Jatkuva painajainen – lapselle kengät!
0
Olen tosi tarkka lapsen kengistä. Siis sellainen jopa pakkomielteisen tarkka, vaikka täytyy sanoa, että pahin vaihe on alun opettelun jälkeen vähän helpottanut. Tämä juontaa juurensa ihan omista jaloistani, jotka olen suurelta osin pilannut liian pienillä ja jaloille kaikin puolin huonoilla kengillä. Joten lapselle kengät ovat harkittuja, testattuja ja korkealaatuisia. Vaikka sitten äitiä stressaisi muutaman kerran vuodessa se uusien hankinta.
Meillä on sukuvikana vaivasenluuta ja minulla on käytössä ihan räätälöidyt erikoispohjalliset, jotka auttavat jalkaa askeltamaan oikeassa asennossa. Kaikkiin kenkiin pohjalliset eivät sovi, minkä vuoksi niiden käytöstä on nyt talvella joutunut paljon lintsaamaan ja kesällä sandaalikaudella pärjäämään ilman. Juoksulenkkareissa ja pidemmillä kävelylenkeillä ne on kuitenkin oltava. Ongelmana on isovarpaan nivel, joka voi kipeytyä pahasti. Ennen pohjallisten teettämistä läträsin Voltarenilla useamman kerran päivässä, jotta kivun sai pois. Ja sitten se vaan palasi. Nyt tilanteita on huomattavasti harvemmin.
Kenkien löytäminen muiden jalkaan
Lapsen kengät ovat aika painajainen monesta syystä. Ensinnäkin, ei hän oikein osaa itse niistä kertoa. Ei varsinkaan alussa. Nykyään sentään saa jotain palautetta myös mukavuudesta, eikä vain väristä. Yhdet hänestä erittäin mieluisan näköiset kengät nimittäin jäivät juuri valitsematta, koska hän sanoi niiden puristavan. Pienen lapsen jalka ei pysty vielä edes tuntemaan kunnolla onko kengän koko sopiva, koska jalkojen hermot eivät ole täysin kehittyneet. Meillä ainakin isompaa kokoa sanotaan aina paremmaksi, vaikka se olisi jalassa ihan mahdottoman iso pellekenkä. Mutta on todella vaikeaa katsoa onko kenkä sopiva toisen jalkaan, kun kengän sisälle ei edes näe! Läheskään kaikista ei irtoa pohjallinen, enkä oikein ikinä luota että saan mitattua jalan oikein.
Toisekseen, tämä tyyppi on aika tarkka mitä päälleen ottaa. Enkä näe reiluna pakottaa edes pientä lasta pukeutumaan vaatteisiin, joissa hän ei viihdy. Minä hankin säänmukaiset vermeet ja hän saa valita niiden värit, kuviot ynnä muut.
Affen välikausikengät oli kovassa käytössä, ja mahtuvat onneksi vielä vielä nyt keväälläkin siksi aikaa kun tarvitsee.
Luotto paljasjalkakengissä
Suositusten mukaisten kenkien löytäminen on helppoa, kun keskittyy paljasjalkakenkiin. Ne ovat taipuisia, niissä on varpaille tilaa, ne ovat kevyitä ja antavat jalan liikkua luonnollisesti. MUTTA. Ne eivät välttämättä ole se helpoin vaihtoehto Suomen sääoloihin. Täällä on märkää, kylmää, lumista ja liukasta. Meidän lapsen varpaat palelevat helposti, ja talvikengiksi hankitut talvisaappaat jäivätkin ihan vain välikausikengiksi. Myös vedenpitävyys on tärkeää, koska kesälläkin ihan jo aamukostealla nurmella juokseminen kastelee kengät samantien.
Ensimmäisten kenkien hankkimisen aikoihin opin yhtä ja toista niistä malleista ja ominaisuuksista, jotka toimivat meille. Tänä talvena opin silti vielä lisää. Enkä tiedä onko täydellistä talvikenkää tiedossa vieläkään. Siis ihan vain yhtä mallia, jolla pärjää säällä kuin säällä.
Ihanat Affenzahnin talvikengät, mutta ei riittäneet meille. Menevät lähinnä nollakelillä, kauppareissuilla ja nyt välikauden alussa, missä loistavat koska pitävät myös vettä.
Yleisohjeena lapsen talvikenkiä ostaessa kannattaa huomioida myös sukkavara, eli talvikenkiin kannattaa ostovaiheessa jättää 1,5–2,0 cm:n vara. Talvikengät ovat usein myös sen mallisia (=korkea varsi), että kokokin voi olla vähän reilumpi ja silti ihan toimiva jalassa. Ensiaskeleita ottavalle lapselle riittää ensikenkiin usein n. 10–15 mm:n (= 1,0–1,5 cm) käynti- ja kasvuvara. Meillä ensikenkinä oli ihan Stonzit. Muita paljon tykättyjä merkkejä ovat Froddo ja Affenzahn.
Omat lempparit
Tänä talvena oli ensi kertaa kokeilussa ZeaZoo Yetit ja huopikkaat. Huopikkaat olivat ihan huiput ja tulevat ehdottomasti myös ensi talvena käyttöön. Sinne mahtuu villasukkaa ja pitää jalat paremmin lämpimänä kuin mikään muu. Plus saapasmalli ilman mitään kiinnityksiä pitää varmasti lumen poissa kengästä! Yetit olivat hyvät jalkaan ja myös ihan lämpimät pikkupakkasilla, mutta nehän eivät nahkaisina nuoskalumessa toimi. Joten aikamoista kilpavarustelua tämä kenkien hankinta tuntuu olevan.
Huopikkaat olivat syvässä hangessa loistavat. Kumipohjat pitivät jalat kuivina ja antoivat pitoa.
Hankin juuri lenkkarit valmiiksi kesäkelejä odotellessa. Valitsimme siniset Affet. Affenzahnista on tullut aika vankasti oma suosikki. Niissä täyttyvät kaikki meidän kaipaamat ominaisuudet. Talvikengissä ei tosiaan lämpö riittänyt lähellekään, mutta välikauteen ja kesään nämä ovat täydellinen merkki. Lisäksi viime kesän Tikki sandaalit olivat superit, ja todennäköisesti saman merkin sandaalit hankitaan myös tälle kesälle.
Tikki sandaalit ovat vähän kuin ei kenkiä ollenkaan, antaen jalalle mahdollisuuden kokea maan muodot ja vahvistaa niitä pieniä lihaksia.
Vähitellen tässä oppii, mutta tutkimusta ja testaamista joutuu tekemään joka kaudella. Onko jalka eri mallinen tai meneekö sopiva koko juuri ärsyttävästi ohi. Vähän olen joutunut luopumaan ajatuksesta, että samoilla kengillä pärjättäisiin koko kausi. Ei niitä voi liian isoina käyttää. Pitää vaan hankkia siihen hetkeen sopivat ja jos jalka yhtäkkiä oikein venähtää, ei auta kuin hankkia isompi koko. Se on vähän lieventänyt stressiä. Koska kaikenlaisessa kasvun ennakoinnissa olen huono, ei sitä voi tietää. Joten eletään hetkessä ja tarpeen vaatiessa sovelletaan!
Nyt kesälenkkareiksi tulivat Affenzahnin Sharkit, joissa pärjää potkupyöräillen, metsäpoluilla, fudisleirillä ja viileämpinä päivinä. Affenzahn pistää kenkiin vielä kivoja pikku yksityiskohtia, jotka tekevät kengistä lapselle erityiset – näissäkin pohjassa hai.
Lisäksi sandaalit, ja kesäsetin pitäisi olla valmis.