Hae
Saran kotikolo

Yhdessä ratsastamassa – iso unelma kävi toteen!

Vihdoin iso haave toteutui ja pääsin eilen lapsen kanssa yhdessä ratsastamaan. Olen itse ollut nuorempana henkeen ja vereen heppatyttö, käynyt tunneilla, leireillä ja hoitanut omaa hoitohevostani, ihanaa järkälettä nimeltä Vellu. Sitten se suurin into vähän hyytyi, osin siksi että painostusta kilpailemiseen tuli koko ajan enemmän, ja minä halusin ihan vaan ratsastaa. Säännöllisyys jäi, mutta aina välillä olen käynyt ratsastamassa tilanteen tullen. Yleensä maastolenkillä ja mieluiten juuri islanninhevosella. Nyt viime kerrasta oli itselläni jo pari vuotta ja heti tuli taas olo, että pitää tulla pian uudestaan. Oli aivan ihanaa jakaa kokemus lapsen kanssa ja käydä yhdessä ratsastamassa.

Talli Fageräng ja fafa

Napero on käynyt talutusratsastuksessa 1v 8kk ikäisestä lähtien, yleensä kerran kuussa. Hän rakastaa niitä pikkuponeja ja ratsastaa sujuvasti sen koko puolituntisen. Voi tosin olla, että nyt pakkasten iskettyä ihan vartti riittää. Meillä oli ollut puhetta yhdessä ratsastamisesta ja laukkaamisesta ja itse asiassa tarkoitus oli mennö jo aiemmin, mutta silloin itse sairastuin ja kävin vielä sen päälle poistattamassa luomen, enkä halunnut testata repiikö hevosen selässä keikkuminen tikit auki. Niinpä se siirtyi. Mutta viimein eilen pääsimme yhdessä ihanan, itsepäisen Fafan selkään! Vitsi olen katsellut kuvia ja videoita niin hymy huulilla.

Onneksi pakkanen oli vähän laantunut juuri lauantaiksi, eikä sitä ollut aamupäivällä kuin neljä, viisi astetta. Otimme mummon mukaan auttamaan ja ajoimme Kauklahteen Talli Fagerängiin. Tallilla on ohjattuja maastotunteja sekä mahdollisuus vuokrata hevonen ihan itsenäiseen ratsastukseen. Me saimme ratsuksi ison mustan Fafan, jonka selkään saa mennä kaksi. Onneksi olemme molemmat aika pienikokoisia ja mahduimme kyytiin hyvin.

Yhdessä selkään!

Kiipesimme selkään tallipihassa ja siirryimme ratsastuskentälle. Alkuun tuntui vähän huteralta olla selässä kaksin, mutta nopeasti siihen alkoi tottua. Napero hihkui saman tien että ”laukataan! Milloin laukataan?” Fafa ei ollut ollenkaan niin innoissaan kentällä pyörimisestä ja sainkin tehdä töitä että jonkinlaista yhteistyöhalukkuutta syntyi, mutta kyllä me pääsimme kokeilemaan tölttiä, ravia ja laukkaakin! Mummo räpsi kuvia ja videoita minkä ehti, ja vitsi miten siistiltä tuntui laukata yhdessä!

Ensi kerralla otetaan suunnaksi sitten maastopolut ja metsätiet, että hevonenkin innostuu vähän vauhdikkaampaan menoon. Vähän arveluttaa miten lapsen kanssa kaksin siellä pärjää, kun kuulemma alueella asuu kettuja, ilveksiä, hirviä, karhuja, susia ja vieläpä ilveksiäkin, heh. Olisihan se huono tuuri, jos sellainen juuri silloin eteen osuisi, mutta onhan siinä aina riskinsä. Eihän me toki ihan korpeen oltaisi menossakaan, vaan ehkä jonkin matkaa tietä pitkin ja sitten samaa reittiä takaisin. En tunne aluettakaan niin että osaisin seikkailla kovin pitkälle. Vaikka kyllähän nuo hevoset osaavat ihan itsekin tallille takaisin, jos sattuisi eksymään.

Maastoreissu saa odottaa kaiketi kevättä ja lämpimämpää. Vaikka itsellä ei tullut tippaakaan kylmä, lapsi oli tunnin jälkeen ihan jäässä istuessaan vain paikoillaan kyydissä. Evääksi otetut kaakao ja piparit syötiinkin vasta kotona. Hauskaa kyllä oli ja aika ainutlaatuinen kokemus molemmille.

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *