Mitä olen oppinut lapsen talvivaatteista x 5
2
Toivon, että se mitä olen oppinut lapsen talvivaatteista ensimmäisten neljän vuoden aikana, säästää jonkun teistä paljolta murehtimiselta ja stressiltä. Olen alusta asti ottanut lapsen meidän elämään varsin sujuvasti sillä asenteella, että tässä se mukana menee ja Google kertoo loput. Sitä pientä ruttuista rääpälettä alettiin vaan hoitaa itse saman tien, ja kaikki tuntui tosi luontevalta. Tiettyyn pisteeseen. Nimittäin ulkovaatteisiin.
Huomaan yhä, nyt vuosien päästäkin, olevani ihan ulalla ulkovaatteiden kanssa. Mistä sitä ikinä tietäisi toisen ihmisen puolesta onko lämmin vai ei?! Usein en osaa itsekään pukeutua oikein, kun reippaasti kävellessä on hetkessä hiki pinnassa ja sitten taas puistossa seisoskellessa menee syväjäähän hetkessä. Jos siellä joku tuntee samoin, lue tämä ja pistä korvan taakse. Koska se säästää paljolta turhalta vatvomiselta.
Mitä olen oppinut lapsen talvivaatteista x 5
1. Älä hanki mitään mikä ei kestä vettä.
Suomen säissä on aina märkää jostain syystä. Joko loskaa, plussakeliä, vesisadetta läpi joulukuun tai ihan vaan lumileikkejä hangessa. Vaatteet ja kengät kastuu. Jos ne on vedenpitäviä, pääsette todella paljon helpommalla. Ja ne kestävät kunnossa pidempään. Suomessa asuessa tekniset ulkoiluvaatteet maksavat itsensä takaisin jo parissa viikossa.
2. Panosta kerroksiin. Ne kuorivaatteet todella toimii monella säällä, kun alla on oikeat kerrokset.
Säät myös vaihtelee suuresti. Jouluna voi olla +10 ja tammikuussa -25. Peruaatteessa samoilla kamppeilla koitetaan pärjätä kaikissa. Kerrokset tekee ison eron. Välillä pärjää ihan vain ulkovaatteilla, toisinaan tarvitsee monta kerrosta alle. Pukemisessa on hommaa, mutta se palkitsee.
3. Kypäräpipo on maailman paras keksintö.
Siis oikeasti, miten paljon huolettomampi olo itsellä on vanhempana kun tiedän että kypäräpipo päässä lapsen kaula on suojattu. Aina oli ennen päiväkodissa vetskari ihan auki, ja sieltä vaan sanottiin ettei halua sitä kiinni. No ei, eikä haluaisi hanskoja käteen, mutta lapsi ei sitä päätä. Kun pipossa on lämmin suoja mukana, kaula pysyy väkisinkin lämmitettynä. Ja onhan se hitsin söpö! Meillä on ollut pari viime talvea jo Mainion kypärämyssy.
4. Rukkasten on oltava teknisesti pätevät ja mahdollisimman ohuet MUTTA samalla lämpimät.
Vauvalla se nyt oli ihan sama, mutta heti kun käsiä alkoi haluta ulkona käyttää johonkin, liian paksut rukkaset vei tästä ilon pois. Rukkasten tulisi myös kestää aika hyvin vettä, koska nehän sinne lätäköihin ja loskaan menevät ensimmäisinä. Ne olisi hyvä saada kiristettyä ranteesta, että pysyvät myös kädessä. Kun ne on tehty hyvin (esim. PO.P Weather Pro ja Hestra), ne joustavat sormien mukana ja mahdollistavat niiden liikkeen, joka edesauttaa lämpimänä pysymistä. Jos kosteus menee joskus läpi, ne kuivuvat nopeasti. Älyttömän hintaisia lasten rukkaset ovat, mutta tästä en tingi. Olen kokeillut liian monet heikot versiot ja pysyn niissä, jotka todella toimii.
5. Jätä sinne vaatteisiin, kenkiin ja käsiin väljyyttä että ilma kiertää.
Se on muuten ehkä tärkein oppi. On tungettu nimittäin väkisin villasukkia kenkiin, paksuja lapasia rukkasten alle ja villakerroksia vielä paksujen collegevaatteiden päälle, että olisi varmasti tarpeeksi lämmin. Ensinnäkin, kun ulkona on se yli 20 astetta pakkasta, siellä on kylmä eikä sille mahda mitään. Silloin ei ehkä tarvitse pienen lapsen kanssa ulkoilla tunteja kerrallaan. Toisekseen, se täyteen pakkaaminen ei auta mitään, koska se tekee jo liikkumisesta niin vaikeaa, ettei keho pääse tuottamaan lämpöä. Kun sormilla on tilaa liikkua, varpailla heilua ja kävely ja juoksukin sujuu, lämpöä riittää hyvin ohuemmillakin vaatteilla. Se on pitänyt oppia aika lailla kantapään kautta, mutta kokemus todella opettaa.
Ehkä se vielä on korostunut, että lapsi valitsee itse aina haalarin, mutta takki+housut on kaupunkiasujalle super kätevä lisä. Enkä ihmettele, koska haalari on paitsi helppo pukea ja riisua, myös tavattoman mukava päällä. Meillä on haalarin lisäksi ollut myös aina vähintään toppatakki. Lämpöpussiin tungettu vauva tarvitse vain yläosan ulos, ja nyt isomman kanssa on erittäin kätevää pystyä vaikka kaupassa, museossa tai leffassa riisumaan vain takkia päältä. Vyötärölle sidottu haalari on kömpelö ja hankala, mutta toppahousut jalassa toimii hyvin. Näiden ei edes tarvitse olla huippuominaisuuksilla varustettuja, jos käyttö on lähinnä kaupunkimenoihin. Meillä on nyt kaksi talvea ollut PO.P Weather Pro toppatakki ja -housut, ja lisäksi kevyttoppahaalari leudommille säille. Kevyttoppis menee aika pitkään, jos on leuto talvi, kun alle pukee niitä kerroksia. Viime talvena oli vielä Reiman Mårte Mid (huippuhyvä!) ja nyt Molon, joka on kylläkin paksumpi kuin olisi tarvinnut. Toisaalta, tänä aamuna lähtiessä mittari näytti +1, joten talvivaatteiden aika on tullut. Aika yhtäkkiä se kävi.
Minkä te olette kokeneet parhaaksi opiksi? En tajua miten sitä pukemista ei oikein ikinä opi niin, että olisi varma olo valintojen kanssa. Pienempi lapsi, joka ei juuri juoksentele ulkona vaan lähinnä istuu hangessa tai kylmällä maalla, palelee ilmeisesti tosi nopeasti, vaikka vaatetta olisi paljon.
Hyviä vinkkejä! Samaa mieltä tuosta, että kaikkien ulkovaatteiden pitää kestää vettä ja leikkimistä.
Tähän voisi vielä lisätä:
1. Kumpparit on hyvät tosi monella kelillä, villasukkien kanssa kylmemmässäkin.
2. Kun olet löytänyt lapselle sopivan merkin/mallin, pysy siinä! Kaikki yritykset säästää ja valita jotain muuta, tai vaihtaa merkkiä omasta vaihtelunhalusta, epäonnistuvat aina. Lopulta kuitenkin joutuu ostamaan sen tutun ja varmasti sopivan
Hei kiitos, tosi hyviä vinkkejä! Samaa mieltä kumppareista. Meillä on päikyssä vuorelliset ja kotona perus, johon mahtuu just se villasukkakin jos tarvitsee. Ja sen olen myös huomannut että kun löytyy toimivat merkit, niissä kannattaa pysyä. Siksi katsonkin aina vaan uudet Affen kengät vanhojen tilalle, kun ne on toimivaksi todettu. Ja PO.P sekä Reima on toimivia kamppeita pohjoiseen säähän!