Viikon kuulumisia
0
Toukokuussa päästy puoleen väliin, ja mitä tähän viikkoon on kuulunut? Viikon kuulumisia on aika vähän oikeastaan, koska ei ole tullut tehtyä mitään. Kelit ainakin olleet melko epävakaisia, mutta väliäkö sillä, kun tässä ollaan taas kerran kipeänä. Sade puhdisti hyvin pölyä ilmasta, mutta ei se kauaa auttanut. Ja kun vielä on kylmääkin, niin luonto ei ala tarpeeksi nopeasti vihertää, että siite- ja katupöly alkaisi helpottaa. Ja se hiton pöly sairastuttaa. Aargh!
Paras päivä maanantai
Että joo, ei ihan niin kiva viikko. Maanantai alkoi hienosti, ehdin joogatakin ja alkava työviikko oli täynnä tosi kivoja hommia. Kävimme illalla moikkaamassa kavereita, ja siellä alkoi palella. Illalla yskitti kovasti, ja yöllä oli vaikea nukkua kun kurkkuun sattui yskimisen jälkeen niin paljon.
Tiistaina olin saikulla. En tehnyt mitään, kirjaimellisesti. Makasin sohvalla, katsoin telkkaria ja söin suklaata. Ja keskiviikkona olin saikulla. Silloin tuntui jo paremmalta, ja ajattelin että viikonlopuksi ehtii hyvin kuntoon.
Töihin paluu?
Torstaina sitten taas työpäivä. Kävin läpi aiemmin kirjoitettuja artikkeleita ja muokkasin niitä lisää. Lounastauolla hain paketin Triplan postista. Iltapäivällä alkoi olo heiketä, ja tiimipalaverin aikana erityisen paljon. Nappasin naamaan tonnin Panadolin, ja lähdin hakemaan lasta päiväkodista. Olin luvannut että käydään kirjastossa, ja sitkeästi kävimme. Karsea viikko kun joka päivä joutunut vaan sanomaan toiselle etten voi leikkiä, en voi lukea iltasatua. Maailman kamalin tunne ettei voi olla lapsensa kanssa. Kotona makasin sitten loppuillan taas sohvalla, napsin lisää lääkkeitä ja totesin että kuume nousee. Se oli sillä hetkellä jo aika selvä peli.
Chattailin lääkärin kanssa ja sain lähetteen labraan, missä kävin vielä samana iltana. CRP oli siinä vaiheessa 21, joten ei hälyttävän korkea. Vika lääke vielä naamaan ja yön nukuin onneksi ihan hyvin ilman kuumehikoilua tai -palelua.
Yksi, kaksi, kolme…
Perjantaina lapsi päiväkotiin ja lääkärille puoliltapäivin, mikä oli torstai iltana varatessa aikaisin vapaana oleva aika. Otettiin uusi CRP ja nyt se olikin jo 97. Röntgenin kautta vielä ja taas lähdin kotiin antibioottien ja uuden keuhkokuumediagnoosin kanssa. Nyt onkin jo täyskäsi, ollut viisi kertaa keuhkokuume. Olo alkaa olla aika epätoivoinen. Että tällä sellaisia viikon kuulumisia tällä kertaa. Viikonlopullehan ei sitten kuulukaan mitään.
Jälleen siis sairaslomalla ja voi hemmetti kun kaikki liikkuminen loppuu taas kuin seinään. Pää ei kestä tätä kovin hyvin. Ennen heinäkuuta ei varmaan voi juosta. Pelkkä ajatuskin itkettää. Juuri kun oli päässyt kunnolla taas liikunnan pariin, niin se viedään pois. Toki joogaa ja kävelyä saa jo aiemmin, mutta juoksemisella on erityinen paikka elämässä.
En tiedä aiheuttiko bronkoskopia tutkimus jotain ärsytystä mikä nyt sai tämän taas aikaan, vai tuo pirun pöly. Katupölykausi on ollut tänä vuonna ihan kamala, ja sen on todella huomannut keuhkoissa. Mutta ihan sama mistä on kyse, haluan päästä tästä kierteestä vaan eroon ja saada olla terve.
