Vauvan joulukalenteri
0Minulla on ollut parina viime vuonna oma ihana joulukalenteri. Se on puinen ja siinä on pikkuruisia laatikoita, joihin voi jemmata hauskoja yllätyksiä. Aiemmin mieheni on täyttänyt sen minulle vähän väkipakolla, mutta tästä eteenpäin ajattelin päästää hänet pälkähästä ja täyttää kalenterin itse lapselle. Vauvan joulukalenteri on siinä mielessä harhaanjohtava nimitys, että itsenäisyyspäivän jälkeen kodissamme on jo vauvan sijaan taapero. Mutta pienestä tyypistä on silti edelleen kyse, joten vauvan joulukalenterilla mennään!
Koska tämän puisen joulukalenterin luukut ovat kovin pieniä, sinne ei isoja yllätyksiä mahdu, mutta mielestäni ei ole tarvekaan. Uskon, että luukun avaaminen ja sieltä pienen jemman löytäminen ovat joka tapauksessa hauskoja hetkiä joulukuisissa aamuissa.
Eihän vauva sitä ideaa vielä samalla tavalla ymmärrä kuin isompi lapsi, mutta perinteet on hauska aloittaa pienestä pitäen. Meillä suurimpia huveja on erilaisen pussien, laatikoiden ja kassien penkominen, joten joulukalenterin luukkujen avaaminen on varmasti mieleistä. Sitä en tosin tiedä miten luukkuja maltetaan avata vain yksi päivässä. Onneksi kalenterin saa piiloon hyllyn päälle ja samalla se toimii kivasti joulukoristeena.
Joidenkin vuosien päästä laatikot voi sekoittaa, jotta oikeaa päivää joutuu vähän etsimään. Mutta toistaiseksi vielä helpoimman kautta ja selkeä järjestys.
Mitä sitten laittaa vauvan joulukalenteriin? Perinteinen täyte eli suklaa on vielä poissa laskuista, mutta onneksi on olemassa muita ihania pikku herkkuja, jotka mahtuvat kalenterin pieniin laatikoihin. Ja samalla ne ovat palleron suurimpia herkkuja, ja ajavat mainiosti suklaan aseman!
Näillä yllätyksillä täytin vauvan joulukalenterin!
Vauvan joulukalenteri
1.12. Seinätarroja (Palloja kaapin oveen)
2. Seinätarroja (Palloja kaapin oveen)
3. Rusinoita
4. Seinätarroja (palloja kaapin oveen)
5. Seinätarroja (palloja kaapin oveen)
6. Rusinapurkki
7. Seinätarra (Palloja kaapin oveen)
8. Pakastekuivattu vadelma
9. Rusinoita
10. Pakastekuivattu vadelma
11. Seinätarroja (palloja kaapin oveen)
12. Pakastekuivattuja mustikoita
13. Rusinoita
14. Goodies – pussi
15. Pakastekuivattu vadelma
16. Pakastekuivattuja mustikoita
17. Pakastekuivattuja mustikoita
18. Seinätarroja (palloja kaapin oveen)
19. Pakastekuivattuja mustikoita
20. Pakastekuivattu vadelma
21. Rusinoita
22. Rusinoita
23. Pakastekuivattuja mustikoita
24. Fruit Funk – pussi
Rusinapurkkia piti vähän rutata, jotta sen sai mahtumaan laatikkoon
Joulukalenterista tulee hauska pieni ohjelmanumero joulukuun aamuihin. Itselläni ei kalenteria tänä vuonna edes ole, vaikka olen tykännyt usein hankkia sellaisen vanhanaikaisen kimalletta täynnä olevan kuvakalenterin. Kenties tämä yhdessä avattava ajaa asiansa minullekin.
Seinätarrat kaappien oveen olivat kalenteriin hauska lisä, sillä niitä on pitänyt hankkia jo aiemmin. Vaikka kaikki eivät laatikoihin mahtuneet, oli tarroja hauska kiinnittää ja ihmetellä yhdessä luukun avaamisen jälkeen. Värikkäät pallotarrat menivät hyvin laatikon sisälle pienen askartelun jälkeen ja niistä sai yllätyksiä useammalle joulukuun aamulle.
Pupun kuva kaapin oveen tuli samassa paketissa pallotarrojen kanssa, mutta se päätyi heti kaapin oveen. Ja on muuten aivan ihana!
En tiedä vielä mitä kalenterin viimeisille luukuille tehdään, kun emme ainakaan aattona ole enää kotona ja välissäkin saatamme olla jonkun yön poissa. Autollahan me olemme liikkeellä, joten voihan kalenterin ottaa mukaan? Tai sitten tässä kohtaa toteamme, ettei se lapsi siitä tosiaan niin paljon vielä ymmärrä, että näkisi asian ongelmana vaikka jokunen luukku jäisi avaamatta tai avattaisiin vasta joulun jälkeen.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Vauvan puuroletut uunissa
Meidän vauvamme ei ollut aluksi kovin innoissaan puurosta. Puuroa on kuitenkin vaikea keittää ihan pientä satsia, minkä vuoksi sitä jäi usein yli. Yli jääneen puuron voi onneksi hyödyntää ja syöttää muilla aterioilla, kun siitä paistaa herkullisia ja helppoja puurolettuja uunissa! Puuroletut ovat mitä helpointa sormiruokaa ja maistuvat vauvalle ihan omasta kädestä vaikka seuraavana päivänä aamupalalla tai välipalaksi. Vauvan puuroletut voi pakastaa ja sulattaa mikrossa nopeasti tarpeen vaatiessa. Vaikka meilläkin puuroa uppoaa nykyään iso satsi, keitän sitä usein yli tarpeen ihan vain näitä puurolettuja varten.
Meillä on syöty aamupala jo kuukausia ennen imetystä, mutta aamuisin on se kriittinen hetki piykien yöunien jälkeen kun ruokaa on vaan saatava heti. Nämä puuroletut ovat olleet meidän perheellemme loistojuttu, sillä niitä voi tarjota aamulla, illalla ja tarpeen tullen välipalaksikin, ja vauva pistelee niitä mielellään poskeensa ihan itse. Meidän syömärimme kun syö mielellään vain itse. Jos voin vain lykätä letun käteen ja antaa lapsen sitä rauhassa mutustella omin kätösin, niin kyllä se vaan minulle sopii. En nimittäin yhtään nauti siitä puuromöhnän pesemisestä syöttötuolista, vauvasta, lattiasta, pöydän reunasta – you name it.
Huom. Ohjeessa käytetty kaurapuuro on paksua ja kokkareista. Jos puuro on kovin löysää, voit jättää joko nesteen kokonaan pois tai lisätä vain tilkan, jotta saat paksumpaa massaa.
VAUVAN PUUROLETUT
Yli jäänyt kaurapuuron jämä (meillä noin 1dl)
1/2dl nestettä (käytin tilkan kookosmaitoa ja vettä)
3rkl gluteenitonta kaurajauhoa
Ripaus ceylon kanelia
Marjoja (käytin mustikoita)
Sekoita kaikki ainekset yhtenäiseksi massaksi kulhossa ja lusikoi uunipellille leivinpaperin päälle pieniksi nokareiksi. Painele nokareet ohuemmiksi käsin. Jos massa meinaa tarttua käsiin, käsien kastelu vedellä auttaa.
Kypsennä puurolettuja uunissa 175 asteessa 10 minuuttia. Anna lettujen jäähtyä ennen sormiruokailijalle tarjoamista.
Letut säilyvät hyvin pari päivää jääkaapissa, ja niitä voi myös pakastaa. Ne voi käyttää pikaisesti mikron kautta ennen syömistä, jos vauva tykkää enemmän lämpimistä kuin jääkaappikylmistä letuista. Muista kuitenkin tarkistaa letun lämpötila ennen vauvalle ojentamista, sillä mikro voi lämmittää hyvinkin epätasaisesti. Marjat voivat olla paljon kuumempia kuin muu lettu. Itse olen pistänyt letun 10-20 sekunniksi mikroon ja antanut vielä hetken odottaa lautasella ennen syömistä.
Puurolettuja kuluu meidän taloudessamme viikoittain. Puuroletut ovat vauvan suosikkeja etenkin iltapalalla. Aluksi ote letusta oli kovin tiukka, ja se muusantui vauvan sormien väliin, mistä hän noukki palasia suuhunsa. Nykyään ote on pikkutarkka ja sormenpäillä onkin kiva tutkia oikein pieniä murusia. Puuroletut ovat ennen kaikkea helppoja harjoitusruokia, sillä ne pysyvät hyvin myös pienissä sormissa, jotka vasta harjoittelevat ruuan käsittelemistä.
Puuroletut toimivat muuten myös helppona eväänä, sillä ne eivät tarvitse kylmäkuljetusta tai edes ruokailuvälineitä, ja toimivat helppona sormiruokana missä vaan – vaikka hätätapauksessa puiston penkillä.