Tampereen Dinosaurukset – näyttely – oliko hyvä?
0Lauantai vietettiin aamusta iltaan Tampereella. Kyseessä oli siskontytön synttärilahja, ja oma napero pääsi vähän siivellä mukaan. Koska suunnaksi otettiin Tampere-talon Dinosaurukset – näyttely, enkä olisi ikinä saanut anteeksi jos tämä tuleva paleontologi olisi jätetty matkasta pois. Tampereen Dinosaurukset – näyttely on ollut omasta mielestäni ajankohdaltaan vähän huono, koska se on esillä vain heinä-elokuun ajan. Ja itse asiassa, tämä viikko on juurikin viimeinen. Kesto on siis lyhyt, ja juuri kesälomakaudella. Lomakausi voi olla monen kannalta juuri sopiva ajankohta, mutta koska meidän lomat kuluu pääosin mökkeillen, mietin jo ettei me tulla mitenkään pääsemään sinne. Ennen kuin päätin ihan vaan että mennään sitten heti lomien jälkeen, kun vielä ehtii.
Päiväretki junalla
Lähdimme Pasilasta aamujunalla, ja aamu alkoi vähän tahmeasti pitkän väsyttävän viikon jälkeen. Mutta junaan selvittiin, ja olin tehnyt kaikille aamupalaa evääksi mukaan. Junamatka Tampereelle on lyhyt, joten päiväretki sinne sopii erinomaisesti. Valitettavasti sade osui taas juuri siihen hetkeen kun jäätiin junasta pois ja piti kävellä Tampere-talolle. Ostin ensimmäisen vastaan tulleen sateenvarjon ja lähdettiin suunnistamaan kohti näyttelyä. Mun kanssa mutkia tulee aina vähintään pari ylimääräistä, koska saantovaisto on ihan olematon, mutta perille löydettiin.
Lapset alkoivat innostua jo sisäänkäynnillä, minne oli pistetty pystyyn pari dinohahmoa ja luurankoa. Ovien takaa paljastui sitten vielä paljon muuta. Alkuun pieniltä ja vähän koomisilta omaan silmään vaikuttaneet dinosaurukset alkoivat kasvaa isommiksi, ja kun yhdestä hampaiden koristamasta suuaukosta mentiin sisään, edessä olikin ihan valtavia rakennelmia – ja tosi hienoja sellaisia.
Nämä dinot pitivät ääntä ja liikkuivat, ja molemmat lapset olivat ihan myytyjä. Osasta luettiin tietokylttejä ja itse luin vähän lisää naperoiden tutkiessa omiaan. Kun päästiin jättimäisen täysikasvuisen T-Rexin kohdalle, lapset olivat silmät pyöreinä ihastuksesta. Sanoisin siis, että ihan nappireissu.
Virtuaalielämyksiä ja ravintolaa
Näyttelyssä oli myös virtuaalivideoita, joita sai katsella lisäelämyksenä. Jonoa niihin kertyi, ja, kuten tavallista, jonottamisen säännöt olivat suurimmalla osalla hukassa, joten vuoroaan sai välillä odotella jonkin aikaa. Videot oli myös englanniksi (tai ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi), mutta ei se tuntunut kokemusta pilaavan.
Oli myös ihan mukava museokauppa, josta olisi löytynyt ties minkälaista pehmolelua, mutta tästä juteltiin jo etukäteen. Että nyt vaan katsellaan eikä osteta. Ja hyvin sujui.
Näyttelyyn pääsi samalla lipulla vain kerran, mutta kahviosta sai tarvittaessa evästä ja vessatkin alueella oli. Näyttelyreitti oli rakennettu kehäksi niin, että se kierrettiin läpi monta kertaa.
Sitten alkoi näkyä sen verran nälkää ja hyytymistä ilmassa, että lähdettiin syömään. Tampere-talon Muumi-näyttelykin jäi sikäli toiseen kertaan.
Ruokapaikan haku ei ollut niitä reissun kohokohtia, kun mukana kulki kaksi valittavaa lasta. Ehkä oli vähän dramaattista menoa – molemmat oli saaneet välipalaa näyttelyssä, mutta vaikersivat kuin olisivat olleet syömättä tuntikausia. No, mentiin ylistettyyn Pizzeria Napoliin, josta pitäisi löytyä Tampereen parasta pizzaa. Ainakin menu oli pitkä. Lasten pizzaa ei saanut gluteenittomana, mutta kun totesin ettei neljävuotias ikinä jaksa syödä kokonaista, saatiin sekin puoleen hintaan. Jokaiselle siis oma, ja pian meininki muuttui taas iloisemmaksi.
Tutustutaan Tampereeseen
Syötiin kaikessa rauhassa ja sadekuurokin ehti taas mennä ohi. Sen jälkeen sää olikin mitä parhain, ja tutustuttiin Tampereen kaupungin keskustaan. Tajusin, ettei meidän lapsi ole siellä koskaan ennen käynytkään.
Kuljettiin keskustan katuja pitkin, katseltiin Tammerkoskea ja syötiin jäätelöä auringossa. Pikku Kakkosen leikkipuistokin osui sopivasti matkalle. Ja sitten olikin jo aika lähteä junalle. Käytiin ainoassa jäljellä olevassa Punnitse & Säästä -myymälässä, mikä muuten löytyy Tampereen rautatieasemalta. Mikä elämys vuosien tauon jälkeen! Sieltä saikin evästä kotimatkalle, ja juna toi meidät takaisin Helsinkiin sopivasti seiskaksi. Pitkä ja täysi päivä, mutta ilmeisen antoisa.
Jos vielä ehditte tällä viikolla käydä Dinosauruksia katsomassa, voin suositella. Näyttely itsessään ei ole iso, mutta ainakin meillä siellä kului aikaa. Ja olihan ne vaikuttavasti tehty. Lapsetkin sai vähän kokea millaisia ne ehkä aikanaan olivat, muutenkin kuin vain kirjojen kuvista. Tietokylteissä luki kuuluisien paleontologien ja luurankojen löytäjien nimiä, mikä tuntui innostavan meidän tyyppiä entisestään omien tulevaisuuden suunnitelmien kanssa.
Kuvat meni valitettavasti osin sumeiksi siellä pimeässä, kun dinosaurukset tosiaan liikkuivat samalla. ehkä niistä silti idean saa millaisista oli kyse.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Päiväretki Tallinnaan pitkästä aikaa
Oltiin lauantaina lapsen kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Viime kerran siellä olikin ollut useampi vuosi sitten, ennen koronaa ja naperon ollessa vielä vauva. Olipa kivaa mennä takaisin, ja taas tuli todettua että tuon meidän tyypin kanssa matkustaminen on vaan parhaita juttuja maailmassa. Päiväretki Tallinnaan onnistuu kätevästi milloin vain on vapaapäivä, ja siihen ehtii mahduttaa monenlaista mukavaa. Tämä oli ikään kuin lapsen nimpparilahja. Sovittiin, että pistetään mekot päälle ja vietetään oikein kunnon vapaapäivä. Takana oli aikamoinen viikko ja ylipäätään tämä kevät oli ruljanssi, että pienelle breikille oli todellakin tarvetta.
Aikainen aamulähtö
Me lähdettiin Tallink Megastarilla jo 7.30 aamulla, joten aamu alkoi aikaisin. Nappasin meille Uberin satamaan, ja siitä päästiinkin jo suoraan laivaan. Vähän mietin oliko noin aikaisessa lähdössä mitään järkeä, mutta toisaalta ehdittiin olla kohteessa hyvän aikaa ja päästiin vielä illalla kotiin hyvissä ajoin.
Olin varannut meille aamupala buffan, ja se olikin hyvä, koska tila oli loppuunmyyty. Silti totesin jälleen kerran, ettei tuollainen aamupala vaan ikinä ole hintansa väärti. Napero ei tainnut maksaa mitään, joten sinänsä kokonaisuus vähän edullisempi, mutta joka tapauksessa 18€. Hinta-laatusuhde ihan onneton. Meillä toki jää moni juttu väliin ruokavalionkin takia, mutta ei se nyt kaksinen tarjonta ollut muillekaan. Meille oli pari vakuumipakattua leipää ja siihen päälliset, pekonia ja pari nakkia. No joo, kiva tapa aloittaa reissu ja viettää osa matkasta, mutta paljon parempaa olisi saanut (ja lisäksi edullisempaa!) tekemällä omat eväät mukaan ja syömällä ne laivassa. Ens kerralla siis sillein.
Palloilua kaupungilla
Menomatkalla käytiin kurkkaamassa laivan kauppaa ja ostettiin autokarkkeja ”voimakarkeiksi” mukaan kaupungille. Lapsi touhusi vähän aikaa leikkipaikalla, ja sitten olikin jo aika poistua laivasta. Talsittiin kohti Vanhaa kaupunkia ja pyörähdettiin Viru keskuksessa. Pakollinen visiitti oli tietty Vanhan kaupungin ihana suklaakauppa Karu Talu Šokolaad, jossa on täysin vegaaninen valikoima ja valtaosa myös gluteenitonta. Putiikin omistaja on ihana tyyppi, joka antoi maistiaisia ja lapselle vielä ilmaisen tikkarin matkaan, enkä voi kuin toivoa että tämä kauppa pysyy pystyssä vielä vaikeiden aikojen yli. Ostettiin iso rasia herkkuja mukaan – Snickers, Bounty, Vadelma, Banaani ja Taatelisuklaata.
Käytiin Balti Jaama Turg -kauppahallissa ja tuoksuteltiin ihania ruokia ja ihasteltiin pieniä kojuja. Ostettiin vihersmoothie jaettavaksi, ja tallusteltiin lisää ympäriinsä. Oli ihanaa katsella paikkoja, nauttia kesäisestä lämmöstä ja fiilistellä toisen kaupungin tunnelmaa. Hiljaista siellä kyllä on. Ihan eri meininki kuin muutama vuosi sitten – jopa vanhan kaupungin turistikadut olivat näin high seasonin aikaan ihan tyhjillään! Juttelin suklaakaupan pitäjän kanssa jonkin aikaa, ja kuulemma yrityksiä kaatuu jatkuvasti lisää. Tallinna on vielä ollut sellainen helmi etenkin ravintola- ja erikoisliike skenen puolesta, että on valtava sääli nähdä sen hiljalleen kuihtuvan. Olihan tämä itsellekin eka reissu sinne vuosiin, kun koronan aikaan ei ollut mahdollista tai ei muuten vaan tullut mieleenkään lähteä täyteen pakattuun laivaan ja toiseen maahan matkustelemaan.
Mutta nyt pidetään siitä kiinni. Puhuinkin naperon kanssa miten päiväretki Tallinnaan olisi ihana joulun aikaan, ja miten sinne voisi mennä myös yöksi ja viettämään pidemmän ajan kerralla. Sitten onkin vuorossa museot, näyttelyt, ravintolat ja muu ei-ulko tekeminen.
Odotettu leluhetki
Huippuhetki lapselle taisi olla vierailu Kaubamajan leluosastolla. Koko kerros täynnä leluja, kaikkea mitä kuvitella saattaa, ja (melkein täysi) vapaus valita mitä haluaa. Aika siistiä, eikö? Lelukaupassa vierähtikin tovi, ja annoin lapselle aikaa kierrellä ja katsella juuri niin kauan kuin haluaa. Ja lopulta hän valitsi mukaan jälleen kerran pehmolelun. Tyyppi ei kohta mahdu itse sänkyynsä kaikkien niiden lelujen sekaan, mutta hän vaan rakastaa pehmoleluja. Ja leikkii niillä myös. Tällä kertaa löytyi pieni kirahvi, joka kuulemma oli joutunut eroon vanhemmistaan ja joutunut melkein leijonan syömäksi, joten ”meidän piti pelastaa se”. Ja tämä kirahvi onkin kulkenut kainalossa mukana siitä hetkestä asti.
Kummallakaan ei isomman aamupalan ja lämpimän kelin vuoksi ollut juurikaan nälkä, joten päivällä ei syöty kummemmin lounasta vaan mentiin välipaloilla. Kaupasta ostettiin herneitä ja vadelmia, mitä syötiin kaupungilla rappusilla istuen. Välillä suuhun upposi pari karkkia. Laivaan palattiin neljäksi, ja mentiin heti laivan ravintolaan syömään. Oli ihana istua rauhassa ravintolassa eikä juosta buffasta hakemassa kiireellä mitä sattuu. Söin itse Caesar-salaatin ja lapselle löytyi minuuttipihvi ja ranskalaisia (mikä oli annoksena sen verran iso että minäkin sain reippaan osan). Lopuksi tehtiin vähän herkkuostoksia laivan kaupasta ja vietettiin aikaa leikkipaikalla.
Parasta matkaseuraa
Ei voi muuta sanoa kuin että tuo meidän tyyppi on ihan parasta matkaseuraa. Koko reissu meni niin sujuvasti, ja miten hienosti hän jaksoi koko pitkän päivän. Hirveästi kävelyä, siis omat jalat oli vielä seuraavana aamunakin hellänä, eikä hän valittanut tippaakaan vaikka näki että alkoi väsyttää. Välillä kannoin pieniä pätkiä, mutta muuten käveltiin hänen tahdissaan tuntikausia. Ja siis ne hetket kun itse istuin, hän muun muassa veteli täysillä leikkipaikalla, joten meno oli vielä paljon vauhdikkaampaa kuin oma. Vitsi että olin taas ylpeä. Hän on vaan älyttömän fiksu ja sosiaalisesti taitava lapsi, ja mieletön tsemppari.
Oli super kiva päivä, ja vaikka sinänsä ei tehty ihmeitä, heti virkisti päästä muihin maisemiin ja saada matkustamisen tuntua päivään. Otin meille kotiinpäin vielä kyydin Boltilla, niin vältettiin pitkä pätkä ruuhkaisessa ratikassa ja päästiin nopeammin kotiin nukkumaan. Napero on selkeästi syntynyt matkustamaan, niin tyytyväisenä hän aina reissun päällä on. Kun illalla pistin hänet meidän sänkyyn nukkumaan ja kysyin mikä päivässä oli parasta, hän sanoi että ”ihan kaikki!”.
