Hae
Saran kotikolo

Parhaat kotitekoiset jäätelöt

Nyt on sitten kesä, ihanaa! Jäätelökone pyörii meillä tiuhaan, ja parhaat kotitekoiset jäätelöt täyttävät pakastimen mukavasti. Vaikka niitä herkkuja ei pitäisi popsia joka välissä, viime pöivinä teemana on ollut aika vahvasti jäätelö ja täytyy sanoa, että nyt annetaan mennä. Koska kyllä sieltä niitä viileämpiä sadepäiviäkin vielä ehtii tulla. Kun aurinko paistaa ja lämpö hellii, jätskin nautiskelu ulkona auringossa on sieltä kesätekemisen parhaasta päästä.

Jäätelökoneen hankkimisen myötä olen ehtinyt viimeisten muutaman vuoden aikana kokeilla vaikka minkälaisia kotitekoisia jäätelöitä. Alun haparoinnin jälkeen tunsin löytäneeni parhaan jäätelön salaisuuden, ja siitä lähtien kotitekoiset jäätelöt ovat olleet huippu herkullisia maultaan ja täydellisen kermaisia, suuhun sulavia koostumukseltaan. Herkullisia makuja on ollut vaikka kuinka, ja lisää toivottavasti aina vain tulossa, mutta tämän hetken parhaat kotitekoiset jäätelöt ovat kuitenkin tässä!

 

 

Parhaat kotitekoiset jäätelöt

 

 

Pekaanipähkinä-karamellijäätelö

Hurmaava makuyhdistelmä makeaa karamellijäätelöä ja karamellisoitua pekaania! Toimii muuten ihanasti omenapiirakan kanssa.

 

Maidoton nougatjäätelö

Isäni suosikkijäätelö, jossa nougatin kanssa ei säästelty! Tämä itse tehty nougatjäätelö maistuu minulle paljon paremmin kuin kaupan versio aikanaan, koska tässä todella on sitä maukasta sattumaa.

Appelsiinijäätelö

Herkullinen ja raikas sorbettimainen jäätelö on muun muassa loistava jälkiruoka. Virkistävä lisä raskaankin ruuan päälle!

 

Appelsiinisuklaajäätelö

Ja jos appelsiinin maku miellyttää, tämä appelsiinisuklaajäätelö se vasta onkin herkullista! Suklaan ja appelsiinin yhdistelmä on aina takuuvarma.

 

 

Hedelmäjäätelöpuikot

Virkistävät hedelmäiset jäätelöpuikot ovat terveellinen ja raikas jälkiruoka tai vaikka välipala.

 

Cookie dough jäätelö

Keksitaikinaa jäätelössä! Tarvitseeko edes sanoa enempää?

Raparperipiirakkajäätelö

Tämä herkku toimii myös muunlaisena ”piirakkana”. Kokeile raparperin tilalla myös esimerkiksi omenasosetta, mustikkasosetta tai persikkasosetta.

 

Jäätelö on ja tulee kenties aina olemaan toinen suosikki herkkuni suklaan jälkeen. Jäätelö on raikasta, täyteläistä, ihanan lusikoitavaa ja niin monipuolista, että makuja ja sattumia voi keksiä loputtomasti! Me Suomessa osaamme onneksi nauttia jäätelöä vuoden ympäri, oli talvella miten kylmä tahansa. Siinä onkin ihan oma nautintonsa, kun voi käpertyä jäätelöpurkin ja lusikan kanssa peiton alle. Ja tosiaan nyt auringon paisteessa suuhun sulava kylmä herkku, ai että!

Jäätelöä ei ole tullut hetkeen valmistettua itse, mutta näitä lemppari ohjeita jakaessa tulikin ihan se olo että pitääkin alkaa taas keksimään uusia herkullisia jäätelöohjeita! Onko teillä ideoita, mikä olisi hyvä jäätelömaku testiin?

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Kolmas äitienpäivä

Tänään minulla on kolmas äitienpäivä. Kolme vuotta sitten olin jännän äärellä, miehen kanssa kahdestaan salaisuuden äärellä myhäillen, että joku pikku otus on liittynyt matkaan mukaan. Ensimmäisenä äitienpäivänä kaksi vuotta sitten kävimme Sandron brunssilla miehen vanhempien kanssa mukana nauravainen ja utelias vauva. Viime vuonna olimme koronalta piilossa mökillä.

Kipeä alku viikonlopulle

Tänä vuonna päiväkodista kuului jo etukäteen uutisia salaisuuksista, joita äideille oltiin valmistamassa. Äitienpäiväviikon torstaina napero kotiutui ja kiirehti isänsä kanssa piilottamaan yllätystä, jonka saisi kuulemma avata vasta viikonloppuna. Mukana tuli myös itse leivottuja kaurakeksejä, joita sanoi maistelleensa vähän myös itse. Kuulosti siltä että päiväkodissa oli ollut hauska leivontapäivä.

Perjantaina lapsi heräsi kovin itkuisena ja ihmettelin mikä on. Päiväkotiinkin jäi harmituksen vallassa. Sieltä tuli päiväunien jälkeen viestiä että hän itkee ja tuntuu lämpimältä, ja mies kävi heti hakemassa hänet kotiin. Iltaohjelmassa ollut uimatunti vaihtui sitten koronatestiin, mikä tuli takaisin negatiivisena. Illalla köllöteltiin sylikkäin sohvalla, maisteltiin suklaata ja smoothieta, ja vietettiin leffailtaa Dumbon parissa. Napero oli väsynyt ja huomasi ettei ole kunnossa, muttei ollut pahasti kipeänä. Emme edes mitanneet kuumetta, vaikka välillä posket tuntuivat hieman lämpimiltä. Nukkumaan ajoissa ja tyyppi nukahtikin saman tien, ja nukkui läpi yön kuin tukki. Aamulla kuuden aikaan tuli itku, kävimme vessassa ja vielä takaisin unille, jotka jatkuivatkin aina puoli kahdeksaan.

Aamulla ulkoilimme hetken pitkästä aikaa rattaiden kanssa, että napero sai istua vain iisisti kyydissä. Meno vaikutti ihan terveeltä ja energiseltä. Päiväunien jälkeen lämpöä oli kuitenkin 37.8, joten iltapäiväksi suunniteltu ulkoilu jäi väliin, ja kävimmekin miehen kanssa vuoron perään ulkona. Naperooli kyllä ihan oma itsensä koko illan, joten lämpö taisi olla vain jäänne päiväunilta.

Sunnuntaina olikin onneksi ihan terve päivä. Herkuttelimme miehen vanhempien kanssa sushilla, jälkkäriksi ulkojätskillä ja sain avata mainion itse tehdyn äitienpäivälahjan, nimittäin vessapaperihylsyistä tehdyt kiikarit. Nämä on vähän näitä kategoriassa mitä-näillä-sitten-pidemmän-päälle-tekee, mutta on se aika liikkistä kun toinen ylpeänä ojentaa tekemänsä paketin, jota valmisteltiin päiväkodissa useampi viikko.

Kolmas äitienpäivä

Nyt kolmantena äitienpäivänä sairastelu oikeastaan korostikin tätä homma ideaa aika hyvin: ei ole niinkään kyse isoista tapahtumista, massiivisista lahjoista tai yhdestä erityisen merkittävästä päivästä, vaan kokonaisuudesta. Ihan vaan elämästä yhdessä lapsen kanssa, äitinä.

Siitä, että on tuo lapsi ja arki, jonka saan jakaa hänen kanssaan. Ne ravintolareissut kun ne onnistuvat, ja saikkupäivät sylikkäin leväten. Miten upea tunne se onkaan, kun äidin syli on se joka lohduttaa jopa silloin, kun olo on kaikin puolin kurja. Kun pelottaa tai harmittaa. Ihan vain se, että saa olla sylissä ja nojata rintaa vasten, halata. Ne hetket ovat niitä kun oman merkityksensä äitinä todella ymmärtää. Että on lapsen elämässä pysyvä turva, johon voi aina luottaa.

Se on mieletön vastuu, ja samalla upeinta mitä olen ikinä tehnyt tai tulen tekemään. Ja kaikki vain siksi, että olen tuon lapsen äiti. Ei se vaatinut osaamista, minkäänlaista ansioitumista tai pitkää valmistautumista, eikä sitä ole teoillaan ansainnut. Se vaan tapahtuu. Ja sitten kun lapsi syntyy, onkin vastuussa ihan uudesta ihmisestä ja tärkeimmästä hommasta, mitä elämässään tulee tekemään. Se voi tarkoittaa, ettei töiden jälkeen ehdi lähteä yksin lenkille tai tehdä ruokaa oikein pitkän kaavan mukaan, vaan sen sijaan viettääkin illan istumalla lattialla leikkimässä Pipsa Possulla tai lukee nykyään viisi kertaa enemmän lasten kirjoja kuin aikuisten.

Mutta se tarkoittaa myös, että keskellä yötä laulettu Ih-hah-haa jopa minun laulutaidoillani riittää karkottamaan painajaiset. Että aamulla herätessä huudetaan ensimmäisenä äitiä. Että äiti on sellainen voima, jonka pelkkä läsnäolo ja syli riittävät hälventämään pelkoja, tuomaan rohkeutta ja saamaan hymyn huulille. Onhan se mieletöntä, tietää ja tuntea olevansa jonkun maailman keskipiste ja tärkein ihminen. Se ajaa myös tuntemaan syyllisyyttä, kun haluaakin venytellä rauhassa työpäivän jälkeen vaikka lapsi pyytää leikkimään. Mutta sitähän se on, tasapainoilua. Ja siksi usein venyttelenkin pikkulelut kädessä, samalla leikkien. Kolmas äitienpäivä oli ihan samaa hommaa. Lapsen kanssa olemista ja leikkimistä, ruokkimista ja lohduttamista. Se on sitä arkea mitä minä rakastan. Aidosti rakastan. En koe sitä rankkana, uuvuttavana, raivostuttavana, vaikka päiviin kuuluu toki myös niitä tunteita. Voin rehellisesti sanoa, etten kaipaa aiemmasta elämästä ennen lasta mitään. Se on nähty ja koettu, ja tätä elämää olen odottanut koko ikäni.

Rakkauden määrää ei edes käsitä

On todellinen klisee todeta ettei rakkauden määrää omaan lapseen voi sanoin kuvailla. Eihän sitä voi. Se on samaan aikaan musertava ja hengissä pitävä voima. Se on sellaista, että lapsen käpertyessä syliin ja halatessa, kaikki sisällä sulaa ja sydämessä ei vain kouraise, vaan riipaisee. Vähän kuin ensirakkautta. Koska sitä ei voi lakata ihmettelemästä, että tuo ihana, huumorintajuinen, temperamenttinen ja fiksu tyttö on ihan oikeasti minun. Että minä olen hänen. Enkä minä ole täydellinen. Mutta hän on. Ja äitinä minä teen kaikkeni, että hän tunteekin aina olevansa. Vaikka joskus tekisi väärin, eikä jotain asiaa osaisi. Hän on juuri sellainen kuin pitääkin.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit