Olin lapsen kanssa äskettäin viikon Espanjassa Madridissa, tai oikeastaan siinä Madridin kupeessa olevassa pikkukylässä nimeltä Cobena. Saatiin tehtyä sinne mainio reissu, koska vanhempani viettivät koko syyskuun kaveriensa kämpillä talovahteina ja mehän keksittiin sitten tietysti lähteä mukaan. Naperolle viikko Espanjassa oli ensikosketus maahan, ja itsellenikin ensimmäinen kerta Madridissa. Millaista siellä sitten oli? Mitä kokemuksia Madridista ehti kertyä?

Viikko Espanjassa – mitä tehtiin?

Ensinnäkin, kuten aiemmin kerroin täällä, matka alkoi vähän takkuisesti kenttähenkilöstön ulosmarssilla, viivästyneellä lennolla ja puuttuvalla matkalaukulla, mutta pahemminkin olisi voinut olla. Lainasin sitten puhdasta paitaa äidiltä ja ekana aamuna suunnattiin vähän kaupoille. Nopeamminkin olisi voinut vaihtovaatteet löytyä, eikä mieli tehnyt ollenkaan siinä hetkessä kierrellä vaatekaupoissa, mutta löysin sekä itselleni että lapselle vaihtovaatteet (molemmille mekot ja collegepaidat).

Kauppojen jälkeen suunnattiin eläintarhaan. Vanhemmilla oli käytössä kaveriensa auto ja sinne vielä lainassa naperolle turvaistuin, joten liikkuminen sujui varsin vaivatta – etenkin meillä takapenkkiläisillä. Koska matkapäivä venyi kaikkinensa puolille öin, lapsi sai autossa myös hyvin torkahdettua ajon aikana.

Eläintarha oli aika hauska. Vähän extraa siihen mitä Korkeasaaresta löytyy ja mukavan rauhallista myös. Kiva ulkoilupäivä siis eläimiä katsellen.

Kokemuksia madriDista – Museoita ja maisemia

Toisena päivänä joutui taas käymään vähän kaupoilla, koska laukkua ei vieläkään tullut, mutta sen jälkeen lähdettiinkin Madridin keskustaan. Sinne pääsi hyvin paikallisbussilla. Mentiin käymään Luonnontieteellisessä museossa, mitä napero odotti kovasti. Ja siellä olikin paljon mielenkiintoisia juttuja. Toisaalta tuntui, ettei meidän Helsingin luonnonhistoriallinen museo hävinnyt tälle yhtään, oikeastaan päinvastoin. Helsingissä eläimet on aseteltu aktiivisesti tekemään jotain, mitä antaa näyttelylle paljon enemmän syvyyttä ja kertoo samalla eläimistä enemmän. Madridissa ne olivat vain lasien takana katseltavana. Parasta olivat dinosaurusten luurankojen jäljennökset ja ihmisen evoluutiota kuvaava näyttely.

Syömiset meinasi aina vähän jäädä välipalan haukkaamiseksi, ja täytyy sanoa ettei Madrid kaikkinensa ollut meidän gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla ihan se helpoin. Ekaa kertaa reissussa tuntui vaikealta löytää ruokaa. Itse nyt aina löytäisi vaikka salaatin, mutta lapselle sitten. Englantia ei puhuttu oikeastaan missään, ja omat espanjan alkeelliset fraasit eivät auta kovin pitkälle. Paikkoja toki olisi, jos niihin osaisi mennä, mutta liikenteessä olisi vähän otettava ruokaa sieltä mikä kohdalle osuu. Ja nehän on yleisesti ottaen voileipäbaareja, joista saa patonkeja kinkulla. Ei siis meille. Kaupasta löytyi gluteenitonta super hyvin, ja toinkin kotiin ison satsin ihanuuksia. Ravintolapuolen tutkimiseen ei nyt jotenkin ollut tarpeeksi aikaa.

Mitä muuta tehtiin?

Käytiin päiväretkellä lähellä olevassa kylässä Aranjuezin kylässä, missä oli mm. muinainen kuninkaallisten kesäpalatsi. Kylään sai aikanaan rakennuttaa vain kuninkaalliset, joten rakennukset kaikkinensa oli varsin hulppeita ja koristeellisia. Kuten kyllä Madridissa muutenkin. Tämä retki oli ihana, löydettiin aivan ihanaa mustekalaa lounaaksi ja napero oli innoissaan palatsivierailusta.

Retkeiltiin Cobenan kukkukoilla ja metsikössä, mistä löytyi jättikäpyjä, ankkoja, kilpikonnia ja upeita maisemia aina Madridiin asti. Tämä oli omia lemppareita. Olisi ollut kivaa käydä siellä myös lenkillä, mutta, ei tarpeeksi aikaa. Oli aika juoksemista muuten nimittäin tämä loma.

Käytiin Madridin Palacio Realissa eli kuninkaan linnassa, mutta Aranjuezin palatsissa näki enemmän. Kierrettiin Pradon taidemuseossa ja lapsi olisi tuijottanut Jeesuksen ristiinnaulitsemista kuvaavaa taidetta vaikka kuinka. Tästä Jumalan pojasta onkin sitten juteltu sen jälkeen. Selkeästi vaihtuu aihe nyt Aasian tsunamista, mikä oli päällä Thaimaan reissun jälkeen.

Kämpillä oli uima-allas, missä pääsi uimaan joka päivä, mutta vesi oli aika kylmää. Sää oli aika täydellinen kaupunkilomalle (noin 25-29), mutta aamut oli super kylmiä – jopa 9 astetta yhtenä aamuna. Joten uiskentelu jäi vähemmälle tällä kertaa.

Iso kaupunki ja liian vähän aikaa

Ajeltiin hop-on-hop-off bussilla, mutta Madridissa en sitä suosittele sen suuremmin. Tuntui, että istuttiin vain ruuhkassa suurin osa ajasta ja olisi päästy paikallisbussilla paremmin. Välimatkat on aika pitkiä eikä kaupunki ole niin helposti käveltävissä kuin moni muu. Napero oli silti varsinainen sankari ja käveli mielettömiä matkoja, aamusta iltaan. Välillä kannettiin. Mutta siis mieletön kaupunkilomailija. Taidemuseot ja kaikki upposi ihan yhtä lailla kuin eläintarhakin. Kaikesta löytyy kiinnostavia juttuja, kun yhdessä tutkittiin. Ja olisi löytynyt paljon lisääkin. Kyllähän Madridissa viettäisi kevyesti kuukaudenkin.

Ehdittiin nähdä ja kokea paljon, mutta ei läheskään kaikkea. Hyvä syy siis mennä joskus takaisin! Viikko on kuitenkin lopulta lyhyt, koska kokemuksia Madridissa riittäisi vaikka koko kuukaudeksi. Ruoka ei tehnyt vaikutusta, mutta ei se espanjalainen keittiö lemppari olekaan. Plus oma häpeä, kun ravintoloiden etsimiseen ei nyt panostanut. Toisaalta, nyt oli asunto eikä hotelli, joten kerrankin oli kiva ostaa kaupasta ruokia ja kokeilla niitä.

Lapsi löysi kaksi nukkea ja minä ihanan oversize farkkutakin, jollaisen olen halunnut pitkään. Kotimatkalla oltiin kotona yllättävän nopeasti, lähtöportin pielessä oli liukumäki ja saatiin kahdestaan kokonainen penkkirivi. Sanoisin, että korvasi menomatkan ongelmat kertaheitolla.

No niin, meidän keväällä buukkaama reissu Espanjaan on nyt heitetty. Olin naperon kanssa viikon verran Madridissa, jossa vanhempani viettivät koko syyskuun kaveriensa kämpillä ikään kuin talovahteina. Matkaan lähdettiin tiistaina 19.päivä – eli juuri se hiivatin lentokentän ulosmarssi päivä.

Lentokentän ulosmarssi ja kaikki lennot myöhässä

Oltuin kentällä innosta piukeana kahden maissa ja lennon piti lähteä 16.40, kunnes aloin katsoa yhä useamman lennon olevan myöhässä. Sitten alkoi tulla kuulutuksia työnseisauksesta ja ainoastaan ilmoitus, että lisätietoa lennon aikataulusta tulee 16.15. Sitten aika muuttui klo 17. Yritin pitää mielen keveänä ja lapselle selittää, että tällainen kuuluu matkusteluun ja joskus tulee viivästyksiä. Samaan aikaan itseäni todella sapetti, koska henkisesti varauduin meidän odottavan kentällä tunteja. Vaikeinta aina on, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja kauan kestää. Napero onneksi suhtautui niin reippaasti, että itsekin oli helpompi pysyä rauhallisena.

Lopulta päästiin koneeseen, vaikka jo siinä vaiheessa ilmoitettiin että laukut tulevat jäämään Helsinkiin. No jeps. Tein jo koneeseen mennessä heti ilmoituksen puuttuvasta laukusta. Lento lähti lopulta noin 1,5 tuntia myöhässä. Ei paha siinä mielessä, että monia lentoja peruttiin kokonaan tai ne todellakin lähtivät tunteja aikataulusta myöhässä. Madridin päässä olikin sitten nopeaa, kun ei tarvinnut edes sitä laukkua odottaa, ja käveltiin vaan suoraan taksille. Kämpille kesti vain noin vartin verran, ja odottavat isovanhemmat olivat siellä vastassa. Napero oli niin kierroksilla, että oli kälättänyt taukoamatta koko matkan Helsinki-Vantaalta asti. Vitsi mikä matkustaja meillä siinä onkaan. Ei niin mitään ongelmia, vaikka perillä oltiin vasta klo 23 aikoihin paikallista aikaa ja nukkumaan pääsi puolilta öin – eli noin klo 1 maissa Suomen aikaa. Sammuttiinkin sitten molemmat aika nopeasti.

Kohteessa ilman matkatavaroita

Se laukku puuttui sitten jonkin aikaa. Täytyy sanoa, että jos joskus näin käy, niin nyt oli hyvä hetki. Sain lainattua äidiltäni t-paitaa ja pesuaineita, ja kämpillä oli myös pesukone. Vanhemmat olivat myös hakeneet hammasharjat ja -tahnaa meille valmiiksi. Se lapsen riemu, kun hammastahna oli pinkkiä! Ekana päivänä ostettiin vaihtovaatteet lentoyhtiön piikkiin ja odoteltiin laukkuja saapuvaksi.

No, torstaina näkyi tieto että laukku toimitetaan torstai iltana puoleen yöhön mennessä. Vanhemmat valvoivat odottamassa, mutta mitään laukkua ei tullut. Siinä vaiheessa aloin hermostua. Vaikka tavallaan oli kivaa saada uusi vaatekerta molemmille lentoyhtiön piikkiin, en lähtenyt lomalle mennäkseni vaan kauppaan etsimään vaatteita. Ei me menty sinne shoppailemaan vaan katsomaan paikkoja, ja ärsytti että joka päivä pitäisi mennä ostoksille että saadaan pikkuhousut riittämään. Perjantaina oltiin sitten aamupäivällä lähdössä taas liikenteeseen, kun juuri pihaportille mennessä eteen pysähtyi pakettiauto ja sitä ajanut mies nosti laukun autosta ulos. Kylläpä helpotti! Menin saman tien vaihtamaan omat vaatteet ylle ja sitten rallateltiin lapsen kanssa koko päivä.

FinnairIlta ei mitään tiedotuksia

Päivityksiä viivästymisilmoitukseen tuli tosi huonosti, eikä Finnairilta tullut mitään ilmoituksia ylipäätään. Ymmärrettävää on, että kiirettä piti kun noin 5000 laukkua etsi omistajaansa, mutta luulisi että jotain yleispätevää viestiä voisi kaikille lähettää. Ihan sen asiakaspalvelun ja tiedottamisen nimessä. Ehkä se olisi helpottanut myös asiakaspalvelun ruuhkaa ja antanut kuvan, että asiaa hoidetaan.

Täysi hiljaisuus Finnairin puolelta oli aika käsittämätöntä, ja kieltämättä vaikutti loman alkuun kun joutui koko ajan kyttäämään onko päivityksiä tullut tai tilanne alkanut selviämään. Edes viesti että ”laukkuja on niin paljon että toimitus kestää tavallista kauemmin, teemme kaikkemme että ne saataisiin toimitettua mahdollisimman pian jne.” olisi rauhoittanut monen mieltä ja ollut sitä aktiivista asiakaspalvelua, mitä tilanteessa odottaa. Ei ne yleiset tiedotteet verkkosivuilla auta lopulta ketään. Edes sama viesti omaan sähköpostiin antaisi tunteen, että juuri tämä minun asiani on siellä hoidossa.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Loppujen lopuksi koen meidän olleen tosi onnekkaita. Lento ei myöhästynyt kovin paljon, ja saatiin laukku huomattavan nopeasti verrattuna moniin muihin, joilta se puuttui vielä jopa kuusi päivää myöhemmin. Ehkä se nopeasti tehty ilmoitus auttoi? En tiedä, mutta ne pari ekaa päivää selvittiin hyvin. Samalla tässä oli iso opetus. Ei me oltaisi tarvittu läheskään niin paljon vaatetta mukaan, varsinkaan, kun kämpillä oli pesukone.

Hygieniatarvikkeet, joissa käyttää tiettyä merkkiä, oli ehkä se isoin ongelma. Mutta siinäkin pärjäsi. Jos kaikki olisi pitänyt ostaa pesuaineita myöten, ei se Finnairin 50€/päivä korvaus kovin pitkälle riittäisi. Tai jos tarvitsisi vielä vaikka ulkovaatteet erikseen. Mutta ensi kerralla tieän pakata paljon kevyemmin. Napero käyttää niitä mekkoja joka päivä kuitenkin, joten muutaman lempparimekon lisäksi kun on pitkä kerrasto mukana niin pärjää hyvin. Sama juttu itselläkin. Kun on muutama toimiva vaate, niitähän sitä haluaa kotonakin aina vetää päälle. Aina ei pääse pesemään välissä, mutta silti vähemmällä pärjää.

Laukun jääminen matkasta voikin siis itse asiassa olla positiivinen kokemus. Lapsellekin kertyi uudenlaista matkakokemusta viivästyksineen ja puuttumisineen, ja hän suhtautui kaikkeen ihan prona. Ihan paras matkakaveri minne vain.

Kerron reissusta ja sen kohokohdista lisää vielä erikseen!