Kevättä ilmassa mökillä
0Tulimme mökille viime torstaina, ja olinkin miettinyt nämä kelit vähän väärin. Tai tiesin toki lämpötilan odotukset, mutta olin myös siinä käsityksessä että lunta on vielä ihan hirveästi. Ja joo, onhan sitäkin, mutta enpä sitten tullut ajatelleeksi, että märkäähän se on ja kaikki ei-luminen kuraista ja mutaista. Ei näköjään kolmessakaan vuodessa opi vielä riittävästi varautumaan sääolosuhteisiin lapsen varusteissa. Mökillä on nimittäin ihan selkeästi nyt kevät.
Onhan tässä pärjätty ja ennen kaikkea paljon ulkoiltu, vaikka kamppeita saakin sitten joka välissä kuivatella. Onneksi on tullut ostettua kamppeita, mitkä pitävät aika hyvin vettä, niin lähinnä hanskat kastuu läpi. Ilmat on olleet varsin kivoja, aurinkoista ja viimein taas lämpimän tuntuista. Perhosia lentelee ja puroissa virtaa vesi. Pääsiäistä vietettiin koko perheen voimin ja serkukset saivat touhuta keskenään monta päivää. Nyt vielä tällä viikolla perheen nuorimmat saavat seuraa toisistaan ja olivat muuten eilenkin illalla nukahtaneet toistensa kainaloon.
On ollut runsaasti leikkiä niin ulkona kuin sisällä, väritystä ja lukemista. Tai oikeastaan kaiken muun keskellä tavallista vähemmän lukemista, mutta vähän sitäkin. Ainakin iltasaduissa.
Itse tein pääsiäisen ajan pitkiä kävelylenkkejä ja pyrin olemaan paljon ulkona. Huomenna on taas työpäivä, eikä ulkoilla samalla tavalla ehdi. Se on kyllä kivaa, että valoisa aika jatkuu niin pitkään että ulos ehtii hyvin illallakin. Meillä on ollut puhetta lettubileistä grillikatoksessa ja eväsretkestä pienen matkan päähän. Lisäksi olen leiponut keksejä oikeastaan joka päivä.
Pääsiäinen pärjättiin hyvin isollakin porukalla, vaikka välillä volyymi nousi ja penskat riitelivät. Toisaalta siinäkin on ihana huomata miten omani saa sisaruskokemusta serkkujensa kanssa ja saa, nimenomaan saa nahistella kuin siskokset. Ja hän on taas kasvanut niin valtavasti, kun seuraa miten hienosti leikkivät yhdessä.
Ihan samalla tavalla lepolomaa mökillä ei ole nyt kuin yleensä. Kahden lapsen kanssa enemmän touhua ja menoa, ja tähän asti yöt on nukuttu ei niin optimaalisissa olosuhteissa. Tai setäni mökissä oli oikein mainio olla, mutta illat venyivät aina ihan liikaa ja puoli kymmeneltä nukkumaan menevä lapsi oli ihan liian väsynyt. Seurasi levottomia unia meille kaikille. Nyt pääsimme takaisin oman mökin yläkertaan ja seuraavat yöt nukumme siellä kahdestaan, oletettavasti hyvin. Nukkumaankin pitäisi päästä ihan ajoissa, kun saunomiset, paljut ja muut ohjelmat eivät huomaamatta vie koko iltaa.
Mutta onhan se kivaa ollut. Vitsi miten kiva tunne ulkoilla puhtaassa ilmassa, sen tuntee ihan poskissa.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kolmevuotiaan päivärytmi
Millainen on kolmevuotiaan päivärytmi? Onko sellaista? Meillä ei ole oikeastaan ikinä noudatettu kovin tarkkaa rytmiä tietoisesti, mutta väkisinkin jonkinlainen aikataulu päiviin aina tulee. Ja nyt reilun vuoden mittaisen päiväkotiarjen keskellä rytmistä on tullut vähän tärkeämpi, ainakin iltaisin. Liian orjallisesti en silti halua kellon seuraamiseen sitoutua, koska sitten joustoa ei tule mihinkään suuntaan.
Aamut ihan rauhassa
Meidän kolmevuotias heräilee vaihtelevaan aikaan. Joskus unet venyvät puoli kahdeksaan tai ylikin, joskus hän taas nousee jo kuudelta. Olen vauvasta asti pitänyt sääntöä, ettei liian aikaisin saa nousta, vaan sitten vielä takaisin sänkyyn huilaamaan. Harvemmin tätä nykyään tapahtuu. Yleensä viikonloppuisin, kun hän kipittää meidän viereemme. Siinä on lähinnä neuvoteltu hiljaisuudesta ja unirauhasta muille, vaikka itse ei enää nukahtaisi. Joskus hänkin nukahtaa, joskus ei. Hyvin tyypillisesti napero on hereillä ja nousemme 6.30-7 aikaan. Itse nousen usein jo 5-6 aikaan.
