Lapsen 7-vuotissynttärit
0
Joka marraskuu huomaan päätyväni samaan tilaan kuin seitsemän vuotta sitten synnytystä odotellessa. Joulu, piparit, suklaa, valot ja leffat muodostavat oman kuplansa, ja samaan aikaan mieleen nousee se odottava fiilis, kun tiesi että joku pieni on tulossa elämään pysyvästi. Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, eikä elämää ilman tätä tyyppiä oikein edes osaa kuvitella. Hän on sekä valon että kaaoksen lähde – hyvällä tavalla – ja muistuttaa pysähtymään, vaikka elämä menisi muuten kovaa.
Kaverisynttäreistä se alkoi
Juhlaviikonloppu alkoi perjantaina koulun jälkeen kaverisynttäreillä. Kymmenen lasta, reilut kaksi tuntia ja yllättävän sujuva kokonaisuus. Tällä kertaa aika meni jopa liian nopeasti. Ohjelmana oli DIY-slime, mikä oli pieni riskinotto ottaen huomioon oman limavastaisuuteni, mutta setti toimi: jauheet, glitterit ja purkit olivat helppoja ja jokainen sai oman tuotoksensa mukaan. Halloween- ja lepakkoteema näkyi koristeissa, ja tehtiin työhuoneesta ”kammohuone”, missä soi karmiva musiikki ja pimeässä piileskeli erilaisia lepakoita ja muita kammotuksia.
Tarjoilut pidettiin yksinkertaisina – popparit, sipsit, hedelmät, riisipiirakat, suolakeksit, mutakakku, minidonitsit ja karkkibuffa riittivät hyvin. Booli punaisesta mehusta ja marjoista aiheutti vain pari kaatunutta mukia. Lattiapiknik osoittautui aika toimivaksi ratkaisuksi.
Lahjoiksi tuli korusarjoja, pehmoja, kyniä ja lahjakortteja. Huomasi, että kaverit tuntevat sankarin hyvin. Ehdittiin pitää vielä onginta ennen kuin ensimmäisiä haettiin kotiin – osa palkoista jäi sinne tänne, mutta niinhän se aina.
Lauantaina vietettiin oikeaa synttäripäivää oman perheen kanssa. Aamulla vein minikorvapuustin kynttilällä ja lasin mehua sankarille sänkyyn, lauloin onnittelulaulun ja olin laittanut keittiön pöydän ääreen pari lahjaa ja ilmapalloja. Tilasin itse lahjaksi Lasten uutiset, mikä alkaa tulla tammikuussa lomien jälkeen, ja annoin myös uuden tietokirjan kaikesta mahdollisesta mielenkiintoisesta mistä hän haluaa tietää. Isänsä antoi valita lahjan, minkä Wolt sitten toimitti samantien. Jälleen yksi pehmolelu lisää. Sitten oli mun veljeltä lahjaksi Schleich puumaja, mistä napero tykkäsi tosi paljon. Se koottiin heti aamusta ja ehdittiin jo sen kanssa leikkiäkin, ennen kuin talsittiin sateessa koiran kanssa keskuspuiston läpi isovanhemmille syömään fondueta ja kakkua. Illalla katsottiin linnanjuhlia ja herkuteltiin perjantain juhlien rippeillä. Napero ihmetteli miksi me katsomme telkkarista kun ihmiset seisoo jonossa ja kättelee, mutta nopeasti hän siihen pääsi mukaan ja ihasteli vieraiden upeita asuja.
Iso juttu oli myös että juuri 7-vuotispäivänä irtosi eka hammas. Hammaskeiju saattoi laittaa tähän palkkioon vähän synttäriextraa mukaan.
Sukulaisjuhlat: pitkä mutta ihana päivä
Sunnuntaina oli sitten sukulaisille juhlat, ja pitkät juhlat olikin. Mun kaveri ja lapsen kummitäti tuli perheineen jo aamupäivällä mukanaan myös valloittava kaksiviikkoinen vauva. Siinä meinasi sydän sulaa, ja muistelinkin miten meidän tyyppi oli ekana joulunaan juuri samanlainen nyytti. Laittelin tarjoiluita samalla pöytään ja lapset leikkivät keskenään. Kiva että vieraat vähän porrastuivat, niin seuraa riitti koko päiväksi.
Viimeiset vieraat lähtivät kuuden maissa, ja mun vanhemmat jäi vielä yöksi. Jälleen siivottiin juhlien jäljet, pakattiin ruoat ja imuroitiin. Koirakin oli sunnuntain juhlissa mukana ja pärjäsi hienosti, mitä nyt ensimmäisiä vieraita yritti taukoamatta nylkyttää. Selvästi joku sellainen 7 kuukauden iän villitys päällä. Siihen ne energiat menikin, ja loppupäivän se seurusteli hienosti. Ja oli yhtä lailla poikki juhlien jälkeen kuin mekin.
Lahjoja tuli paljon ja kaikki osuivat kohdalleen – kirjoja, leluja, maalaustarvikkeita ja kaikenlaista tekemistä. Kaikkia ei ole edes ehtinyt sen tarkemmin vielä tutkia, joten mielekästä tekemistä riittää tässä pitkälle alkuvuoteen.
Seitsemänvuotiasta juhlittiin perusteellisesti koko viikonloppu, ja kaikki meni lopulta hyvin. Nyt vedetään hetki happea ennen joulua, jolloin kierros jatkuu taas isommalla porukalla.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Mitä ekaluokkalainen toivoo joululahjaksi?
Joulukuu on meillä aikamoinen kuukausi. Kun muutaman viikon sisään vietetään sekä synttäreitä että joulua, lahjojen määrä kerralla tuntuu aika hullulta. Sen takia ennen näitä juhlia lapsen tavaroita käydäänkin isolla kädellä läpi, ja kerätään Konttiin lahjoitettavaksi. Joululahjatoiveita tuntuu vuosi vuodelta inspiroivan enemmän Suuri lelukuvasto, ja vaikka sanoin että se ei ole mikään joulupukin oma tuotekatalogi ja että niitä lahjatoiveita saa ideoida ihan itse, niin tämän vuoden lahjatoiveet on kerätty oikeastaan täysin lelukuvaston sivuilta. Ekaluokkalainen toivoo joululahjaksi pääasiassa vielä leluja – mutta onneksi itse osaa keksiä siihen oheen vähän muutakin.
Lapsen joululahjatoiveet tänä vuonna
Ykköstoive on ollut How to train your dragon -elokuvasta (?) tuttu lohikäärmehahmo. Lelu on käsittääkseni osin pehmeä, ja näin vanhemman näkökulmasta siitä lähtee kuulemma yli 75 erilaista ääntä. Että tervetuloa vaan meille.
Barbiet on alkanut korostua toiveena viime vuosina, mutta jännää kyllä hän ei tyypillisesti ikinä valitse barbieta jos lelukaupasta jotain saa (vaan pehmoleluja). Nyt kuitenkin lahjalistalle päätyi barbiet, ja erityisesti sellaiset upeissa mekoissa olevat oikein juhlabarbiet.
Viime vuonna naperolta meni aivan ohi nämä isoksi hitiksi nousseet spraymaalattavat AirBrush-pehmolelut, ja hyvä niin. Mutta päätyihän ne listalle sitten tänä vuonna. En tiedä tuleeko sellaisen saamaan, minä en ainakaan ole hankkinut. Varmasti kiva lelu sen hetken kun sitä saa värjätä, mutta luulenpa että samalla juuri niitä mitkä jää johonkin laatikon perälle unohduksiin hyvin nopeasti. Vastaava oli joku SCRUFF-A-LUVS pehmolelu, mikä on kyllä kieltämättä ihan söpö.
Schleich-lelut on aina olleet mieluisia, ja meiltä löytyykin jo hevostalli ja useita eläimiä. Napero iski toivelistaan kuvan Farm world -seteistä, mutta sai synttärilahjaksi upean Schleich-puumajan, joka olikin ihan hitti. Joten voipi olla ettei tätä nyt enää tule.
Mitä olen hankkinut lahjaksi?
Viime vuonna napero taisi saada kaikki toiveensa, mutta toisaalta niitä oli kolme. Nyt listalla oli jo enemmän, ja kaikki eivät nyt tule toteutumaan. Eiköhän se eniten toivottu ääntelevä lohikäärme sieltä paketista kuitenkin löydy, ja luotan siihen, ettei kaikkia muita edes muista niiden pakettien keskellä. Itse olen hankkinut hänelle taiteilijasalkun, missä on yksisarvisen kuvalla koristellussa salkussa iso valikoima tusseja, puuvärejä, maaleja ja vesivärejä. Sitten hän saa DIY slimesetin, minkä hankkiminen yllättää itsenikin. Olin tosi lima-vastainen, kunnes huomasin että sehän on vähän kuin muovailuvahalla leikkisi. Tässä setissä pääsee itse tekemään taikajuomia, joten varmasti tulee olemaan mieluisa.
Lisäksi hankin lasten digikameran, pantteripehmolelun, uuden pyjaman ja sellaisen printtiviltin, missä on hänen omia kuviaan eri vuosilta. Ja tietenkin joulun ehdoton must-lahja, eli kirja. Itse asiassa tänä vuonna kirjoja taisi tulla jopa neljä.
Että kun päälle pistetään vielä muun perheen antamat lahjat, tuleekin varmaan aikamoinen kasa paketteja. Eiköhän siinä riemu repeä. Kaiken tämän keskellä pidin huolta, että kävimme myös nappaamassa Triplassa olevasta Hope-keräyksen kuusesta kaksi toivetta ja hankimme lahjat kahdelle lapselle. Tämä keräys onkin oiva tapa lapselle näyttää miten voi tehdä hyvää. Ei mikään mobilepaylla siirretty summa välittyisi samalla tavalla, kuin että hän voi kuvitella sen oman ikäisensä lapsen ja toiveen, jonka pääsee täyttämään.
Mitä teillä on toivottu tänä jouluna? Mitkä on sellaisia ehdottomia hittilahjoja?