Meillä asuu taas gluteeniton hapanjuuri
4Tein sen taas – nimittäin uuden gluteenittoman hapanjuuren, ja nyt meillä asuu kotona ikioma gluteeniton hapanjuuri nimeltä Kupla. Minähän kokeilin sitä aikanaan (lue täältä) ja tulokset olivat varsin hyviä. Tein muun muassa erittäin hyvää hapanjuurileipää, mutta sitten jotain tapahtui ja homma jäi kesken. En muista mitä se oli, jäikö juuri vähän oman onnensa nojaan vai menikö se pilalle? Kuitenkin, yhtäkkiä olin ilman juurta ja leipää tuli kotiin kaupasta. Viime aikoina hapanjuurileivän ohjeita, kuvia ja videoita alkoi tulla vastaan joka puolelta, ja ryhdyin hommiin uudestaan. Ilman paineita, ja totta puhuen aika mututuntumalla, mikä hapanjuurta valmistaessa on ilmeisesti iso virhe. En siis neuvo ketään tekemään samoin, mutta tiedättekö mitä? Se toimi! En ole punninnut tai mittaillut mitään, vaan yritänyt opetella tuntemaan juuren ja sen käyttäytymisen ihan aistien varaisesti. Ja jotain olen tehnyt oikein, koska hemmetti, tämähän toimii.
Hapanjuurella on luonnetta!
Juuri tulee valmistaa laadukkailla ja puhtailla raaka-aineilla, siitä en ole tinkinyt. Käytössä on vain lasia, ja jauhoina erilaisia gluteenittomia seoksia tai ihan vain yksittäistä viljaa, kuten kauraa tai riisiä. Olen syöttänyt samaa juurta sekaisin eri jauhoilla, vähän fiiliksen mukaan. Pääasiassa kerran päivässä, mutta joskus puolitettu satsi on jäänyt turhan löysäksi ja olen lisännyt jauhoja vielä myöhemmin. Haju ja koostumus kertovat enemmän kuin mihään keittiövaaka.
Kun juuren haju on makeahko ja hapan, se on loistava. Olen myös joskus kohdannut tosi pistävän ja etikkaisen hajun, mutta hieman asiaa opeteltuani sain selville, että se tarvitsee lisää ruokaa. Kun juuri on ns. polttanut kaiken ravinnon, se alkaa käymään ja tuottamaan etikkahappoa. Jos juuren pinnalle kertyy nestettä, sama homma. Nesteen voi kaataa pois ja juurta ruokkia lisää. Periaatteessa juuri siis tarvitsee säännöllistä hoivaa, ruokaa ja lämpöä – siis ihan normaalia huoneenlämpöä. Vinkkejä ongelmatilanteisiin löytyy esimerkiksi täältä.
Hapanjuuresta on vaikka mihin
Olen huono heittämään ruokaa pois, ja vaikka juuressa onkin kyse vain vedestä ja pienestä määrästä jauhoa, yritän hyödyntää myös sen pois heitettävän osan johonkin leivontaan. Juuri on alkanut kuplia hienosti parissa päivässä, ja muutaman päivän kohdalla siitä voi alkaa käyttää osan esimerkiksi leipätaikinaan, muffinsseihin, pannareihin tai vohveleihin. Parhaimmillaan juuri on noin viikon kohdalla, mutta olen leiponut siitä monenlaista eri päivien kohdalla, ja ihanaa on aina tullut. Kannattaa olla tarkkana, ettei odota liikaa, koska juurikin voi aikanaan lässähtää. Jos sitä jää jemmaan, se tulee säilyttää jääkaapissa ja ruokkia noin kerran viikossa. Kun on taas aika leipoa, juurta on hyvä herätellä huoneenlämmössä pari päivää, jotta se aktivoituu täyteen teräänsä.
Parasta hapanjuuressa on tämä hauska projekti, jonka se saa aikaan. Voi seurata juuren käyttäytymistä, kuplintaa, kohoamista ja tuoksua, jotta tietää missä milloinkin mennään. Jos tuoksu alkaa olla liian etikkainen, juuren voi jakaa kahteen astiaan ja ruokkia uudestaan, jolloin se saa lisää energiaa ja tuoksu tasaantuu. En tiedä teistä, mutta itse olen vankasti tekemällä oppiva tyyppi, minkä vuoksi tykkään seurata näin käytännössä mitä tapahtuu.
Tekeillä oleva hapanjuurileipä alkaa olla meillä vakionäky!
Hapanjuurileivonta koukuttaa
Juuren kanssa leipominen on yhtä lailla oma prosessinsa, jossa täytyy opetella oikeat jauhot, taikinan koostumus, kohotusaika ja muut kohdalleen. Jokainen leipä on ollut aika erilainen luomus, mutta hyvän makuisia kaikki. Gluteenittomasta ei yksinkertaisesti saa sitä samaa hattaramaista taikinaa kuin vehnäjauhoista, mutta yritän ajatella että ainakin kaura, durra ja tattari antavat myös ravinteikkaamman leivän. Leipää onkin tullut syötyä enemmän kuin aikoihin, ja hyvä niin! Onko mitään parempaa kuin uunituore lämmin leipä?
