Hae
Saran kotikolo
Kaupallinen yhteistyö

Testissä lasten Slipstop tossut

Kaupallinen yhteistyö: Slipstop Finland

Etsin yksivuotiaamme jalkaan tovin sopivia, helppoja tossuja, joilla ensiaskeleet sujuisivat kevyesti ja liukastelematta. Yhdet sukkamaiset tossut ehdin jo ostaa, ja vaikka ne jalassa käveltiin, olivat tossut kovin hankalan ja kömpelön oloiset. Niitä sai myös jatkuvasti korjata jalkaan paremmin. Sitten saimme Suomen Slipstopilta testiin lasten Slipstop tossut, ja tässä muutaman viikon kuluessa olen ihastunut niihin yhä vaan enemmän!

Slipstoppeja saa monissa ihanissa väreissä ja kuoseissa. Tällä kertaa valinta osui näihin huippu söpöihin Pandoihin!

 

 

Loistavat ensiaskeltossut

Slipstop tossut ovat äärimmäisen kevyet, ohuet ja huomaamattomat tossut, jotka sujahtavat jalkaan kuin sukat. Ne ovat todella monipuoliset ja sopivat käytettäväksi niin ulkona, sisällä, rannalla, vedessä, uimahallissa, suihkussa kuin kerhoissa. Slipstopeilla kävellessä on kuin kulkisi paljain jaloin, eli ne ovat kerrassaan loistavat myös ensiaskeliaan ottavien lasten jalkoihin! Slipstopit ovat uimapukumaista materiaalia (polyamidia ja elastaania kankaassa; Pvc ja puuvilla pohjallisessa), mikä tekee niistä myös helposti pestävät ja nopeasti kuivuvat. Ohjeena on kuivattaa ne varjossa, eikä niitä saa pestä pesukoneessa tai voimakkailla kemikaaleilla. Materiaalinsa puolesta Slipstopit puhdistuvat todella helposti nopealla käsipesulla. Slipstopit eivät sisällä karsinogeenejä, ftalaatteja tai azo-väriaineita.

Halusin hankkia lapselle tossut ensisijaisesti julkisiin sisätiloihin, jotta esimerkiksi kahviloiden leikkipaikoilla ei tarvitsisi kulkea sukkasilleen tai vaihtoehtoisesti kengät jalassa. Tossut ovat olleet myös jalassa esimerkiksi liukkaiden sukkahousujen kanssa. Slipstopit ajavat asiansa loistavasti. Lapsi kävelee niillä vaivatta ja kevyesti. Tossut menevät todella pieneen tilaan, ja kulkevat helposti mukana hoitolaukussa tai jopa takin taskussa. Tossut ovat myös tarpeen uimassa, kun ennen nätisti suihkuvuoroaan odottanut tyyppi juoksentelee nyt villisti ympäriinsä veden liukastamalla lattialla. Slipstopit jalassa jalka ei luista ja tekee liikkumisesta turvallisempaa.

Kun lapsi aikanaan menee päiväkotiin, Slipstopeista saa mainiot tossut jalkaan päiväkodin tiloihin päivän touhuihin. Tossut mahtuvat helposti mukaan kerhoreppuun eivätkä vie tilaa nimeksikään.

Matkalle mukaan

Lähdemme pian matkalle ja Slipstopit tulevat ehdottomasti reissuun mukaan. Niille tulee olemaan käyttöä niin lentokoneessa kuin itse matkakohteessakin. Olemme tammikuussa viikon mittaisella Persianlahden risteilyllä, ja luulen, että laivalla lapsi kulkee pääasiassa juuri Slipstopit jalassaan. Ne sopivat mainiosti paljaaseen jalkaan ja antavat jalan hengittää.

Koko perheen tossut

Slipstopeista löytyy koot niin lapsille kuin aikuisille, joten näistä näppäristä tossuista löytyy valikoimaa koko perheelle! Kuoseja ja värejä on lukuisia erilaisia, ja isommat lapset valitsevat varmasti innoissaan omat suosikkinsa vaihtoehtojen seasta. Minä valitsin tällä kertaa ihanat mustavalkoiset Panda-tossut, mutta kenties seuraavat tossut napero pääsee valitsemaan jo ihan itse. Mieleni tekisi tilata tossut myös itselleni, mutta vielä en ole keksinyt niille käyttöä omassa jalassa. Kenties keväällä mökillä ne olisivat loistavat sisätossut viileällä lattialla? Joka tapauksessa Slipstopit ovat vakuuttaneet siinä määrin, että nämä tossut tulevat olemaan valintamme myös jatkossa. Onneksi kokoja löytyy lisää sitä mukaa kun jalka kasvaa.

 

Omasta puolestani voin siis suositella Sliptoppeja erittäin lämpimästi koko perheen tossutarpeisiin. Nyt on myös loistava tilaisuus tilata omat tossut vaikka saman tien useammassa eri koossa, sillä saan jakaa teille -20% alekoodin Slipstopin verkkokauppaan!

Koodi on    SR     ja voimassa 5.-7.1. 2020.

 

Voit tilata omat Slipstopit helposti verkkokaupasta täältä.

 

 

 

Lue myös

Yksi vuosi äitinä

Meidän lapsen 1v synttärit 

Vauvavuoden hyvät ja huonot hankinnat

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit 

 

Kokemukseni vauvan vessattamisesta

Me olemme käyttäneet tytärtämme vessassa siitä asti, kun hän oli kaksi viikkoa vanha. Siskoni harjoitti molempien lastensa kanssa vessahätäviestintää, ja vaikka seurasin toimintaa melko vaikuttuneena, olin etukäteen sitä mieltä ettei se ole todellakaan meidän juttumme. Vauvaa pitäisi olla koko ajan riisumassa ja viemässä vessaan, eikö hänelläkin jo menisi siihen hermot? Pian kuitenkin huomasin, että vauva pissasi todella usein lavuaariin vaipanvaihdon yhteydessä, ja ajattelin kokeilla jos pissat saisi sinne ihan tarkoituksella. Nyt jaan oman kokemukseni vauvan vessattamisesta.

 

Vauvan vessattamisen aloitus

Jo ensimmäisistä päivistä asti pidimme vauvaa usein ilman vaippaa harsoon käärittynä. Usein saimme miehen kanssa molemmat pissat ja/tai kakat päällemme, mutta siinä vauvakuplassa se ei tuntunut missään. Sitä vain katseli vauvaa sydämen kuvat silmissään ja mietti, että ehtii ne omat vaatteet vaihtaa myöhemminkin. Kun sitten aloin kokeilla vauvan pissattamista lavuaariin, huomasin nopeasti, että hitto vieköön tämähän toimii! Vauva todellakin teki pissat, kun vaippa otettiin päältä pois. Niinpä aloimme käyttämään häntä vessassa säännöllisesti. Välillä ajoitus osui oikeaan ja välillä ei. Ensimmäiset kuukaudet pissaa tuli niin usein, että helposti pieni liru pääsi vaikka kummempaa hätää ei olisi ollutkaan. Heräämisen jälkeen lavuaarille piti ehtiä nopeasti, sillä pissat tulivat sillä sekunnilla kun vauva havahtui unesta. Lavuaariin kakkaaminen tuli aika pian perästä. Muistan edelleen sen innokkaan hihkumisen, minkä aloitin ensimmäisten kakkojen tultua lavuaariin.

Vessahätäviestinnässä tärkeää on lukea lapsen antamia viestejä. Voin rehellisesti myöntää, etten ole oikeastaan missään vaiheessa osannut sanoa milloin vauvalla oli pissahätä. Kakkahätä nyt oli helppo havaita sen ähkimisen keskeltä, ja nykyään lapsi myös ottaa katsekontaktin hädän tullessa. Pissahätä on helppo ennakoida ulkoilun, unien ja ruuan päälle, ja yhtä lailla jos edellisestä vessakäynnistä on kulunut aikaa. On niitä päiviä, kun on menty aamusta saakka samalla kuivalla vaipalla, ja sitten niitä, kun kaikki pissat meinaavat tulla vaippaan. On pissattu minuutti vessassa käynnin jälkeen hoitopöydälle. Jossain vaiheessa sai myös keksiä ties mitä apukeinoja, kun heti vessatusasentoon ottaminen sai huudon aikaiseksi. Sähköhammasharjan värinä ja valuva vesi ovat olleet suosittuja.

Käytimme vauvaa pitkään lavuaarin päällä, sillä maitoa syövän vauvan pissa ja kakka oli helppoa huuhdella pois. Lavuaarilla sai seistä itse suorassa. Kiinteän ruuan tullessa mukaan kuvioihin aloimme siirtyä vessapöntön ylle, kun tavaraa tuli ulos kiinteämmässä muodossa. Se oli se vaikein vaihe, sillä asento ei ollut kummallekaan kovin hyvä. Pöntön reunalla vauva ei suostunut kuitenkaan istumaan, vaan kiemurteli siitä heti pois. Vessattaminen kuitenkin jatkui kuten ennenkin.

