Olen todella hurahtanut erilaisiin näkkäreihin ja korppuihin. Siemennäkkäri on, noh, jos ei ihan joka viikkoinen tekele niin ainakin pari kertaa kuussa toteutettava. Välillä liialliset siemenet kaipaavat kuitenkin vaihtelua, sekä kyllästymisen että vatsan sietokyvyn vuoksi. Esiin astuu – TADAA – gluteeniton hapankorppu! Ja se onkin tällä hetkellä lemppari naposteltava illalla telkkarin ääreen.

Tässä hapankorpussa yhdistyvät kaikki perinteisen hapankorpun parhaat puolet – rapeus, happamuus, kuminan mausteisuus – mutta ilman gluteenia tai maitoa. Puhumme siis hyvin terveellisestä hapankorpusta, joka myös hyvin kuivaneena säilyy tavallista tuoreleipää pidempään!

Gluteeniton hapankorppu saa runsaasti makua tattarista ja houkuttelevista mausteista. Se narskuu mukavasti syödessä ja antaa rouskuteltavaa pidemmäksi aikaa. Mutta, mikä parasta, gluteeniton hapankorppu on todella helppo valmistaa.

GLUTEENITON HAPANKORPPU

 (yksi pellillinen)

5dl tattarijauhoja

1dl riisijauhoja

3rkl sulaa kookosöljyä

2rkl jauhettua kuminaa

1tl jauhettua fenkolia

1rkl hunajaa

3dl vettä

1tl suolaa

Sekoita ainekset keskenään ja kaada taikina pellille leivinpaperin päälle. Painele taikina tasaiseksi levyksi käsin. Jos taikina meinaa tarttua käsiin, käsien öljyäminen estää taikinaa tarttumasta. Pyri saamaan levystä mahdollisimman ohut, jotta saat mukavan rapeaa ja helposti lohkeavaa korppua.

Leikkaa taikinalevyyn valmiiksi viillot haluamiesi kokoisille paloille. Tein itse vähän isompia paloja, mutta levyn voi leikata myös ihan pieniksi suupaloiksi esimerkiksi alkupalapöytää varten.

Paista hapankorppua uunissa 250 asteessa noin 15-20 minuuttia uunisi tehokkuudesta riippuen. Hapankorppu on valmista, kun levyn pinta on kauniin ruskistunut.

Anna levyn jäähtyä ja sitten taita palat irti toisistaan. Korppu kovettuu jäähtyessään, ja maistuu mielettömän hyvältä jopa ihan sellaisenaan, mutta parhaimmillaan erilaisten tahnojen, kuten hummuksen kanssa! Katso myös ohje kaikkien aikojen parhaaseen tahnaan, eli maailman parhaaseen punaiseen pestoon!

Lue myös uusin juttu!

Saran kotikolo etusivu

Kvinoalastut ovat saaneet alkunsa kaurahiutaleiden loppumisesta. Kun teki mieli leipoa, ja kuivakaapista puuttui yksi tärkeimmistä perustarvikkeista, piti heittäytyä luovaksi. Kaurakeksit ovat suosikkikeksejäni. Missä muodossa tahansa, aina herkullisia, piste. Mutta täytyy sanoa, että nämä ihanan ohuista, rapeista kauralastuista inspiraationsa saaneet kvinoalastut ovat myös super herkullisia! Ne on kyllästetty terveellisellä kookosöljyllä ja tehty ilman valkoista sokeria tai vehnäjauhoja.

Lastut mukailevat perinteisiä kauralastuja, mutta kvinoahiutaleet tuovat niihin uutta, ihanaa makua, sekä kaiken lisäksi vaihtelua. Kun keksejä tulee leivottua harva se viikko, välillä pitää kokeilla uutta ja erilaista. Miten ihanaa, että siitä seuraa jotain näin maukasta!

KVINOALASTUT

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sulata kookosöljy juoksevaksi, lisää munat sekä makeutus ja sekoita tasaiseksi. Lisää hiutaleet, riisijauho ja leivinjauhe. Kun seos on valmis, nostele siitä pieniä nokareita leivinpaperille. Itse painelin keot littanoiksi, mutta se ei ole välttämätöntä ellet halua nimenomaan super ohuita lastuja. Jonkin verran ne nimittäin litistyvät myös paistuessaan.

Paista kvinoalastuja uunin keskitasolla noin 10 minuuttia tai kunnes ovat kauniin vaaleanruskeita. Anna jäähtyä ennen syömistä – jos kiire, niin jääkaapissa.

Taikinaan voi halutessaan sekoittaa esimerkiksi rusinoita tai kuivattuja karpaloita, tai mausteeksi sopii erinomaisesti kaneli ja kardemumma. Suklaakeksit syntyvät vaivattomasti kun lisäät lastujen päälle aavistuksen suklaarouhetta, tai sekoitat sokeritonta kaakaojauhetta suoraan taikinaan.

Nämä kvinoalastut ovat tällä kertaa ihan naturelleja, ja täytyy sanoa että mielettömän hyviä! Kvinoalastut säilyvät hyvin huoneenlämmössä tai jääkaapissa, mutta ilmatiiviissä astiassa ne pehmenevät ja niiden rapeus kärsii. Parhaiten lastuja voi säilyttää avoimessa rasiassa leivinpaperilla tai muulla paperilla peitettynä. Jääkaapissa lastut säilyvät toki pidempään kuin huoneenlämmössä, mutta ainakin meillä kvinoalastut napsittiin parempiin suihin niin nopeasti, että ne säilyivät hyvin myös ilman kylmää.

Lue myös uusimmat jutut!

Saran kotikolo etusivu