Jaan tässä joku päivä omaa ohjetta gluteenittomiin hapanjuuripannareihin ja -vohveleihin! Nekin sai muuten ihan uuden maun hapanjuuresta.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Mitä laitoin lapsen joulukalenteriin?
Olen tehnyt naperolle itse täytetyn joulukalenterin siitä asti, kun hän täytti vuoden. Ensin kalenteri oli tietty isompi juttu itselleni kuin lapselle, mutta siitä tuli nopeasti erittäin odotettu perinne. Tänä vuonna kalenterin perään kyseltiin jo pitkään, ja viimeiset päivät ennen ensimmäisen pussukan avaamista tyyppi oli kuin kissa pistoksissa. Nyt siitä on jo ehtinyt tulla ihana aamurutiini, joka tuo hurjasti iloa joulun odotukseen. Mutta mitä laitoin lapsen joulukalenteriin tänä vuonna?
Katso myös
Lähtökohtana oli, etten halua kalenteriin turhaa krääsää, koska synttäreiden ja joulun myötä tavaraa tulee joka tapauksessa. En myöskään halunnut täyttää sitä ihan vaan karkeilla, koska, no, herkkujakin joulukuussa tuppaa tulemaan ihan riittävästi. Täysin ilman leluja tai herkkuja ei silti mennä. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että kalenteri täyttyi tänä(kin) vuonna ihan kivoilla jutuilla! Ja nythän siitä on ehditty jo avatakin monta yllätystä.
Näin ollen tämä postaus on ehkäpä vähän aikataulusta myöhässä, mutta ehkä siitä irtoaa ideoita sitten ensi vuoteen?
Kalenterista löytyy muun muassa
– laastareita
– hammastahnaa
– minikokoinen pöllöpehmolelu
– jouluinen kylpypommi
– joulukuusen koristeita
– pieni tiimalasi (hammaspesun riittävää kestoa varten)
– suihkupommi (vai miksi sitä nyt kutsuisi – kuitenkin suihkussa käytettävä pommiversio)
– maidottomia suklaapommeja (kaakaon tekoon)
– Tonttu suklaamarmeladeja
– magneettikirjanmerkkejä
– hiusdonitsi
– merinovillalapaset
– vedessä kuoriutuva dinosauruksenmuna
– minikokoinen lepakko pehmolelu
– magic towel
– pari yllätysohjelmaa: Disneyn uusi Toive-leffa serkkujen kanssa sekä kaupunginteatterin Lumikuningatar
Tykkään tuosta joulusukkakalenterista tosi paljon – se on samalla tosi nätti joulukoriste. Mutta ne sukkapussit on niin hiivatin pieniä. Enkä tarkoita, että kalenteriin pitäisi saada ängettyä hirveä määrä tavaraa, vaan pikemmin että käytännöllisiä lahjoja olisi helpompi keksiä jos ne mahtuisi kalenteriin paremmin. Nytkin olisi voinut hankkia kyniä, muovailuvahaa, uusia sukkia jne. jos sukkiin vain mahtuisi. En halua kuitenkaan tämän ikäiselle täyttää sitä pelkillä lapuilla, kun niitä ei osaa lukea vielä itse. Esimerkiksi viime vuonna käytin lappuja itse asiassa aika paljon, tyyliin ”yllätys löytyy sohvalta”, kun pyöreät kylpypommit eivät mahtuneet kalenteriin. Ja lapsella oli tänä vuonna yksi toive: ei lappuja. Siitä sain pidettyä aikamhyvin kiinni, ja ainoastaan leffaan ja teatteriin meno kerrotaan lappusella.
Joulu poissa kotoa
Tänä vuonna joulua vietetään mun perheen kanssa mökillä, ja matkaan tulee lähdettyä jo alkuviikosta. Kalenteri pitänee siis ottaa matkaan mukaan, että loput sukat saa tutkittua siellä. Mietin sikäli etukäteen mitä laitoin lapsen joulukalenteriin vikoille päiville. Jotenkin sinne päätyi suurin osa niistä syötävistä yllätyksistä.
Kalenterin täyttö on musta hauskaa, ja sisältöä saa hyvin kehitettyä aina sen mukaan kun lapsi kasvaa. Isompana mukaan tulee sitten varmaan enemmän niitä lappusia ja ohjelmaa mielenkiinnon kohteiden mukaan. Haaveilen, että joku vuosi täytän koko kalenterin pelkällä ohjelmalla: leffoja, ravintolaa, teatteria, useokäyntejä, jouluisia päiviä Porvoossa ja vaikka mitä! Kalenteri voisi samalla olla se oma joululahja lapselle. Synttäreiden sekä joulun osuessa samalle kuulle lahjoja piisaa kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi.