 

Takapakkia tulee

Siinä, missä kesä oli vessattamisen kannalta mitä ihaninta aikaa ja tyyppi kävi puskapissalla erittäin tyytyväisenä, talvi tuo eteen auttamatta takapakkia. Ei ulkona voi alkaa kaikkia niitä toppakerroksia riisumaan, enkä näe järkeä siinä, että kesken ulkoilun mennään välillä sisälle riisumaan ja puetaan takaisin. Vessassa on käyty ulkoilun jälkeen, ja jos silloin on ollut hädän kannalta myöhäistä, sitten on. Sama pätee tilanteisiin, jossa vessaa ei ole juuri lähellä. Olemme yrittäneet hoitaa vessattamisen ilman turhaa stressaamista ja suorittamista ja kulloisenkin tilanteen mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Minä olen ollut sen suhteen tiukempi, ja myös se, joka on ärsyyntynyt herkemmin vauvan heittäytyessä yhteistyökyvyttömäksi. Kokemus on ollut kärsivällisyyden opettelemista minullakin, joten kokemukseni vauvan vessattamisesta on ollut opettavaista muutenkin.

Mieheni ja hänen äitinsä, jotka lasta lisäkseni pääasiassa ovat hoitaneet, ovat lähteneet vessattamiseen hienosti mukaan. Mies on osannut koko ajan arvostaa sitä, miten paljon vähemmän sotkua esimerkiksi kakkojen tekeminen muualle kuin vaippaan on aiheuttanut, ja sekös on motivoinut häntäkin kiikuttamaan vauvan vessaan tarpeille. Mummolta emme ole vaatineet samaa kuin itseltämme, mutta hän on yrittänyt hienosti. On ollut aikoja, kun vauva suostui tekemään tarpeensa vain minun kanssani. Ja aikoja, kun hän on ollut totaalikieltäytyjä. Ne kuuluisat vaiheet ovat olleet osallisena myös vessattamisessa. Se on ollut ajoittain itselleni ärsyttävää, mutta täytyy muistaa, että nytkin tyyppi on vasta 13 kuukauden ikäinen. Siitä vessaan menemisestä on saanut usein taistella monta vuotta vanhempienkin lasten kanssa.

 

Siirtyminen potalle

Öisin emme ole käyttäneet lasta vessassa missään vaiheessa, sillä olen aina pitänyt nukkumista tärkeämpänä. Joitakin kertoja vaippa on ollut yön jäljiltä kuiva, mutta yleensä se painaa kuin tiiliskivi. Yökuivuus tulee sitten aikanaan isompana, ja nyt ensin tähdätään päivää kohti. Päiväkuivuuteenkin on vielä matkaa, mutta olemme hyvässä vauhdissa. Kesästä saakka käytössä on ollut potta, ja se helpotti vessattamista kummasti. Vauva alkoi olla jo iso pöntön päällä roikutettavaksi, ja potalla häntä on helppo viihdyttää kirjojen, lelujen ja vaikka oman lompakkoni kanssa. Potalla käyttäminen on myös muille hoitajille, kuten isovanhemmille, helpompaa. Vessattamisen ansiosta potalla käydessä oli heti selvää mitä siinä kuuluu tehdä, ja potalla käydään nykyään ihan siinä missä aikuiset käyvät pöntöllä. Eihän se aina huvita, mutta sitä varten on vielä myös se vaippa.

Kokemukseni vauvan vessattamisesta on ollut vain positiivinen. Kun sen aloitti, ei sitä osannut enää lopettaa. Tuntui, että vauvalla on yhtä lailla oikeus päästä vessaan kuin muillakin. Kun esimerkiksi automatkalla näkee kakkahädän iskevän, tulee itselleni syyllinen olo, kun satsi on pakko tehdä vaippaan. Onnistuneet vessassa käymiset ovat olleet iso osa meidän suhdettamme ja edistäneet keskeistä kommunikointia. Vauvat ovat älykkäitä olentoja ja niin uskomattoman nopeita oppimaan! En tiedä nopeuttaako vessattaminen meillä kuivaksi oppimista, mutta ainakin vauvalle oli alusta asti selvää minne tarpeet kuuluu tehdä. Nykyään hän osaa kipittää vessaan kun häneltä kysyy missä potta on, ja hädän yllättäessä myös pidätellä tarpeitaan sen aikaa että sinne ehtii. Meidän ei ole tarvinnut erikseen opetella potalla käymistä, sillä lapsi on käynyt vessassa koko ikänsä ja se on hänelle yhtä selvä toiminto kuin syöminen. Vessahätäviestintä on jälleen yksi merkki vauvojen sosiaalisista kyvyistä: he osaavat ilmaista tarpeitaan hyvinkin selkeästi, kun vain me opimme niitä ymmärtämään.

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit