Vuoden parhaat hetket
0Ihan pian vaihtuu vaihtuu taas vuosi, ja käynnistyy vuosi 2020. Juurihan vasta oli kohuttu millenium ja alkoi 2000-luku. Miten siitä voi olla jo 20 vuotta?! Vuosi 2019 oli monella tavalla ainutlaatuinen ja merkityksellinen, ja vuoden parhaat hetket olivat sellaisia, jotka pysyvät muistoissa ikuisesti.
Juhlia heti alkuunsa
Tammikuussa lapsemme täytti yhden kuukauden. Hänen syntymänsä ehti osua juuri edellisen vuoden puolelle, mutta elämä palleron kanssa on toden teolla lähtenyt käyntiin tämän vuoden aikana. Tammikuussa vietimme hänen nimijuhliaan, jotka olivat rento ja mukava perhetilaisuus. Mutta silti niihin juhliin pakkaantui paljon tunnetta. Kun kaverimme lauloi nimen julkistamisen jälkeen Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta, oli itkussa pidättelemistä.
Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen
Olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla kolme
Ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon
Olen kahlannut rantaveteen
Soutanut soutuveneellä sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla hiljaa
Ja kuullut äänet kaukaisten laivojen
Olen eksynyt Latviassa
Kävellyt kaupungin reunan yli
Luulin katoavani
Mutta pääsin kuitenkin takaisin
Ensin vieraiden ihmisten juhliin
Ja lopultakin kaupunkiin
Jossa minut tunnetaan kahviloissa
Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi
Helmikuussa kävimme vauvan kanssa ensimmäisen kerran mökillä. Lunta satoi koko ajan, eikä pihasta päässyt vaunujen kanssa mihinkään. Eikä lopulta autollakaan, ja pääsimme kotimatkalle vasta illalla aamun sijaan. Helmikuussa pääsin myös muutaman kerran hiihtämään. Rakastan hiihtämistä, mutta viime talvena oli selvää, ettei kilometrejä voi kertyä samaa tahtia.
Maaliskuussa aloitimme vauvauinnin. Se jatkuu edelleen. Välillä se on ollut huippu hauskaa, välillä vähemmän. Tällä hetkellä sukeltaminen tökkii, mutta lelut, veden läiskytys ja altaan reunalta veteen hyppääminen on huippua.
Kesä tulee!
Huhtikuussa kävimme uudestaan mökillä pääsiäisen vietossa. Oli poikkeuksellisen lämmintä ja pääsimme istuskelemaan pihaterassille. Kesää alkoi toden teolla odottaa.
Toukokuussa kävimme uudestaan mökillä tapaamassa Kanadasta tulleita sukulaisia. Pidimme myös ensimmäiset piknikit puistossa.
Kesäkuussa meidän oli tarkoitus lähteä yöksi Tallinnaan, mutta mieheni joutui muutamaa päivää ennen umpisuolen leikkaukseen. Lähdinkin sitten yhdessä palleron ja anopin kanssa. Ja meillä oli oikein hauska reissu! Hyvää ruokaa, Tallinnassa tallustelua ja vähän ostoksia. Se oli samalla myös lapsen ensimmäinen ulkomaanmatka. Kesäkuussa vietettiin myös juhannusta mökillä koko suvun voimin, ja taisi olla melkeinpä koko kesän upeimmat mökkikelit. Aitassa nukkuessa hiki valui ja pihalla viihtyi lähinnä varjossa. Mahtavaa aikaa! Juhannuksen jälkeen oli Hartwallilla Bob Dylanin konsertti.
Heinäkuun olimme kokonaan poissa kotoa, yhteensä viisi viikkoa. Kiersimme kolmella eri mökillä ja mökkeilyyn tottui siinä määrin, että kotimatkalla huoltoaseman vessan peilistä katsoessa näkyi jonkinmoinen peikko. Välillä oli ihanan kuumaa, välillä uskomattoman kylmää. Sehän on Suomen kesää! Keräsimme marjoja, söimme marjoja, tutkimme marjoja. Tein ihania juoksulenkkejä, joiden päälle pulahdin järveen. Yksi ehdoton loman kohokohta oli karhubongaus Martinselkosen tilalla Suomussalmella. Olen halunnut tehdä sen jo pitkään, ja vihdoin pääsimme kojuun ihastelemaan ilmieläviä villejä karhuja. Suosittelen lämpimästi kaikille! Heinäkuu oli oikeastaan kuin vuoden parhaat hetket paketissa.
Elokuussa oli sitten taas paluu kaupunkiin, ja pitkän poissaolon jälkeen se tuntui hyvältä. Kesäjuttuja tehtiin vielä kotonakin. Tässä vaiheessa 8kk ikäinen vauva ryömi kovaa vauhtia ja leikki ihan eri tavalla kuin lomalle lähtiessä. Teimme viimeisiä piknikkejä kavereiden kanssa.
Upea syksy
Syyskuu alkoi mitä parhaimmilla tavalla, ihanalla aikaisin aamulla starttaavalla vaelluksella kaverini kanssa! Viime kerrasta oli ihan liian kauan. Omaa koiravanhustani en enää ottanut mukaan, mutta kaverin ikinuori koira juoksenteli matkassa mukana. Vaelluspäivän jälkeen olo on mitä mahtavin, ja joka kerta päätän, että sille on vain otettava aikaa. Parhaita reissujani ikinä on pari vuotta sitten isäni kanssa tehty Karhunkierros. Vaikka lomailla voi mukavasti rantatuolissa nautiskellen, siihen ulkona liikkumiseen, tavaroiden kantamiseen, metsäpolkujen koluamiseen ja eväiden syömiseen upeissa maisemissa liittyy jotakin niin taianomaista, ettei sitä voi verrata muuhun. Kunhan tuo lapsi tuosta kasvaa, koulutan hänestä oman vaelluskaverin! Yhteisiä päivän mittaisia vaelluspäiviä on töissä käyvien perheellisten ystävien kanssa vaikea löytää. Syyskuussa myös juhlimme kaverin häitä ja otin molemmat siskontytöt vuoron perään yökylään. Näin Marian paratiisi – elokuvan, jossa vanhempi siskontyttö näyttelee merkittävää lapsiroolia.
Lokakuun alku meni mökillä, ja flunssaisena vähän penkin alle. Mutta lepäiltyä siellä ainakin tuli, joskin tarkoitus oli hyödyntää innokkaita lapsenvahteja ja lenkkeillä. Kävimme myös päiväretkellä Tallinnassa kaverini ja hänen saman ikäisen poikansa kanssa, ja saman kaverin kanssa katsomassa Pieni Merenneito – musikaalia. Lokakuu oli myös messukuukausi, ja tuli kierreltyä niin I love me kuin Kirjamessutkin. Vauva matkassa mukana, ja samalla päätin, että ensi vuonna menen messuille ihan kaikessa rauhassa itsekseni. Kirjamessujen aikaan oli synttärit, ja pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan. Keli oli kamala, mutta maastolenkki mahtava. Lokakuussa lisäksi tämä blogi siirtyi Vaikuttajamediaan.
On sitä heppailtu jo pidempäänkin!
Marraskuussa tuli täyteen vuosi poissa töistä. Ja mitä vauhtia se vuosi menikään! Vietettiin Vaikuttajamedian 1v bileitä, lasten pikkujouluja, joulukadun avajaisia, teatteria, värileikkiä… Synkkä marraskuu oli täynnä ohjelmaa. Olin myös itse aikamoisessa onnellisuuskuplassa muistellessani vauvan odotusta, syntymää ja maagisia hetkiä vastasyntyneen kanssa. Kävelemään oppinut lapsi ei enää näyttänyt vauvalta.