Lapsi menee päiväkotiin jo aamupalalle, joten sinne on ehdittävä ennen 8.30. Jos aamulla vaan on aikaa (yleensä on), luemme kirjan samalla kun napero juo aamusmoothien. Joskus lähdölle tulee liian kiire, jos unet venyvät reilusti yli seitsemään, mistä seuraakin sitten harmitusta ja huutoa. Silloin olen antanut smoothien mukaan rattaisiin. Rauhalliset aamut ovat mukavia, siinä ehtii halailla ja jutella ennen lähtöä. Sitten hammaspesu ja pukeminen ja lähtö. Päiväkotiin mennään rattailla, kävellen tai nyt kevään tullen potkupyörällä. Viikonloppuisin ja vapaalla tulee katseltua aamuohjelmia, ja 10-11 aikaan tyypillisesti ulos tai muihin menoihin.
Päiväunet ovat nykyään pääsääntöisesti jääneet pois, mutta välillä tulee viikko kun hän nukkuu enemmän. Kotona oikeastaan ei, ellei sitten nukahda autoon tai rattaisiin liikkeellä ollessa. Päiväkodissa uni tulee useammin, mutta sekin on paljolti kiinni siitä monelta hän on herännyt aamulla. Viime aikoina on kuulemma taas nukahtanut.
Päiväkoti määrittää arjen rytmin
Päiväkodissahan on hyvin tarkka rytmi kellonaikojen mukaan. Ruoka tiettyyn aikaan ja unet ja ulkoilut tiettyyn aikaan. Siellä se varmasti auttaa hahmottamaan päivän kulkua. Tietyt rutiinit ovat lapselle tärkeitä, kuten vilkuttaminen aamuisin päiväkodin ikkunasta. Kotona ruoka-ajat menevät viikonloppuisin vähän niin ja näin. Aamupala syödään kun aamulla ehditään, ja lounas sen mukaan monelta ollaan kotona tai missä sitten ollaankaan. Usein syödään lounasta ravintolassa, kun museossa tai muissa menoissa kuluukin pidempään. Sanotaanko, että ennen kahta pitää lapselle saada ruokaa. Mutta ei hän yleensä kiukkua sen venyessä pidemmälle, vaikka sanoisi nälän jo olevan. Joten mukavaa joustoa siis.
Päiväkodista hänet haetaan usein ihan ajoissa. Isovanhemmat ja isi yleensä hakevat, ja minäkin joskus. Haku on siinä 15-15.30 aikaan, joskus aiemmin jos on tarve. Välipalaa päiväkodissa on tarjolla kahdelta, joten jos ei ole esimerkiksi hammaslääkäriä tai muuta menoa, ennen puoli kolmea ei ole syytä hakea. Nyt kevään tullen siinä jää helpommin vielä ulos leikkimään ennen ruokaa, kun talvella yleensä tulivat suoraan sisälle. Ruoka-aika sitten menojen mukaan. Maanantaisin on ollut tanssi, joten ruoka on syöty jo neljän maissa, kun taas joskus vaikka ratsastuksen tai suolahuonekäynnin jälkeen se saattaa venyä kuuteen. Aina hänellä ei ole siinä nälkä, minkä vuoksi välipala tuntuu usein vähän turhan suurelta. Viikonloppuisin hän ei välipalan perään edes pyytele.
Iltaisin aikaa yhdessä
Iltapala on oikeastaan ainut juttu, missä kelloa pitää tarkemmin katsoa. Sitä ennen on ulkoiltu, leikitty, piirretty tai pelailtu. Joskus luemme kirjoja sohvalla iltapalan ohessa, joskus hän kuuntelee äänikirjaa samalla. Joskus on kylpy ennen syömistä ja useimmiten suihku syömisen jälkeen. Jos ruoka on venynyt myöhään, iltapala on kovin pieni, mutta usein siihen tuhraantuu aikaa ja pöydässä on hyvä olla ennen seitsemää.
Sitten iltapesujen kautta iltasatu (yleensä myös tarina ja laulu ennen peittelyä) ja unille kahdeksan pintaan. Loma-aikoina tulee siitä varmasti venähtämään, mutta toisaalta ilman päiväunia ei nyt juuri pidempäänkään jaksa. Kellojen siirtelyä seuraavien parin illan jälkeen käy taas erittäin hienosti nukkumaan, joten illat sujuu varsin rattoisasti.
