Maukas omenapiirakkapuuro syntyi vähän pakon edessä, kun tavallisimmat puurolisukkeet olivat päässeet loppumaan. Viime aikoina olen syönyt puuron yleensä aina marjojen, banaanin ja pähkinävoin kanssa, mutta niiden puuttuessa piti kokeilla jotakin muuta. Sikäli hyvä, koska tämä omenapiirakkapuuro olisi ollut harmi jättää väliin! Tykkään yleensäkin kaikesta omenapiirakan makuisesta ja siitä ihanasta kanelista, ja nehän ovat kuin luotuja kaurapuuroon.

Omenapiirakkapuuro on ihan yhtä nopea valmistaa kuin mikä tahansa kaurapuuro, jos omenasosetta löytyy valmiiksi. Oma periaatteeni on, että mitä pidempään puuro hautuu, sitä parempaa se on! Lapsiarjessa pikaisesti valmistuva puuro on kuitenkin valttia. Mutta lisukkeista en luista.

Ohjeella tulee kaksi annosta.

OMENAPIIRAKKAPUURO

4dl mantelimaitoa

2dl kaurahiutaleita

1 omena

1,5dl omenasosetta

1rkl ceylon kanelia

Ripaus kuivattua inkivääriä

2rkl kurpitsansiemeniä

2rkl mantelilastuja

Kookossokeria maun mukaan

Kookosöljyä paistamiseen

Jos teet omenasoseen itse, valmista se ensimmäiseksi. Tein itse pikaversion keittämällä yhden omenan kattilassa ja soseuttamalla sen pienen vesitilkan kanssa tehosekoittimessa.

Aloita puuron valmistaminen pilkkomalla omena lohkoiksi tai pieniksi kuutioiksi. Kiehauta mantelimaito kattilassa ja lisää sekaan kaurahiutaleet. Anna puuron hautua miedolla lämmöllä ainakin 15 minuuttia tai kunnes se on sopivasti puuroutunut.

Puuron hautuessa paista omenanpaloja paistinpannulla kookosöljyssä. Pidä lämpö matalana, jotta saat omenat paistettua pehmeiksi eivätkä ne pala. Kun omenat ovat kuullottuneet ja pehmenneet sopivasti, lisää niihin kanelia ja inkivääriä ja sekoita huolella. Jos haluat, voit lisätä myös kookossokeria. Tässä vaiheessa ihana omenapiirakan haju tulvahtaa nenään! Jätä pannu sivuun odottamaan.

Kun puuro on valmista, lisää siihen omenasose. Annostele puuro kulhoihin ja lisää sen pinnalle paistetut omenat, kurpitsansiemenet, mantelilastut ja kookossokeri.

Omenapiirakkapuuro on täynnä herkullisia mausteita, rouskuvia sattumia ja makeaa, hapanta omenaa. Kerrassaan ihana aamupuuro!

Kokeile myös

Piparinen kvinoapuuro

Kaneli-banaani-pekaani kaurapuuro

Lakritsipuuro sitruunakermalla ja lakupähkinöillä

Suklaatuorepuuro 

Mannapuuro lakritsikastikkeella

Snickers-puuro

Arki on täällä ja meno sen mukaista. Olen vähitellen päässyt etämoodistakin liikkeelle ja käynyt sekä omalla että asiakkaan toimistolla. Alkutahti on sikäli iisiä, ettei koiranpentu ole liian pitkiä aikoja vielä yksin eikä ulkoilematta. Hyvin on sujunut, ja vähän porrastetusti tässä muun perheen kanssa onneksi mennään. Napero on käynyt koulua toisaalta vasta hetken, mutta tuntuu että sekin on lähtenyt tosi hyvällä rutiinilla käyntiin – ihan kuin sitä olisi käyty jo pidempään. Arjessa huomaa taas että kylläpä iltaisin väsyttää, aamuisin joutuu katsomaan kelloa ja juoksemaan ei ehdi niin usein, mutta hyvinhän tässä alkaa saada hommasta taas kiinni.

Kiireinen syksy edessä

Lomien jälkeen huomaan myös taas täyttäväni kalenteria kaikenlaisilla menoilla aina teatteri-illoista viikonloppureissuihin ja leffoihin, retkiin ja muihin menoihin. Se piristää arkea, mutta mökillä huomasi myös miten tärkeää välillä on vain olla ilman sen kummempia menoja. Lähteä kävelylle kun siltä tuntuu, uppoutua hyvän kirjan pariin tai jestas, ottaa päikkärit. Näin tuoreeltaan loman jälkeen ero olotilassa on sen verran tuntuva, että pitää muistaa himmailla tarpeeksi ja ihan vain olla tekemättä mitään.

Oltiin naperon kanssa kahdestaan kotona ja päätettiin pitää tyttöjen hemmotteluilta.

Käytiin saunassa, laitettiin hoitoaineella hiusnaamiot ja suihkun jälkeen vähän BodyShopin ihanaa passionhedelmän tuoksuista vartalosuihketta. Ruoaksi aina loistava nachopelti. Lakattiin kynnet, katsottiin leffaa ja syötiin jäätelöä. Viikonlopun hemmotteluilta sopi täydellisesti näihin viileneviin säihin – etenkin, kun koiruli oli ensin väsytetty parin tunnin pentutreffeillä sisarusparven kanssa.

Arki pyörii eteenpäin

Koira onkin ollut nyt aikamoinen tapaus. Se on 4 kuukautta vanha, ja en tiedä iskikö murrosikä vai mitä tässä on meneillään, mutta se on ollut täysi riiviö. Kuriton tuholainen, jolle menee käskyt ohi korvien ja jokainen komento on vain kiva leikki. Puri hihnansa rikki, lapselta yhden barbien, syö kaiken mitä suuhunsa löytää (ja sitten oksentaa sen ulos tai saa vähintään mahansa sekaisin) ja tuntuu uhmaavan joka käänteessä. Vähän on olleet omat hermot riekaleina. Kyllä se vielä siitä! Edelleen koiruli on hurmaava, söpö ja rakastava, vaikka välillä tekee mieli laittaa se kaupan kulmalle ”Saa ottaa” -lappu kaulassa.

Töissä alkaa olla vauhti päällä taas rauhallisen kesän jälkeen, ja työpäivät venyvät pidemmiksi. Huomaan että oma pinna on heti kireämmällä kiireen ja arjen keskellä, joten hidastaminen on tärkeää. Syksy on siihen loistavaa aikaa, ja kummasti tuntuu että syksy alkoi nyt aikaisin. Tuli hetkessä hyytävän kylmä ja illatkin alkaa pimenemään. Tekee mieli ottaa sohvalle vilttiä päälle ja sukkien pukeminen ei tunnu enää ihan hullulta. Arki on siis tällä hetkellä vauhdikasta ja täyttä ja samalla aika kivaa.