Hae
Saran kotikolo

Aikamoinen Déjà-vu

No niin, tässä sitä taas ollaan. Aikamoinen Déjà-vu, ei voi muuta sanoa. Ihan kuin olisi palannut ajassa taaksepäin maaliskuun alkuun. Paljon puhetta koronasta, tartuntamäärät vain kasvavat ja uudet tiukemmat rajoitukset isketään päälle. Olihan tämä tiedossa, mutta silti viimeiseen asti toivoi, että olisi saatu jatkaa edes sitä jotenkuten vapaata olemista. Eikä sekään nyt ollut vapaata, mutta sentään kavereita sai nähdä ja käydä kirjastossa. Nyt sitten ollaankin taas vaan kotona. Ihan koko ajan. Ja toki ulkoilla saa. Ah, marraskuun ulkoilut. Jos siis tiedät mitä tarkoitan.

Mutta miksi ihan Déjà-vu? No rajoituksia tulee ja täällä me taas olemme, mökillä, ihan kuin silloin maaliskuun alussa (Klik!). Tilanne ei ole enää uusi, mutta voi hemmetti, ehkä juuri siksi sitäkin raskaampi. Kauanko tämä vielä jatkuu…

Mökillä töissä

Olen tämän viikon mökillä etätöissä ja heitin lapsenhoitovastuun vaihteeksi omille vanhemmilleni. Kaupunkimummo saa samalla vähän vapaata. Sinänsä joo aika sattuma, että uudet tiukat rajoitukset isketään taas juuri mökkiviikon aikana ja taas on olo, ettei kotiin huvittaisi mennäkään. Koska mitä kaupungissa muka tekee? Töitä voi tehdä vain kotona, paikat ovat joko kiinni tai sellaisia ettei niihin muuten vaan mennä. Näin marraskuussa toki etuna on se, että kaupungissa sentään on katuvalot kun ilta pimenee. Mökillä on kolmesta eteenpäin sysipimeää, eikä ulkona näe mitään ilman taskulamppua. Mutta ihanaa mökillä aina on. On ehditty leipoa ensimmäiset piparit ja ulkona satoi lunta. Mökillä pääsee vielä kaiken lisäksi aamuyöstä halutessaan viereen nukkumaan, kerta samassa huoneessa ollaan. Aamuköllöttelyt ovat ihana mökin spesiaali.

Fiilis palata

 

Kotiinpaluu on kuitenkin vähän toinen kuin keväällä. Silloin tilanne oli aivan uusi, nyt toki vain pelätty seuraus viime kuukausien menosta. Keväällä päivät menivät nopeasti kovin puuduttaviksi, kun arki pyöri vain kotona. Siellä se tulee pyörimään nytkin, mutta sentään on työt ja siinä mielessä ihan uusi tilanne. Päivät menevät ohi kovin nopeasti, eikä siihen jäljelle jääneelle ajalle tarvitse keksiäkään kummempaa.

Naperokin on uudesta arjesta sen verran poikki, että iltoja on ihan hyvä rauhoittaa. Olisihan sitä kiva joskus jotain tehdä, tavata ihmisiä ja lähinnä miettiä missä joulua vietetään sen sijaan että vietetäänkö sitä ollenkaan. Mutta tämä on tätä. Tämä on nyt. Nyt tähdätään siihen että saadaan lapselle aikaan kiva synttäripäivä näissä oloissa ja maaginen joulukuu kaikesta huolimatta. Se on se millä itsekin selviää taas seuraavat viikot ilman alakuloa. Katsotaan sitten miltä näyttää alkuvuodesta. Silloin onkin edessä paljon uutta päiväkodin aloittamisen myötä!

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi        

Facebook

Parhaat ruokablogit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *