Vauvavuoden hyvät ja huonot hankinnat

Vauvavuosi on meillä nyt taputeltu, ja on aika listata hyvät ja huonot vauvavuoden hankinnat. Raskausaikana lueskelin itse useamman vastaavan postauksen ja sain niistä hyviä vinkkejä. Se, mikä kellekin on turhaa ja hyödyllistä, on toki monen tekijän summa. En nyt listaa jokaista vaatekappaletta ja pikku asiaa erikseen, vaan ne muutamat loistavaksi ja turhaksi koetut hankinnat.

Lastenhuoneen ihana juliste!

Nyt kerron omat vinkkini niihin must have ja ei-niin-tarpeellisiin vauvavuoden hankintoihin.

Aloitetaan ensin niistä vähemmän tarpeellisista!

Tarpeettomat vauvavuoden hankinnat:

Sitteri

Sinänsä tarpeellinen, mutta ei välttämätön meidän tyypillä. Saimme sitterin lainaan tytön kummisedältä, joten ei siinä sinänsä mitään menetetty. Ja sitteriä kyllä käytettiin ensimmäisinä kuukausina, mutta ei vauva siinä koskaan oikein viihtynyt. Perinteinen sitterin heiluttaminen ei hänen kohdallaan toiminut, vaan sitteriä piti nykiä edestakaisin. Vauva kyllä nukahti, ja sitteri oli hyvä ja turvallinen paikka laskea hänet alas unille esimerkiksi olohuoneessa. Täysin turhasta hankinnasta ei täten voi puhua, mutta olisimme hyvin selvinneet ilmankin.

Meillä sitteri oli tosin myös klassinen esimerkki hankinnasta, jossa mallilla on väliä. Kahdella kaverillani oli BabyBjörnin sitteri, ja sehän toimi meidänkin vauvalla paljon paremmin. Kimmoisampi, vauhdikkaampi ja pystympi asento! Joten jos meillä on joskus vielä vauva, sellainen on varmaan hankinta-listalla. Nämä on näitä juttuja, joita ei ensimmäisen lapsen kohdalla tiedä. Sitteri kuin sitteri, eikö? No ei todellakaan.

Unipesä

Unipesän saimme lainaan tytön kummitädiltä. Alunperin ajattelin sen olevan hyvinkin tarpeellinen, sillä pinnasänky on niin iso ettei se mahdu makuuhuoneeseemme, eikä vauvaa pistetty omaan huoneeseen kuin vasta kolmekuukautisena. Ajatus oli, että unipesä tulisi sänkyyn meidän väliimme, ja vauva nukkuisi alkuun siellä. Näin ei olisi tarvinnut itse pelätä vauvan liiskaamista unissaan, ja kenties itsekin saisi nukuttua paremmin.

Saimmekin sitten kavereilta lainaan pienen pyörillä liikuteltavan vauvasängyn, joka mahtui mainiosti meidän sänkymme viereen. Vauva päätyikin sitten nukkumaan jo ensimmäiset kuukaudet omassa sängyssään. Unipesää kokeiltiin muutaman kerran päiväunilla, mutta aika lailla käyttämättä se jäi. Ilman lainasänkyä pesälle olisi toisaalta ollut käyttöä. Sivusänky osoittautui tosin niin hyväksi ratkaisuksi, että seuraavalla kierroksella hankkisin myös sellaisen unipesän sijaan.

Mobile

Söpö ajatus, turha kapistus. Ostin itse suloisen pienen pöllö-mobilen, joka roikkui aikansa pinnasängyn katoksesta, mutta jota ei koskaan käytetty. Lopulta sidoin sen kiinni sängyn laitaan, josta tyttö käy nykyään itse välillä vetäisemässä  musiikit käyntiin. Toisen mobilen ostin vitosella kaveriltani, mutta se on liian iso viritelmä mihinkään laitettavaksi.

Leikkimatto

Kyllä meillä tätä käytettiin, mutta ei vauva siinä oikeastaan ikinä viihtynyt. Meillä oli lyhyt vaihe, kun kaaresta roikkuvia leluja jaksettiin ihmetellä, mutta pian ne olivatkin ärsyttävän korkealla ja aiheuttivat turhautumista, kun niihin ei päästy käsiksi. Parhaimmillaan matto oli siinä vaiheessa, kun vauva osasi istua ja nousta pystyyn ja pääsi itse heiluttamaan leluja. Leikkimaton tilalla olisi toiminut mikä tahansa viltti ja kasa leluja.

Unipussi

Tämän tarpeettomuudesta yllätyin. Ikäväkseni olin mennyt hankkimaan niitä peräti kaksi… Olin ajatellut, että vauva nukkuu pitkän aikaa unipussissa, koska eihän peitto pysy päällä vielä aikoihin. Eihän se pysykään, mutta unipussi osoittautui käytössä todella hankalaksi. Kun vauva vielä alkoi pyöriä ja nukkua mahallaan, pussi olisi ollut mahdoton. Sen sijaan viime talvi meillä nukuttiin äitiyspakkauksen makuupussissa, mikä oli loistava ratkaisu. Makuuhuoneen pystyi pitämään viileämpänä, ja vauva oli helppo sujauttaa takaisin pussiin, kun sieltä oli luikerreltu liikaa ulos. Pussi oli tarpeeksi väljä antaakseen tilaa liikkua, mutta silti turvallinen ja lämmin pesä, jonne rauhassa käpertyä. Keväällä sitten siirryimme ihan perinteiseen peittoon, jonka alta kyllä karataan pois, mutta tarpeen tullen yöpuvun päälle pistetään vielä lisäkerros.

Syöttötuolin vauvaistuin

Saimme istuimen lainaan, ja sitä oli ihan kiva kokeilla. Muutaman kerran onnistuneesti söimme vauvan ollessa tyytyväinen päästessään samalle tasolle pöydän ääreen. Yhtä lailla joskus sain leivottua tai laitettua ruokaa vauvan katsellessa vierestä istuimessa. Istuin oli kuitenkin liian makuuasennossa ollakseen täysin hänen mieleensä. En ehkä tulisi itse hankkineeksi omaa, mutta lainakäytössä sitä oli kiva kokeilla ja saipa syöttötuolille käyttöä jo ennen sitä puolen vuoden ikää.

Entä sitten ne tarpeelliset vauvavuoden hankinnat?

Tarpeelliset vauvavuoden hankinnat:

Juoksurattaat

Ah, se ihana kapistus joka takasi minulle mahdollisuuden lähteä lenkille koska vain! Vauva vain kyytiin ja päiväunille, ja tämä äiti sai juoksennella sydämensä kyllyydestä. Meillä on Thule Urban Glide 2:t, ja ne ovat ihanan kevyet ja näppärät juoksurattaat. Ei niinkään, että kokemusta muista olisi, mutta ei ole syytä valittaa. Lisäksi ne saa näppärästi kasaan vain yhdestä vivusta vääntämällä, minkä vuoksi ne on valittu mukaan myös autoon pakattavaksi. Lisäksi meillä on toki yhdistelmärattaat, jotka ovat olleet ilman muuta tarpeelliset.

Lämpöpussi

Ostin ihanan Baby’s Only – lämpöpussin, jonka sisään vauva pakattiin vaunuihin. Lämpöpussi piti pienen suojassa mukavassa paketissa, ja ulkoa sisälle siirtyessä pussista oli helppoa irrottaa kansi ja antaa vauvan jatkaa unia sopivassa lämpötilassa. Toppahaalaria emme käyttäneet koko talvena, vaikka todella kylmääkin oli. Pehmeä välikausihaalari ja tarvittaessa lisäkerros sen alle riittivät mainiosti. Näin sisätiloihin siirtyessä vaatetuskaan ei ollut liikaa.

Hoitopöytä

Vaihdoimme vaippaa ja teimme hoitotoimenpiteitä vähän missä sattuu, mutta ensi alkuun hoitopöytä oli loistava hankinta ihan jo tavaroiden säilytystä varten. Vaipat, harsot, vanut, pyyhkeet ja kaikki tarpeelliset olivat samassa paikassa helposti saatavilla. Jos hoitoalusta olisi mahtunut pyykkikoneen päälle, se olisi varmasti riittänyt, mutta meillä se ei ollut vaihtoehto. Ostin hoitopöydän kirpparilta muutamalla kympillä, ja myin eteenpäin samalla hinnalla siinä vaiheessa, kun pallero meinasi vaan alkaa pyörimään sen päältä alas.

Vauvasänky/sivuVaunu

Niitä hankintoja, joita en ollut miettinyt, mutta joka tuli eteen ihan sattumalta. Sänky mahtui juuri sopivasti meidän sänkymme viereen, ja antoi meille mahdollisuuden pitää vauva ensialkuun samassa huoneessa ja kuitenkin omassa sängyssä. Yösyötöt hoituivat helposti, ja vauvan sai pitää lähellä. En olisi raaskinut pistää häntä heti omaan huoneeseen, mutta luulen, ettei meillä olisi perhepedissä nukkumisesta tullut mitään. Vauvan omassa huoneessa oleva pinnasänky ei puolestaan mahtunut makuuhuoneeseemme.

Rintapumppu

Pikemmin minun kuin vauvan, mutta vauvan hyödyksihän se maito menee. Minä pumppasin oikeastaan joka päivä, joten pumpulle oli tosiaankin tarvetta. Maitoa tuli helposti, koska vauva oli öisin pitkiä aikoja syömättä. Kun olin imettämättä esimerkiksi klo19-05, maitoa oli pakkaantunut jo kivuliaan paljon. Pumppaaminen mahdollisti sen, että vauvan isä laittoi hänet yleensä iltaisin nukkumaan. Jossain vaiheessa pullo ei kelvannut, ja kesällä se alkoi jo jäädä pois käytöstä, mutta pumppasin silti edelleen ja käytin maidon muun muassa vauvan smoothieen. Kun olin itse poissa, jätin maitoa aina jonkin verran pulloon, mutta yleensä se jäi juomatta. Etenkin silloin äidinmaitopohjaiset smoothiet olivat hyvää ruokaa annettavaksi.

Unilelu

Tämä! Unipupu Haisu, jonka hankimme vauvalle puolivuotislahjaksi. Hänellä oli aina jonkinlainen unilelu sängyssä, joskus jopa useampi, ja harsojakin käytettiin. Mutta vasta Haisu vei hänen sydämensä. En tiedä tuliko pupu juuri oikeaan aikaan, vai oliko se vain niin ihana, mutta nykyään Haisu on aina kainalossa ja sen käpälät imeskelty litimäriksi. Kaksikko on kerrassaan liikuttava. Ongelmaa ei sinänsä ollut ennen Haisuakaan, koska vauva on aina öisin nukkunut hyvin. Päiväunille kuitenkin joutui erikseen nukuttamaan, ellei unia sitten nukuttu rattaissa kävelyllä. Haisun kanssa ei tarvitse kuin laskea tyttö sänkyyn, vaikka vieraaseen sänkyyn, ja uni tulee helposti. Ja kuka tahansa voi sen tehdä. Minä saatan rakastaa Haisua yhtä paljon. Ainut ongelma on, että olemme totaalisen kusessa jos Haisulle sattuisi jotain.

Reunapehmuste

Ihana lettipehmuste! Se on paitsi kaunis, myös kätevä ja tarpeellinen. Se ei peitä koko näkymää, sitä vasten ei voi liiskata koko naamaa, mutta se tekee tarpeellisen eli pehmentää sängyn reunustaa ja estää käsiä ja jalkoja karkaamasta pinnojen väliin. Reunapehmusteet ovat yleensä, no, aika rumia, mutta tämä on kerrassaan ihana (katso täältä). Pehmuste toimii käytössä pidempäänkin, vaikka sittenkin kun sängystä irrotetaan laita. Siitä saa kevennetyn reunan, joka estää putomasta, mutta ei poistumista sängystä tai sinne menemistä.

Kantoreppu

Aluksi vähemmällä käytöllä, mutta silloinkin hyödyllinen. Vauva oli niin pieni, että matkusti kyydissä jonkin aikaa sammakkoasennossa, ennen kuin jalat sai pujotettua reunoilta alas. Ensin reppua käytettiin lähinn nukuttamiseen ja sen vuoksi, että sai kädet hetkeksi vapaaksi. Useimmiten sinne nukahdettiin aikamoisen huudon kera. Meidän tyyppi on alusta asti ollut sellainen tirriäinen, joka vaatii päästä osaksi porukkaa ja tarkkailemaan tapahtumia, tai muuten menee hermo. Eihän sieltä pussista nähnyt mitään, vaikka pää pyöri kuin pienellä pöllönpojalla. Sitten, kun pituutta tuli riittävästi ja repussa sai alkaa matkustamaan kasvot menosuuntaan, siitä tuli kova juttu. Sen jälkeen koira lenkitettiin melkeinpä aina repun kanssa, ja jos julkisilla matkustaminen olisi ilmaista myös ilman rattaita, olisi repun kanssa menty vieläkin enemmän. Selässä kantamista en ole vielä kokeillut, mutta vaikka reppu jäisi nykyisen vaiheen jälkeen käyttämättä, on se jo tämän ajan ansiosta ollut joka euron väärti.

Itkuhälytin

Kun vauva siirtyi omaan huoneeseen, tämän avulla minä nukuin rauhassa, koska tiesin kuulevani jos hätä iskee. Kotona emme ole enää käyttäneet hälytintä aikoihin, ellei päiväunia sitten nukuta ulkona, mutta muun muassa mökillä se on ihan ehdoton. Kesällä vauvan pystyi viemään aittaan unille ja luottamaan siihen, että hälyttimestä kuuluu kun siellä herätään. Valitsin hälyttimen, jossa on ladattava akku ja pitkä kantama.

Kaiken kaikkiaan vauvat ja vanhemmat ovat melkoinen markkinarako. On olemassa ties mitä turhaketta, joka olisi mukamas pakko hankkia. Loppujen lopuksi kunhan vauvan saa pidettyä lämpimänä, kuivana, kylläisenä ja puhtaana, todella vähällä pärjää. Toki nykyaikana on mahdollista hankkia kaikenmoista helpotusta, mikä on täysin ok.

Sitä kuitenkin helposti hukkuu turhaan tavaraan, jolle ei vauvan kanssa edes kerry pitkää käyttöikää, joten suosittelen hankkimaan tarvikkeita kaikessa rauhassa ja vasta sitä mukaa, kun tarvetta löytyy. Koska jokainen vauva on erilainen ja se mikä toimii meidän vauvallamme, ei välttämättä toimi teillä. Tärkeimmät vauvavuoden hankinnat olivat kuitenkin sellaisia, jotka hankkisin seuraavalla kierroksella heti uudestaan. Parhaimmat vauvavuoden hankinnat eivät jää pelkästään vauvavuoteen, vaan niillä on vielä käyttöä myös taaperon kanssa.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit