Projektina gluteeniton hapanjuuri
0Gluteeniton hapanjuuri on ollut to do – listallani mahdottoman pitkään, ja vasta nyt sain sen otettua työn alle. Totta puhuen, leivän leipominen on ollut vähän heikossa hapessa jonkin aikaa, enkä saanut itseäni innostumaan hapanjuurileivonnasta. Sitten se fiilis kuitenkin iski, ja aloin kokeilemaan oman leipäjuuren kasvattamista. Gluteenittomasti. Kääk.
Äitini on innostunut hapanjuurileivonnasta, ja saakin aikaiseksi todella herkullisen näköisiä leipiä. Aluksi ihmettelin näpertelyä lasipurkkien ja pienen taikinaklöntin kanssa, mutta pian ajatus oman juuren ruokkimisesta, hoivaamisesta ja seuraamisesta alkoi houkutella. Oma keittiölemmikki, jolle antaa hellää huomiota ja jonka kehitystä seurata päivästä toiseen. Lisäksi riskin ottaminen tuntui kovin pieneltä. Jos menisi pieleen, niin hukkaan menisi vain pieni määrä jauhoja. Ei olisi iso juttu.
Ohjetta minulla ei ollut, eikä hajuakaan miten oman juuren saisi aikaan. Käännyin tutun ystäväni googlen puoleen, ja sieltähän löytyi. Monenlaisia ohjeita. Päädyin tähän ihan ohjeen yksinkertaisuuden vuoksi. Riisijauho ja maissijauho ovat edullisia ja löytyvät ihan lähikaupasta, joten jos siellä muutkin innostuvat, niin tässä on matalan kynnyksen kokeiluun ohje.
Alkuperäinen ohje löytyy Kaskimaan keittiöstä.
Gluteeniton hapanjuuri
20 g riisijauhoa
20 g maissijauhoa
60 g vettä
Ohjeen määrä on aloitusmäärä. Kun juurta kasvatetaan ja ruokitaan, ainesten määrä on lopulta seitsenkertainen alkuperäiseen nähden.
Päivä 1: Sekoita ohjeen aineet keskenään puhtaassa lasipurkissa, peitä purkki kosteutetulla keittiöpyyhkeellä ja jätä huoneenlämpöön vuorokaudeksi.
Päivä 2: Mittaa 40 g eilistä juurta uuteen lasipurkkiin, ja heitä loput vanhasta juuresta pois. Lisää uuteen purkkiin riisi- ja maissijauhot sekä vesi. Sekoita, peitä ja jätä huoneenlämpöön.
Päivät 3-7: Jatka samalla tavoin kuin 2.päivänä.
Edellisen päivän annoksesta otetaan aina 40 g talteen uudelleen ruokittavaksi. Lopusta voi tehdä uuden juuren, jos sitä ei raaski heittää pois.
Haistele ja silmäile juurtasi. Kun siinä on makea ja hapan tuoksu ja juuri kuplii, se on valmista käyttöön.
Kolmantena päivänä alkoi olla hyvin kuplintaa!
Itse huomasin juuren alkavan selkeästi kuplimaan ja tuoksumaan makeahkolta kolmantena päivänä. Tein juuren aln sunnuntaina illalla, ja leipomaan pääsin perjantaina. Ohjeiden mukaan se olisi kenties ollut valmista leivottavaksi jo aiemmin, mutta äitini ohjeisti ruokkimaan vielä muutaman päivän, jotta siitä tulee parempi. Aloin pelätä juuren alkavan käymään ja menevän pilalle, ja otin sen käyttöön kuudentena päivänä perjantaina.
Pidin juuren lasissa harson alla keittiön pöydällä. Meillä on sisällä aika lämmin, mutta jos tuntuu että juuri voisi kaivata lisälämpöä, se kannattaa asettaa esimerkiksi pesukoneen tai vastaavan päälle, minne lämpöä kertyy enemmän.
En voi muuta sanoa kuin vau. Ilmeisesti sain juuren onnistumaan, koska sillä tuli leivottua parasta leipää ikinä. Ihan uskomattoman hyvää. Rapeakuorista, rouheista ja sisältä pehmeää täydellisen maukasta hapanleipää, joka löi kaikki aiemmin leipomani sata nolla. Täydellistä taikinaa en vielä saanut, koska leivästä tuli aika littana taikinan liian löysyyden vuoksi, mutta se maku! Tästä alkaa hapanjuurileipomisen harjoittelu, juuren jatkuva helliminen ja uudenlaisten leipien kokeilu.
Emojuurta ei jäänyt paljoa jäljelle, vain 26 g, mutta ruokin sitä vielä lisää ja pistin jääkaappiin jemmaan. Katsotaan onko se vielä käyttökelpoinen seuraavalla kerralla, vai alanko kasvattamaan uutta.
Ihana ensimmäinen hapanjuurileivän ohje tulee blogiin ensi viikolla!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Millä täyttää lapsen joulukalenteri?
Meidän tyyppi täyttää heti joulukuun alussa itsenäisyyspäivänä kaksi vuotta. Tein lapselle jo viime vuonna oman joulukalenterin (katso Vauvan joulukalenterin), ja totta kai tänä vuonna oli sama homma. Samana haasteena tuntuu vain olevan nyt joka vuosi, että millä täyttää lapsen joulukalenteri?
Käytössä on vielä viime joululta tuttu puinen kalenteri pienillä laatikoilla, joka on samalla aivan ihana joulukoriste! Haasteena tosin on kalenterin luukkujen pieni koko. Lapsi ei sinänsä välitä onko luukussa vaikka vain yksi rusina, luukun avaaminen aamuisin on joka tapauksessa ihan yhtä hauskaa. Itse vain keksisi kivoja ylläreitä helpommin, kun koon puolesta olisi vähän liikkumavaraa. Tai välttyisi siltä hirveältä turhalta muovikrääsältä ja voisi täyttää kalenterin ihan hyödyllisilläkin jutuilla, kuten heijastimella ja hammastahnalla. Tein täytetyn kalenterin lahjaksi myös kummipojalle, ja sinne mahtuikin vähän paremmin erilaista. Ensi vuonna saa naperon mummi ottaa kalenterin vastuulleen, kun on jo vuosien ajan rakentanut sellaiset siskon lapsillekin. Mummi laittaakin yllätyksiä vähän isommalla kädellä.
Joulukalenteriin mahtuu tosiaan vain pikkujuttuja, mutta halusin niiden silti olevan hauskoja ja vähän erilaisia. Sinänsä joulukalenteri saa täyttyäkin pienillä jutuilla, koska joulukuussa synttäreiden ja joulun takia paketteja tulee vähän koko ajan. Liika on liikaa ja menettää lopulta merkityksensä kokonaan. Uskoisin, että kalenterin luukusta löytyvä pikku herkku tai uudet kivat tarrat ovat suhteessa mieluisampia, kuin päivittäin löytyvä uusi pehmolelu tai ne todella turhat muovikrääsät. Kuitenkin luukun avaaminen päivittäin tuo siihen joulun odotukseen omaa taikaa ja jännitystä.
Kuten viime vuonna, kirjaan laatikoiden yllätykset ylös ihan listamuodossa. Jospa tästä löytyisi hyviä ideoita vielä muillekin. Kuvissa on sekaisin oman naperon ja kummipojan kalentereiden täytteitä.
Millä täyttää lapsen joulukalenteri?
- Lappu ”Mitä löytyy maton alta?” (Tonttulakki illan pukkujouluihin)
- Unicorn hedelmänamit
- Lappu ”Keittiön pöydällä olisi ripustettavaa joulukuuseen” (kaksi yksisarvista kuusenkoristeiksi)
- 3 kimaltavaa nipsiä
- 2 siirtokuvatatuointia
- Pikkutavaraa nukkekotiin (ruokapaketteja)
- Lappu ”Käy kurkkaamassa vessan maton alle” (pieni lumisadepallo, jonka sisällä joulupukki)
- Tarroja
- 2 siirtokuvatatuointia
- Nukkekodin tavaroita (keittiötarvikkeita)
- Tarroja
- Lappu ”Mitä löytyy olkkarin sohvalta?” (Ponisukat)
- Tarroja
- Unicorn hedelmänameja
- 2 siirtokuvatatuointia
- Nukkekodin tavaroita (pieni lapio)
- Nukkekodin tavaroita (kastelukannu)
- Joulutarroja
- Lappu ”Mitä löytyy työhuoneen sohvalta?” (Ponisukat)
- Nukkekodin tavaroita (maustepurkkeja)
- Unicorn hedelmänameja
- 1 siirtokuvatatuointi
- 3 kimaltavaa nipsiä
- Lappu ”Hyvää joulua! Aamupalapöydässä odottaa jouluherkku” (Moo Free joulupukkisuklaa)
Isomman kalenterin etuna olisi, että sinne mahtuisi paremmin niitä vähän kooltaan suurempia, mutta hyödyllisiä yllätyksiä. Kummipojan kalenteriin tuli paljon samanlaista, kuten Ryhmä Hau nameja, tatuointeja ja tarroja, joulutikkari ja sukat, mutta sinne mahtui kivasti myös muun muassa Xylitol-pastilleja, laastareita, heijastin ja suihkusaippua. Pieniä, mutta käytännöllisiä lahjoja. Vaikka en tosiaan ole sitä mieltä, että lahjojen tulisi olla kovin kummoisia, kun niitä kaiken lisäksi tulee joulukuussa paljon muutenkin, isompaan kalenteriin olisi kieltämättä helpompi keksiä juttuja. Tässä nyt on mukana useampi lappu, joka kertoo mistä päivän yllätyksen voi löytää. Näin mukaan sai vähän isompiakin juttuja. Lisäksi minulla on ollut jemmassa pieniä nukkekodin esineitä, jotka päätin pistää nyt kalenteriin. Voi olla että katoavat toisaalta heti, kun niitä kannellaan ympäri kämppää, mutta ainakin mahtuivat kivasti luukkuihin.
Mutta onhan tuo puinen kalenteri hieno. Ensi vuonna siitä tulee minun ja mieheni kalenteri, jonka voimme täyttää yhdessä, vuoropäivin. Jättää vaikka kivoja viestejä tai lahjoa toisiamme yhteisellä tekemisellä. Ja lapselle voi sitten laittaa vaikka sitä hammastahnaa.
Haluan tosin myös lisätä jatkossa paljon tekemiseen liittyviä lappuja, jotka ovat erityisen kivoja sitten kun lapsi osaa ne itse lukea. ”Pääset illalla elokuviin.” ”Tänään mennään joulukonserttiin.” ”Nyt lähdetään aamupalalle ravintolaan.” Koronasta vaan eroon niin voi että mitä kaikkea kivaa voikaan keksiä!