Vuosi loppuu juhliin
Joulukuussa meidän lapsemme täytti yhden vuoden, itsenäisyyspäivänä. Visioni ensimmäisistä synttäreistä ei ihan toteutunut, kun lapsi oli pari viikkoa enemmän tai vähemmän sairaana. Hän sai 1v rokotukset marraskuun lopulla, ja 8 päivää myöhemmin nousi kova kuume. Se nousi aina yli 40 asteeseen seuraavat viisi päivää. En olisi uskonut rokotuksista tulevan niin rajua reaktiota. Hän ei oikein itse saanut synttäreistään täyttä iloa irti, mutta onneksi hän ei itse niitä osannut vielä odottaakaan. Kun kuume laski, jo seuraavana päivänä hän oli taas oma itsensä, ja vauhti sen kuin yltyy. Meillä on kodissamme todellinen riiviö. Mutta miten vaikeaa onkaan olla nauramatta niiden temppujen keskellä! Tai ei kaikkien. Lautasten tai kukkamullan heittäminen lattialle ei naurata yhtään. Mutta kun pitäisi pukea vaatteet päälle ja tyyppi nappaa housut mukaansa ja juoksee käkättäen karkuun, eihän siinä voi kuin aloittaa hippaleikin.
Joulukuussa vietettiin paljon hyviä hetkiä, ehdottomasti jotkut vuoden parhaat hetket, ja toivon joulukuun aina pysyvänkin joulukuisen lapsen elämässä maagisena kuukautena. Vietimme joulun perheeni mökillä, ja ennen lähtöä söimme miehen vanhempien kanssa. Tämän vuoden puolelle mahtuu vielä uuden vuoden viettäminen kaverini perheen luona, johon kuuluu myös kummipoikani. Tähän vuoteen on muutenkin mahtunut lukemattomia loistavia hetkiä ja päiviä kavereiden kanssa, eikä niitä kaikkia voi erikseen listata. On upeaa, että niin monta kaveria on samaan aikaan äitiyslomalla ja olemme voineet viettää päiviä rennosti yhdessä.
Ensi vuodelle on jo luvassa mahtavia juttuja, mutta mikä parasta, kalenteri on myös täysin auki tulevaisuuden suhteen! Ties millaisia upeita hetkiä ensi vuosi pitääkään sisällään. Ei sitä näin muistele kiukkuisia päiviä, turhia riitoja tai väsyneitä aamuja, mutta niinhän sen pitäisikin mennä, eikö? Vuoden parhaat hetket painuvat mieleen ja muistuttavat aina siitä mikä lopulta on tärkeää.
Mutta hyvästellään ensin tämä huippuvuosi kunnolla. Ihanaa uutta vuotta kaikille!
Lue myös
Vauvan nimijuhlat ja tarjoilut
Synttäriviikon ohjelma
Viime viikolla vietin synttäreitäni, ja kyseiselle viikolle sattui vaikka minkälaista hauskaa ohjelmaa. Itse asiassa koko lokakuu on täytetty mukavilla menoilla, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Synttäriviikon ohjelma ikään kuin kruunaa onnistuneen ja hauskan lokakuun! Sehän passaa, sillä helposti sateisella kylmällä säällä mieli on vähän apeana ja olo nuutunut. Mukavat menot pitävät kehon liikkeellä ja mielen virkeänä.
Minun synttäriviikkoni alkoi ihan tavallisilla arkipäivillä ja lapsen kanssa harrastamisella, mikä oli varsin mukavaa messuviikonlopun ja kavereiden kanssa vietetyn illan jälkeen. Maanantaina olimme vauvauinnissa koko perhe ja tiistaina kävimme kahdestaan vauvasirkuksessa. Sirkuksessa onkin ajoittain vauhti päällä temppuja tehdessä. Ehdinpäs tiistai-iltana leipoa myös suklaakeksejä valmiiksi synttäriviikon varalle! Lisäksi ostin myös ensimmäisen paketin joulukahvia, nam!
Tiistaina sain käsiini myös vihdoin uudet juoksulenkkarit, jotka olisi pitänyt hankkia jo toissa keväänä. Koska en raskausaikana voinut kuitenkaan juosta, lenkkarit jäivät hankkimatta ja viime aikoihin asti olenkin mennyt samoilla vanhoilla. Uudet tuntuvat jalassa todella hyviltä, ja se jos mikä saa lenkit sujumaan kuin rasvattu!
Leipomista ja preppailua
Keskiviikkona olikin touhukas päivä. Piti leipoa synttärikakku, preppailla seuraavana päivänä kavereille tarjottava lounas ja siivota. Mieheni olikin poissa koko päivän, mutta onneksi äitini tuli kaupunkiin ja sain kädet vapaaksi imurointia varten. Näimme äitini kanssa ensin upouudessa Triplassa, jonka jälkeen hän tuli meille leikkimään naperon kanssa. Olin saanut pinnat pyyhittyä ja pestyä jo kokkailun jälkeen, joten siivous olikin imurointia vaille valmis. Illalla miehen tultua kotiin kävimme vielä koko perhe saunassa ennen iltapalaa.
Keittiössä on onneksi paljon kivoja laatikoita mitä penkoa, niin äiti voittaa vähän aikaa leipomiselle
Minun piti alunperin pyytää kavereita synttärikakulle lauantaina, mutta kävi ilmi ettei kyseisenä lauantaina juuri kukaan pääsisi paikalle. Niinpä skippasin tänä vuonna varsinaiset kakkukahvit ja leivoin synttärikakun ”vauvaklubillemme” torstaiksi. Äitiyslomalaisena on ollut erityisen hauskaa, kun samassa tilanteessa on ollut useampi kaveri! Meille syntyi viime joulukuussa sattumalta kolme vauvaa viikon sisään, ja toukokuussa vielä yksi kaveri sai toisen lapsen ja liittyi jengiin mukaan. Aika paljon päiviä on vietetty hengailemalla kaikessa rauhassa jonkun kotona, lapset lattialla leikkimässä ja vuoron perään päiväunilla. Samalla olemme saaneet tärkeää vertaistukea ja mahdollisuuden jauhaa loputtomiin niistä kaikista lapsiin liittyvistä asioista, joita kukaan muu kuin toinen äiti ei jaksa kuunnella.
Kakkukahvit meillä
Torstaina kokoonnuimme siis meille, ja synttärikakun lisäksi olin tehnyt lounaaksi ihania bataattipizzoja, joista vauvatkin saivat omat versionsa. Laitoin lasten pizzoihin tomaattisosetta, valkosipulia, tofua, sieniä ja pikkutomaatteja, kuten aikuisillekin, mutta jätin juuston pois. Muihin pizzoihin laitoin vegaanista juustoraastetta. Mikäli lapsille haluaisi juustoa laittaa, raejuusto olisi pizzan päälle aika hyvä. Kannattaa kokeilla, jos teillä on raejuustoa syöty.
Ensimmäinen pizza maistui varsin hyvin. Ensin päältä lähtivät täytteet, sitten nuoltiin tomaattikastiketta ja lopuksi murennettiin pohja pieniksi paloiksi.
Aikuisten pizzaan tuli punaista pestoa ja vegejuustoa. Oli muuten ensimmäinen oikeasti hyvä vegejuusto mitä olen maistanut! Siitä tuli uunissa ihanan rapeaa eikä ollenkaan sellaista esanssista rasvaista litkua kuin yleensä.
Synttärikakuksi tuli tänä vuonna ihanainen porkkanakakku, jota oli tehnyt pitkään mieli.
Tein kakun osittain vanhan ohjeen mukaan ( klik), mutta vegaanisena ja ilman mantelia, jota mieheni ei voi syödä. Lapsille tein porkkanakakkumuffinsseja, joihin jaan ohjeen myöhemmin. Oheen keitettiin kahvit.
Lapsetkin viihtyvät, kun toisista on seuraa ja ympärillä tapahtuu. Ihanaa oleilua kaikessa rauhassa! Kavereiden lähdettyä ja miehen tultua kotiin kipaisin pikaiselle lenkille testaamaan uusia lenkkareita. Kylläpäs tuntui juoksu mukavalta, kun kengissä on taas kunnon vaimennukset ja askellus on pehmeää. Illalla äitini ja siskontyttöni tulivat vielä maistelemaan kakkua.
Synttärikortit. Ainakin toinen tyyppi esitti minua.
lapsenvahtimista ja konserttia
Perjantaina minulla oli aamusta pidempään rauhallista omaa aikaa, kun vauvan unet venähtivät yhdeksään. Välillä huoneesta kuului ääntä, mutta sitten taas hiljeni, joten annoin hänen olla jos unet jatkuvat. En sitten tiedä nukahdettiinko siellä aina uudestaan vai tykkäsikö hän vain köllötellä unipupunsa kanssa, mutta yleensä kun herätään niin kutsu käy ihan selkeästi. Kenties hänkin vain halusi hieman omaa aikaa aamuunsa, kuten äitinsäkin!
Ehdin juuri antaa vauvalle aamupalan ja imettää, kun molemmat mummot ja nuorempi siskontyttöni pamahtivat paikalle. Mummojen mennessä yhdessä kirjamessuille minä jäin lasten kanssa. Suuntasimme heti ulos leikkipaikalle, missä molemmat saivat touhuta omiaan. En ole vauvan kanssa juuri leikkipuistoissa vielä käynyt muuten kuin keinumassa, kun on tuntunut ettei niin pieni siellä vielä mitään pysty tekemään. Mutta nyt hän konttasi pitkin pihaa niin tyytyväisenä, huitoi lapiolla hiekkalaatikolla ja muusasi tekemiäni hiekkakakkuja. Vaikka ulkovaatteissa meno on vielä kömpelöä, pitää ehdottomasti alkaa mennä välillä ulos ihan vain leikkimään, eikä aina kävelylle.
Kävimme lasten kanssa kaupassa, ja kun lounaan jälkeen omani meni päiväunille annoin toisen katsella My Little Ponya. Itse tein makaronilaatikon valmiiksi. Kun mummot tulivat takaisin messuilta, vauva juuri heräili ja jätin hänet oman äitini kanssa välipalalle kun lähdin itse lenkille. Olikin ihana ilma juosta, kun vähän sateli vettä ja ulkona oli hyvä happi.
Perjantaina illalla menin kaverini kanssa syömään sushia ja jatkoimme yhdessä Hartwallille Vesalan keikalle. Perjantai oli oikea syntymäpäiväni, joten mikäs sen parempaa ohjelmaa kuin kunnon konsertti! Olin suuri PMMP:n fani, ja onkin ihanaa, ettei tuosta kaksikosta tarvinnut täysin luopua.
Parisuhdeaikaa ja kirjamessuja
Koska synttärikakut jäivät lauantailta väliin, hyödynsimme mieheni kanssa äitini Helsinki-visiitin ja karkasimme kahdestaan juhlistamaan vuosipäiväämme. Olemme nimittäin tavanneet syntymäpäivänäni yksitoista vuotta sitten. Ja kyllä, saatoin olla silloin kavereideni kanssa baarissa juhlistamassa 22-vuotissynttäreitä. Tapasimme yhteisen kaverin kautta ja siitä se sitten lähti. Miten siitäkin on jo niin hemmetin kauan?!
Aloitin päivän kuitenkin pikavisiitillä kirjamessuille. Koska olen itse kirjaihminen (ja lukenut kirjallisuustiedettä pääaineenani), kirjamessut ovat olleet minulle joka vuotinen perinne niin kauan kuin olen Helsingissä asunut. Heti aamusta messukeskuksessa oli vielä mukavan väljää, ja kun pistin vauvan kantoreppuun sain rennosti kierrellä katsomassa tarjontaa. Ei siinä kuitenkaan samalla tavalla pääse uppoamaan messuhulinaan kuin itsekseen kulkiessa. Annoin vauvan välillä leikkiä lasten osastolla ja tutkimme yhdessä aika paljon kiinnostavia lastenkirjoja. Kävimme myös Viini & Ruoka – messuilla maistelemassa muutamia näytteitä. Kun vauvan saama tomaattismoothie ja parapähkinätahna loppuivat kesken ja alkoi mennä hermo, totesin että onkin aika lähteä kotiin lounaalle.
Kävimme miehen kanssa iltapäivällä Flamingo Spassa nautiskelemassa erilaisista saunoista ja lämpimistä altaista. Paikka oli tupaten täynnä, kenties osittain syyslomien ja sateisen lauantain takia, mutta aikuisille suunnattu spa-osasto pysyi onneksi mukavan rauhallisena.
Kun sormenpäät olivat tarpeeksi ryppyiset, menimme vielä syömään. Kotona odotti leluista räjähtänyt lastenhuone ja sielunsa kyllyydestä mummin kanssa leikkinyt lapsi. Illalla käytimme vielä koiran lenkillä ja saatoimme mummin junalle.
Heppatytön paluu
Sunnuntaina olikin puolestaan jännittävä päivä, kun menin pitkästä aikaa ratsastamaan vanhan työkaverin kanssa. Olen lapsena käynyt ratsastustunneilla useamman vuoden ja ollut innokas heppatyttö – minulla oli hoitohevonenkin! Kyllästyin kuitenkin harrastuksen tietynlaiseen suorittamiseen ja paineeseen. Halusin vain olla hevosten lähellä ja harrastaa, en kilpailla, mutta tunneilla paine kilpailuihin tuntui vain nousevan. Jätin säännöllisen harrastamisen ja sen jälkeen olen käynyt ratsastamassa silloin tällöin. Nykyään jo haaveilisin ratsastuksen aloittamisesta taas säännöllisesti, mutta se on järjettömän kallis harrastus. Niinpä taidan jatkaa sitä vain silloin tällöin.
Kävimme tällä kertaa Talli Fagerängissä Espoon Kauklahdessa. Tallilla pääsee ohjatuille maastoretkille islanninhevosilla, ja kun reitit ja hevoset ovat tulleet tutummiksi, sieltä voi vuokrata hevosen ihan itsenäiselle maastoretkelle. En ole enää kovin innoissani kenttätunneista, mutta maastoratsastusta rakastan! Se tunne, kun vaan annat hevosen mennä pitkin metsätietä on ihan mieletön!
Vaikka tauon jälkeen hevosen selkään noustessa on jännitystä ilmassa, luotto hevoseen tulee aika nopeasti. Islanninhevoset ovat loistavia maastoratsuja, sillä ne ovat varmajalkaisia ja ketteriä, mukavan pieniä ja askellajeiltaan täydellisiä pitkän matkan ratsuja. Meillä oli tunnin reissu, ja melkein kolmen vuoden tauon jälkeen se oli varsin riittävä. Ratsastin ilman satulaa, mikä olikin super hauskaa ja muuten aika hyvää treeniä tasapainolle ja keskivartalolle! Aika länkisäärisenä sieltä selästä taas alas tultiin. Lisäksi koko matkan satoi nyrkin kokoisia räntäpalloja, ja lenkin jälkeen tulikin vilu aika nopeasti.
Synttäriviikon ohjelma oli kaikin puolin täynnä hauskaa tekemistä ja mukavia yksittäisiä hetkiä. Myös marraskuulle on luvassa kivoja juttuja, ja joulukuu se vasta juhlia onkin täynnä.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?