Ollapa taas neljätoista, koko elämä edessä ja päivät täynnä sellaista tunteiden ja kokemusten pyörremyrskyä että heikottaa. Tai ollako sittenkään? litte_star95 — ooksä online Studio Pasilan näyttämöllä on sellainen nostalgiatrippi omiin nuoruusvuosiin ettei mitään rajaa.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

little_star95 – ooksä online? on nostalgiatrippi, joka kutsuu matkalle teinitytön huoneeseen ja illanviettoon 2000-luvun alun internetissä. Offline- ja online-maailmojen välillä seikkaileva esitys kysyy, millaisia minäkuvia ja ihmissuhteita internet on synnyttänyt. – Helsingin kaupunginteatteri

 

Hilma Kotkaniemen lavalle tuoma Essi on perusteini, teinityttö, 2000-luvun alun nuori, jonka seinä on vuorattu ajankohtaisilla julisteilla tv-tähdistä, muusikoista ja söpöistä eläimistä. Ihan kuten itsellänikin siinä iässä. Essi sovittelee asukokonaisuuksia peilin edessä ja yrittää poseerata mahdollisimman houkuttelevasti, kuten muistan myös tehneeni. Kavereiden kanssa viestitään irc-galleriassa ja juoruilun keskellä vääriä sanoja päätyy väärille korville. Ihmissuhdedraama on väkevää, aitoa ja syvää. Ihan kuten neljätoistavuotiailla on.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Hilma Kotkaniemi on huikea Essi

Alussa aikuisena lavalle astuva Kotkaniemi muuntuu taidokkaasti teiniyden myllerryksessä eläväksi Essiksi, joka tuntee isosti ja paljon. Ja katsoja tuntee sen kaiken hänen kanssaan, koska on mahdotonta olla muistamatta millaista se oli. Se epävarmuus, se halu sopia joukkoon, olla hyvä ja tykätty, vaikka oma peilikuva kertoo kaikkea muuta. Se, kun söpö poika osoitti huomiota ja se, kun huomaa kavereiden puhuvan selän takana. Siinä sivussa äiti kehtaa pyytää apua pyykkien kanssa, ihan kuin jollekin niin vähäpätöiselle olisi kaiken muun keskellä aikaa.

Internet on mullistanut maailmaa ja samalla muuttanut tapaa kasvaa. Se on luonut uuden todellisuuden, jossa offline- ja online-maailmat kietoutuvat toisiinsa ja haastavat pohtimaan, millaisia minäkuvia, identiteettejä ja ihmissuhteita verkossa syntyy ja muovautuu. Digitaalinen arki herättää kysymyksiä siitä, mikä on ”todellista” ja mikä rakentuu vain ruudun kautta – ja miten nämä kaksi maailmaa lopulta kietoutuvat yhdeksi.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Näyttämöllä teinidraama sijoittuu kouluympäristöstä digitaalisiin kommunikaation areenoihin, ja tuo esiin herkällä ja tarkalla otteella tyttöjen välisiä kipeitä hierarkioita ja epävarmuuksia.

Lavalla nähdään yksi näyttelijä, joka on yhteydessä lavan ulkopuolisiin hahmoihin. Kuinka sopivaa kun ottaa huomioon juuri virtuaalimaailman ja mesettämisen kautta tapahtuvan yhteydenpidon. Essi on sitä sukupolvea, jolla on ollut pääsy nettiin hitaiden yhteyksien kautta. Essillä on kotisivut, irc-galleria, virtuaalihevosia. Essi on hurmaava ja sympaattinen sekoitus pikkutyttöä ja teiniä, juuri siinä kipeässä rajamaassa, jossa nämä kaksi erkaantuvat kovaa vauhtia toisistaan. Kun aikuisena tätä aikaa alkaa osata katsoa lempein silmin, Essi ei vielä osaa. Kaikki on totta vain tässä ja nyt.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

little_star95 — ooksä online? on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Napakasti kantava noin 1,5 h näytelmä osuu hermoon ja ytimeen, ja muistuttaa miten ihanan kamalan upeaa on tuntea asiat sydänjuuriaan myöten täysillä.

Suomenlinna on aina ihana kesäretkikohde, ja Suomenlinnan kesäteatteri upea miljöö teatteri-illalle. Harmillisen vähän siellä on päässyt käymään, koska ollaan kesä pääosin aina mökillä. Mutta tänä vuonna vielä arkeen paluun ohessa odottikin kesäteatteri ja retki saareen, kun käytiin lapsen kanssa katsomassa Ryhmäteatterin Pinokkio Suomenlinnan kesäteatterissa.

Vauhdikas ja kekseliäs seikkailu merituulen keskellä

Juha Kukkosen dystooppinen sovitus Carlo Collodin klassikosta vie Pinokkion keskelle maailmaa, jossa sähköaidat erottavat rikkaat köyhistä ja suuryritykset tallovat alleen inhimillisyyden. Se kuulostaa synkältä, mutta lavalla tarina sykkii energiaa, huumoria ja mielikuvitusta. Näytelmä on pyritty toteuttamaan kerroksellisena, jotta se tarjoaa havaintoja niin lapsille kuin aikuisille. Sai muutama heitto ja kohtaus itsenikin hymähtämään.

Kuva: Ryhmäteatteri

Nimiroolissa näyttelijä Mikko Kauppila tekee loistavaa työtä. Pinokkion ääni, eleet, nukkemaiset liikkeet tekevät hahmosta samanaikaisesti todellisen ja satumaisen. Pinokkio on suoraviivaisen naiivi, kuin tyhjänä tauluna aloittava nukke, joka täyttyy eri väreillä ja ominaisuuksilla kokemustensa myötä — kuten meistä jokainen. Lapsi ei ollut uskoa kun sanoin, että sama tyyppi vetää myös Joonatanin roolia kaupunginteatterin Veljeni Leijonamielessä — kuulemma näyttää ja kuulostaa niin erilaiselta.

Lavastus on pelkistetty, mutta käytössä monipuolinen ja oivaltava – samoista elementeistä syntyy hetkessä uusia maailmoja. Kettu ja Kissa tuovat lavalle hauskan vaaran tunnun, ja Satu Sirkka toimii lämpimänä omantunnon äänenä seuratessaan Pinokkiota puunuken kasvutarinassa.

Kuva: Ryhmäteatteri

Vauhdikas ja kekseliäs seikkailu merituulen keskellä

Esitys onnistuu yhdistämään vauhdin, visuaalisen kekseliäisyyden ja tunteikkaat hetket niin, että lapset viihtyvät ja aikuiset löytävät rivien välistä myös ajateltavaa. Ja kun siihen lisää merimatkan ja Suomenlinnan ainutlaatuisen miljöön, syntyy kesäilta, joka jää mieleen.

Kuva: Ryhmäteatteri

Väliajalla katseltiin ihania vanhoja kivimuureja ja merimaisemaa, ja syötiin

Ryhmäteatterin Pinokkio pyörii Suomenlinnassa vielä elokuun loppuun — menkää katsomaan ja viettämään viihdyttävää kesäiltaa aina upeassa saaristossa!

Lippuja löytyy täältä.

Kuva: Ryhmäteatteri