Olen aina rakastanut joulua, ja joulun odotus on yksi merkittävä asia, joka auttaa jaksamaan läpi tämän pimeän vuodenajan. Joulukuu on eittämättä yksi parhaista kuukausista. Lapsen syntymä teki joulukuusta vielä maagisemman. Lapset tekevät joulusta ja joulun odotuksesta muutenkin taianomaisempaa omalla innostuksellaan, ja kun oma lapsi on vielä syntynyt joulukuussa, on koko kuukausi kerrassaan lumoava. Ja perhana aion tehdä siitä sellaisen myös nyt!

Takaisin vauvakuplaan

Viime vuonna aloin marraskuussa upota uudelleen siihen ihanaan vauvakuplan hattaraan, jossa ensimmäinen yhteinen joulu pariviikkoisen vauvan kanssa meni. Mietinkin silloin tuleeko joka vuosi tuntumaan samanlaiselta. Vaikka välimatka synnytykseen ja vauva-aikaan kasvaa, uskallan jo nyt sanoa, että joulukuu tulee silti olemaan täynnä taikaa joka vuosi. Jälleen huomaan olevani herkempi ja nuuhkivani lapsen päätä silmät ummessa. Siinä hän on, minun tyttöni, jota jestas olen odottanut koko ikäni. Lähestyvä syntymäpäivä herättää ne muistot lapsen syntymästä entistä voimakkaammiksi, ja haluan täyttää koko ympäristön kaikella kimaltavalla, valoisalla ja satumaisella.

Pihavalot pistin päälle heti marraskuun alussa, ja joulukuusi pystytetään tänään. Joulukuisen lapsen synttäreillä saa olla jo täydet joulukoristeet. Sitä paitsi, parasta joulussa on ehkä se joulun odotus, joten miksi koristeista ei voisi nauttia jo pitkälti etukäteen? Joulupyhät ovat hetkessä ohi, ja heti niiden jälkeen joulukuusi alkaa näyttää vähän hassulta. Tässä vaiheessa sitä jaksaa ihastella täysillä!

En tiedä tuleeko fiilis joulukuusta muuttumaan ajan kanssa. Luulisin, että ainakin niin kauan kun lapsi on lapsi, itsekin heittäytyy siihen joulun taikaan ja satumaisuuteen herkemmin. Lapsen kasvaessa joulupukin odotus vaihtuu sitten joksikin muuksi, mutta haluan silti säilyttää joulukuussa sen kipinän ja jännityksen, jotka tekevät siitä erityisen. En tiedä vielä miltä joulu tänä vuonna näyttää, tai mitä olemme tekemässä. Viime jouluna olimme minun perheeni luona mökillä. Kaiketi olemme tänä vuonna miehen vanhempien luona. Mikä onkin aika hyvä tilanne, koska voi olla ettei Uudeltamaalta edes kohta lähdetä mihinkään. Miehen vanhemmat ovat hoitaneet lasta työpäivien ajan muutenkin, joten heidän kanssaan on oltu tekemisissä koko ajan. Muuten ei sitten juuri ketään vissiin taas nähdäkään.

Joulua kohti

Erilainen joulukuu nyt kyllä tosiaan on. Ei tarvitse suunnitella joulukonserteissa käymisiä tai isoja pikkujouluja. Eikä joulumarkkinoita taideta järjestää. Tänään oli tarkoitus pitää muutaman kaverin kanssa lapsille omat pikkujoulut, mutta kun ne piti perua niin ryhdymmekin illalla kuusen koristeluun.  Nyt tulevana viikonloppuna on tarkoitus viettää lapsen 2-vuotissynttäreitä. Kummien oli tarkoitus tulla perjantai-iltana ja isovanhempien sekä siskon perheen lauantaina. No eipä sekään edes nyt oikein toteudu. En tiedä mitä tässä tapahtuu. Omat vanhempani tulevat varmaan käymään. Miehen vanhemmille mennään sunnuntaina syömään. Ipana itse ei onneksi osaa odottaa sen enempää. Mutta olisi nyt joku muukin syömässä kakkua ja tekemässä hetkestä vähän erityisemmän. Pitäisi nyt piru vie edes isovanhempien pystyä tulemaan lapsen synttäreille. Olimme viime viikon eristyksissä mökillä ja tällä viikolla teen töitä kotona, eikä muuta ohjelmaa ole tiedossa. Joten ei tässä pitäisi millekään välissä altistua.

Kovin erilainen tunnelma siis odottaa tätä joulua. Mutta kaikki se on ihan okei. Tämäkin on ihan okei. Nyt en mieti mitä kaikkea jää vaille, kun on kuitenkin saanut niin paljon. Tämä on ihana joulukuu (!!!) ja edessä on ihana joulu. Mitä se sitten tänä vuonna tarkoittaakaan. Kaiken tämän keskellä tuon sitä taikaa ja kimalletta sitten meidän kotiin. Avasimme aamulla yhdessä joulukalenterin ensimmäisen luukun, mistä löytyi tonttulakki. Joululauluja on kuunneltu. Joku päivä voidaan tehdä oma tonttupolkuretki eväiden kanssa metsään. Hyvä tästä tulee.

Lue myös

Millä täyttää lapsen joulukalenteri?

Miksi jouluvauva on ihan paras

Lasten pikkujoulut

Vauvan joulukalenteri

Meidän lapsen 1v synttärit

No niin, tässä sitä taas ollaan. Aikamoinen Déjà-vu, ei voi muuta sanoa. Ihan kuin olisi palannut ajassa taaksepäin maaliskuun alkuun. Paljon puhetta koronasta, tartuntamäärät vain kasvavat ja uudet tiukemmat rajoitukset isketään päälle. Olihan tämä tiedossa, mutta silti viimeiseen asti toivoi, että olisi saatu jatkaa edes sitä jotenkuten vapaata olemista. Eikä sekään nyt ollut vapaata, mutta sentään kavereita sai nähdä ja käydä kirjastossa. Nyt sitten ollaankin taas vaan kotona. Ihan koko ajan. Ja toki ulkoilla saa. Ah, marraskuun ulkoilut. Jos siis tiedät mitä tarkoitan.

Mutta miksi ihan Déjà-vu? No rajoituksia tulee ja täällä me taas olemme, mökillä, ihan kuin silloin maaliskuun alussa (Klik!). Tilanne ei ole enää uusi, mutta voi hemmetti, ehkä juuri siksi sitäkin raskaampi. Kauanko tämä vielä jatkuu…

Mökillä töissä

Olen tämän viikon mökillä etätöissä ja heitin lapsenhoitovastuun vaihteeksi omille vanhemmilleni. Kaupunkimummo saa samalla vähän vapaata. Sinänsä joo aika sattuma, että uudet tiukat rajoitukset isketään taas juuri mökkiviikon aikana ja taas on olo, ettei kotiin huvittaisi mennäkään. Koska mitä kaupungissa muka tekee? Töitä voi tehdä vain kotona, paikat ovat joko kiinni tai sellaisia ettei niihin muuten vaan mennä. Näin marraskuussa toki etuna on se, että kaupungissa sentään on katuvalot kun ilta pimenee. Mökillä on kolmesta eteenpäin sysipimeää, eikä ulkona näe mitään ilman taskulamppua. Mutta ihanaa mökillä aina on. On ehditty leipoa ensimmäiset piparit ja ulkona satoi lunta. Mökillä pääsee vielä kaiken lisäksi aamuyöstä halutessaan viereen nukkumaan, kerta samassa huoneessa ollaan. Aamuköllöttelyt ovat ihana mökin spesiaali.

Fiilis palata

Kotiinpaluu on kuitenkin vähän toinen kuin keväällä. Silloin tilanne oli aivan uusi, nyt toki vain pelätty seuraus viime kuukausien menosta. Keväällä päivät menivät nopeasti kovin puuduttaviksi, kun arki pyöri vain kotona. Siellä se tulee pyörimään nytkin, mutta sentään on työt ja siinä mielessä ihan uusi tilanne. Päivät menevät ohi kovin nopeasti, eikä siihen jäljelle jääneelle ajalle tarvitse keksiäkään kummempaa.

Naperokin on uudesta arjesta sen verran poikki, että iltoja on ihan hyvä rauhoittaa. Olisihan sitä kiva joskus jotain tehdä, tavata ihmisiä ja lähinnä miettiä missä joulua vietetään sen sijaan että vietetäänkö sitä ollenkaan. Mutta tämä on tätä. Tämä on nyt. Nyt tähdätään siihen että saadaan lapselle aikaan kiva synttäripäivä näissä oloissa ja maaginen joulukuu kaikesta huolimatta. Se on se millä itsekin selviää taas seuraavat viikot ilman alakuloa. Katsotaan sitten miltä näyttää alkuvuodesta. Silloin onkin edessä paljon uutta päiväkodin aloittamisen myötä!

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi        

Facebook

Parhaat ruokablogit