertaa vuorokaudessa, enkä siten joutunut sairaalaan.
Tilanne oli sikäli vakavampi, mutta itseään piti muistuttaa ottamaan rauhallisesti, koska olo ei muuten ollut yhtä sairas ja pelkkä makoilu ärsytti. Kunto oli jo valmiiksi huono, eikä tilanne tietenkään sitä parantanut. Mutta onneksi tuli kesä, loma ja lämmintä, mikä edesauttoi toipumista huimasti. Aloin pystyä taas lenkkeilemään ja vähitellen saamaan fyysistä kuntoa paremmaksi. Seuraavana talvena jumpissa alkoi jaksaa paremmin ja tuntui, että kyllä se siitä.
Kärsivällisyyttä toipumiseen
Keuhkokuume vie keuhkokapasiteetin varsin alas. Nytkin, vaikka muuten en tuntenut olevani niin sairas, sellainen syvä keuhkoista asti kumpuava yskä on seurannut siitä asti. Hengitys rohisee ja naksuu, ja esimerkiksi nauraessa alkaa helposti yskittää. Silti tilanne tuntuu paljon helpommalta kuin edellisillä kerroilla, varmasti suurelta osin koska sain lääkkeet niin nopeasti. Vaikeinta olikin malttaa mieli tarpeeksi pitkään ja todella ottaa rauhallisesti.
Varasin myös aikaa keuhkolääkärille ja hän ohjasi erilaisiin tutkimuksiin, joista juuri sain pef-seurannan tehtyä. En usko, että tässä mitään astmaa on taustalla, mutta ymmärrän että tutkimuksia tehdään sulkemalla asioita pois. Labrakokeita otettiin laajalla skaalalla ja seuraavaksi lienee vuorossa keuhkojen tietokonekuvaus. Katsotaan miten asia etenee. Lähinnä vain haluan saada selvyyttä siihen, miksi se yskä ei ole koskaan loppunut ja miksi minulle keuhkokuume helposti iskee. Puhelimessa keuhkolääkäri mietti, että kyseessä voi olla jonkinlainen arpikudos tai laajentuma, mikä ensimmäisestä kerrasta on jäänyt.
Liikuntaa vähitellen mukaan
Lääkäri sanoi, että marraskuun aikana ei saanut hengästyä eikä missään nimessä harrastaa liikuntaa. Tein vähän rauhallista kävelyä ja otin kyllä iisisti, mutta yritä nyt saada lapsi aamulla päiväkotiin hengästymättä. Monesti tuli vähän kiire. Kävely teki hyvää ja kun kovat pakkaset iskivät, oli aika helppoa ottaa rauhassa, kun kylmä ilma sai yskimään kiivaammin. Sikäli oli kiva, että hetkeksi lämpeni, vaikka ei tuo märkä plussakeli muuten mukava olekaan.
Pääsimme yhdessä vihdoin ratsastamaan ja kyllä löytyikin taas uusia lihaksia. Nyt olen käynyt nyt pari kertaa lenkillä, ja ilokseni huomasin että se sujuu todella hyvin. Siitäkin kyllä sai reisilihakset helläksi. Ensimmäisen kerran kävin naperon kanssa juoksurattailla, ja toisen kerran itsekseni jäisillä teillä luisuen. Rauhallista vauhtia ja ihan ilman suorittamista sillä mielellä, että menee sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Ja jestas että on tehnyt hyvää! Heti paljon skarpimpi ja pirteämpi olo.
Nyt näyttää taas ensi viikolla pakastuvan aika lailla, joten juokseminen jäänee. Toivottavasti kova pakkanen ei jatku kovin kauaa, mutta jouluna olemme muutenkin mökillä eikä siellä lumisillä mökkiteillä oikein juosta, kun hangessa joutuu kahlaamaan. Kävelylle siis sielläkin, ja toki pulkkamäkeen, ja jospa sitten taas vähän lauhtuisi. Mutta onhan tämä talvi otettava varovaisesti. Moneltakin kantilta. En todellakaan halua juuri nyt kokeilla miten koronaan sairastuminen vaikuttaisi, kun keuhkot muutenkin toipumassa. Joten pitää iloita siitä mihin nyt pystyy ja ajatella pitkällä tähtäimellä, että kesään mennessä toipuminen on jo paljon pidemmällä ja kenties taustalla olevia syitä saatu myös selvitettyä.
Tässä vaiheessa olemme nauttineet joulujutuista ja muun muassa leiponeet, askarrelleet, paketoineet lahjoja ja katselleet jouluelokuvia. Joskus tekee todella hyvää joutua pakon edessä pysähtymään ja laskemaan irti rutiineista. Sitten on taas helpompi erotella onko kyse silkasta rutiinien hoitamisesta vai asioista, joista ihan aidosti nauttii ja joita haluaa osaksi arkeaan.
Moi,
Törmäsin Googlesta kirjoitukseen. Oli tavallaan helpottavaa lukea muiden kokemuksia keuhkokuumesta. Olen itse toipilaana viruspohjaisesta keuhkokuumeesta, joka alkoi keuhkoputken tulehduksesta. En saanut antibiotteja alkuun, vaan inhalaattorit. Olo meni kolmessa viikossa koko ajan huonommaksi ja vielä kerran sain uudelleen inhalaattorikuurin. Tästä pari kolme päivää niin menin lopulta todella heikkoon kuntoon ja vaadin tutkimuksia (kaikki tämä yksityisellä).
Vihdoin otettiin keuhkokuva, sydänfilmit ja laajat verikokeet. Tuloksena keuhkokuume. Määrättiin 3 x 2 tabletin antibiottikuuri (500 mg). Minulla oli pahoja hengitysvaikeuksia ja kaksi kertaa kävi sairasautokin, mutta suosittelivat jäämään kotiin (hengenahditukset olivat niin pahoja, että aloin panikoimaan).
Alkuun paranin hyvin, mutta jotenkin olo meni taas huonommaksi. Viikko sitten vaihdettiin toiset antibiotit (viikon kuuri). Vasta nyt on alkanut olo pikkuhiljaa kohentumaan, mutta edelleen röhinää, ritinää ja yskää vaikka diagnoosista on jo kuukausi. Joskus tuntuu, että olen liian kärsimätön ja odotan paranemista nopeammin.
Käytän pullopuhallusta päivittäin sekä inhalaattoria (avaavaa 2-4 krt/vrk + kortisonia 2 krt/vrk). Nyt olen aloittanut pieniä kävelylenkkejä (kunto on mennyt todella huonoksi). Uuden keuhkokuvan mukaan tauti on alkanut paranemaan.
Eniten ärsyttää hengityksen ritinät ja rätinät, joihin herään usein aamuyöstä / aamulla. Onneksi nekin ovat alkaneet nyt helpottumaan. Yritän kohentaa mieltä ja kuntoa liikkumalla kevyesti (hengästyn helposti vaikka ennen tautia kuntoilin reippaasti viikossa).
Keuhkokuumeeni oli kuumeeton. Tein ehkä pahan virheen kun sain pienen flunssan: aloitin kuntoilun liian nopeasti ja sen jälkeen tuli keuhkoputken tulehdus, johon olisi ehkä pitänyt määrätä antibiotit. Sitä ei tehty, sillä ne eivät kuulemma tehoa kuin bakteeripohjaiseen keuhkoputken tulehdukseen (Näin sitten pääsi keuhkokuumeeksi).
PEF-puhallukset kaikki hyvät. Samoin veret ja sydänfimit. Eniten mieltäni häiritsee taudin pitkä toipumisaika. Tuntuu että rohinaa ja limaa vaan riittää. Nauraessa myös kovia yskänpuuskia.
Tsemppiä sinne! Eiköhän tästä selvitä ajan kanssa.
Moikka, kiitos paljon kun jaat oman kokemuksen❤️ Ja vau, kuulostaa rankalta reissulta. Toivottavasti on tosiaan menossa parempaan. Ei auta kuin ottaa maltilla, mutta koita löytää se ilo niistä pienistäkin edistysaskelista. Sen täyslevon jälkeen pienet kävelytkin tekee henkisesti hyvää. Ja vaadi hei hoitoa siihen yskään, jos se meinaa jäädä päälle. Itselle jäi heti ekasta, eikä se koskaan lähtenyt pois. Välillä parempi, välillä pahempi. Mutta nyt tosiaan viimeiset pari vuotta jatkuvia infektioita, eikä syytä ole vieläkään löytynyt. Se tekee aika epätoivoiseksi, mutta pitää jaksaa yrittää löytää apua. Toivon että sulla on edessä vahva toipuminen ja tää jää ainoaksi kerraksi. Tsemppiä!
Kiitos vinkeistä! Yskä sellaista kuivaa ja limatonta (puuskittaista). Minullakin on aiemmin ollut keuhkokuume joskus 25 vuotta sitten (bakteeripohjainen ja parani paljon nopeammin – tosin olinkin paljon nuorempi), joten ei ole ensimmäinen kerta tosiaan. Vasta nyt viime päivinä olen aloittanut säännölliset kävelylenkit ja niissä on alkanut happi kulkemaan hyvin (kuntokin alkaa kohentumaan). Sen sijaan ajoittain on edelleen jonkinlaista ”hengenahditusta” tai sen tunnetta (koen etten saisi keuhkoja ihan täyteen ilmaan muuten kuin ”haukottelemalla”). Iltaisin esiintynyt rohina ja ritinä on selvästi vähentynyt – miltei poistunu (koputan puuta).
Pullopuhalluksia olen jatkanut (luin jostain, että vahvistaa keuhkoja). Myös limaa irrottavia tabletteja syön edelleen vaikka tuntuukin ettei mitään enää oikein irtoa. Käytän edelleen piippuja (avaava + kortisoni) ja tajusin, etten saanut oikein mitään ohjetta kuinka kauan niitä tulisi käyttää. En huomannut edes kysyä.
Kävelyn jälkeen ei ole mennyt hengityskään tukkoon, joten näyttää hyvältä. Täytyy tuo yskä asia käydä tarkastuttamassa jos ei ala poistumaan. Mielelläni menisin vielä kolmanteenkin keuhkokuvaan (viimekuvassa oli paranimen hyvässä vauhdissa, mutta ihan himmeällä näkyi vielä rajoja). Haluaisin vain jossain vaiheessa saada varmuuden, ettei jää mitään pesiytymään.
Sellainen erikoisuuden havaitsin hoitojen aikana, että aika usein tuota astmaa tai sen epäilyä mullekin esitettiin, mutta en itse koe olevani astmaatikko. Mihinkään testeihinkään ei lähetetty.
Pitkä on paranemisprosessi, mutta aurinkoa kohden taas mennään!