All inclusive kokemuksia erikoisruokavaliolla – onnistuuko?
0
Otimme Kreikan lomalle ensimmäistä kertaa all inclusive paketin, eli kaikki ruuat ja juomat hotellilla kuuluivat matkan hintaan. Itse olen ollut all inclusive matkalla kerran aiemmin Meksikossa vuosia sitten, ja siellähän se toimi varsin hyvin. Siihen aikaan olin myös vielä kaikkiruokainen. Entä nyt erikoisruokavaliolla? All inclusive kokemuksia tulee aika eri tavalla, kun kaikki tarjolla olevat ruuat eivät sovi. Samalla on vaan hyväksyttävä, ettei sen suhteen koko rahan edestä voi ruokia saada.
All inclusive ruokailut
Senhän tiesi jo etukäteen, että meille on gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla omat haasteemme joka paikassa. Se on selvää, ettei kaikki käy, mutta itse olen oppinut näkemään sen ihan hyvänäkin asiana. Nytkin Kreikassa buffet oli joka aterialla niin täynnä erilaisia jälkiruokia, ettei minun itsehillintäni pitäisi ollenkaan. Kun olimme vuosia sitten Karibian risteilyllä, tuli jo aamupalaksi syötyä pannukakkuja, french toastia, kermavaahtoa sun muuta mättöä, mistä seurasi kamala olo koko päiväksi. Joten sinänsä ei haittaa ettei kaikki käy. MUTTA…
Tässä hotellissa erikoisruokavalioille homma oli tehty turhan vaikeaksi. Olen tottunut siihen, että meille on aamupalallakin omia vaihtoehtoja valmiina. Gluteenittomia leipiä, muroja ja jogurtteja valmiina esillä siinä missä muillekin. Täällä ei. Kun jostain ruuasta kysyi, ohjattiin heti keittiön oven taakse odottelemaan kokkia kertomaan ruuista tarkemmin. Ja kokki oli oikein ystävällinen, ei siinä mitään, mutta alkoi rasittaa joka kerta se odottelu ja erikseen pyytäminen. Se ei ole buffetin idea. Koska se saatu gluteeniton leipä oli sellaista valkoista kuivaa höttöä, en sitä jatkossa enää pyytänytkään. Söimme sitten aamuisin hedelmiä ja pekonia, ja se kyllä riitti. Kuivahedelmistä ja soijamaidosta tuli lapselle joka aamuinen erityisherkku. Pitää vissiin kokeilla soijamaitoa vaihteeksi kotonakin kauramaidon sijaan.
Meidän onnemme on, ettei kukaan ole hengenvaarassa vaikka söisi vahingossa muutakin. Ei niitä vatsakipujakaan toki lomalle halua, mutta sairaalareissua tai hengenahdistusta ei sentään tule. Siinä mielessä all inclusive kokemuksia on helppo testata. Sen sijaan ihmiset, joilla on hengenvaarallisia allergioita, joutuvat olemaan todella tarkkana ja se tekee kokemuksesta varmasti stressaavan. Henkilökunnalla oli sinällään ihan halua auttaa, mutta itse vaan väsyin siihen oloon että apua joutuu lähes kerjäämään joka välissä. Samalla tuntee olevansa hankala, vaikka on maksava asiakas eikä tuo hotelli ihan halvimmasta päästä ollut. Kasvissyöjille oli vaihtoehtoja, mutta kyllä kaikki pyöri silti hyvin vahvasti lihan ympärillä. Kasvisruuissakin oli melko poikkeuksetta juustoa seassa, joten ainakin vegaaneille paikka olisi haastava.
Ruokailua rennolla otteella
Kun lopetin ruuasta kyselyn, ruokailut muuttuivat vähän rennommiksi. Miehen kanssa nyt vähän pystyi joustamaankin, ja ottamaan silmämääräisesti ok aineksia. Lisäksi itse syön välillä juustoa, ja kreikkalaista salaattia reilulla fetalla tulikin vedettyä joka päivä – se on niin hyvää! Lapselle piti olla maidon kanssa tarkempi. Hän sai kyllä gluteenitonta spagettia kastikkeella, lihapullia, oliiveja, vesimelonia sun muuta helposti. Pari kertaa tilattiin erikseen gluteeniton pizza vegejuustolla. Ja viimeiselle illalle pyysin myös kokkia tekemään meille jälkiruuat, ja saimmekin ihanat kerrosherkut lasissa. Ehkä harvinaisempi herkku oli myös lapselle erityisempi? Myös aasialaisessa ravintolassa tarjottiin kookosmaidosta tehty vanukas.
Me söimme reilusti simpukoita ja erilaisia salaatteja, joissa oli aivan ihanat maut. Omia suosikkeja olivat tietty se kreikkalainen salaatti ja vihersalaatti, jossa oli myös mansikoita, persikoita ja pistaaseja. Vihanneksissa ja hedelmissä on nimittäin siellä maut kohdillaan, ja ihan jo sipulikin maistuu kymmenen kertaa paremmalta kuin kotona. À la cartessa ruuat oli helppo tilata sopivina niille kerroille kun siellä söimme (kolme iltaa ja yksi lounas). Ravintolat olivat pan-aasialainen, tex mex, kreikkalainen ja italialainen. Siinä, missä pastat ja pizzat onnistuivat meille hyvin, tuntui hassulta ettei vaikka tortilloita, tacoja ja hampurilaisia oltu hankittu gluteenittomina versioina. Se kun on sieltä helpoimmasta päästä. Vastaavaa toisaalta syödään kotona varsin usein.
Kerran söimme lounaan paikallisessa tavernassa Zia-nimisessä vuoristokylässä, ja sieltä löytyi myös kotitekoista vegaanista jäätelöä, mikä olikin super hyvää.
Herkkuja löytyi myös, vaikka ei tosiaan kaikkea. Lapsen puolesta harmitti aamupalalla, kun tarjolla olisi ollut pannukakkuja, vohveleita ja croissantteja, mutta mitään ei saanut hänelle sopivana. Mutta ei hän sitä jäänyt miettimään, ja lettuja saadaan kotona koska vain. Kenties hän isompana huomaa paremmin, että muut syövät vähän erilaista kuin hän. Mutta paljon on meistä vanhemmista kiinni, miten paljon sitä harmitellaan.
Yleensäkin hyvä keskittyä siihen mitä saa eikä sellaiseen mitä ei.
Me keskityimme tuoreisiin hedelmiin ja muihin herkkuihin, mitä ei kotona ole aamuisin valmiiksi pilkottuna odottamassa. Myös lapsen suurta herkkua prosciuttoa sai maistella. Mango- ja sitruunasorbettia sai hotellin jätskikioskilta niin paljon kuin halusi ja omia karkkeja oli vähän huoneessa. Lapsenkin kannalta ihan hyvä, ettei viikkoa vetele pelkkää vohvelia ja jälkiruokakakkuja. Monet lapset kun istuivat joka päivä aamiaisella edessään pelkkiä suklaacroissantteja, vaikka myös hedelmiä ja mansikoita oli saatavilla. Ei se ole se linja mitä haluaisin rohkaista ylipäätään.
Entä juomat?
Parasta melkeinpä oli, että vettä oli saatavilla tarpeeksi. Ei tarvinnut kannella vesipulloja erikseen kaupasta ja mittailla mihin asti juotavaa riittää. Joka päivä huoneeseen tuotiin kolme 1,5 litran vesipulloa ja vettä toki sai pyytää allasalueella ja ravintoloissa kuinka paljon tahansa.
Mehut olivat iso pettymys, koska olisin mielellään tarjonnut lapselle mehua että hän varmasti tulee juoneeksi tarpeeksi. Ne olivat kuitenkin sellaista sokerilitkua, ettei lapsikaan tykännyt ja jäivät juomatta. Ainoastaan aamupalalla sai tuorepuristettua appelsiinimehua, mikä olikin hyvää. Limppareita sun muita toki olisi, mutta en niistä tykkää. Pari drinkkiä join ja ruuan kanssa joskus viiniä, mutta muuten mentiin vedellä. Mutta kaikki juomat tosiaan olivat ilmaisia, myös alkoholi.
All inclusive – helppo mutta rajallinen
Johtopäätöksenä sanoisin, että all inclusive on tosiaan helppo vaihtoehto, koska kaikki ruuat ovat siinä jatkuvasti saatavilla. Ruokapaikkojen etsimiseen ei kulu aikaa, ja nälän iskiessä lapsellekin saa heti aterian eteen. Voisin kuvitella, että varsinkin useamman lapsen kanssa voi olla olennainen osa onnistunutta, hyväntuulista ja rentoa lomaa.
Mutta ei me ensi lomalla todennäköisesti samaa settiä valita. Miksi? No koska kaikessa helppoudessaan all inclusive on aika rajallinen. Toki paikallisiakin makuja on mukana, mutta pääasiassa ruuat on tehty länsimaiseen turistimakuun sopivaksi. Itse kaipaan sitä aitoa paikallista ruokaa, mitä löytyy esimerkiksi Kreikan pikkukylien vanhoista kaupungeista ja kapeilta kujilta. Vaikka buffeesta sai muun muassa simpukoita, jäi moni herkku väliin, kuten ikisuosikki grillattu mustekala ja lampaankareet. Sen sijaan kaikkiruokaisille olisi hampurilaisia, pizzaa ja pastaa tarjolla loputtomiin. Niitä saa ihan tarpeeksi kotonakin, eikä sellaista lähdetty Kreikasta hakemaan.
All inclusive olisi varmasti toimiva esimerkiksi Karibialla tai monissa Aasian maissa, mutta voi olla ettei Euroopassa tule sitä enää otettua. Aika näyttää. Ei tältä reissulta mitenkään paha mieli jäänyt, koska helppous oli juuri se mitä haettiin. Mutta naperokin osoitti olevansa niin reipas matkustaja myös ulkomailla, että hyvin voidaan seuraavalla reissulla tehdä ravintoloiden etsimisestä oma seikkailunsa ja päästä paremmin kiinni paikallisiin makuihin.
