Lomaviikko kesällä Rukalla
0
Kesäloma se sitten meni, ja kun kohta käännytään jo syyskuuhun, tajusin että enpä ole kesämenoista kirjoittanut mitään. Sille on ihan pätevä syy, olen nimittäin kirjoitellut kaikkea muuta. Mutta perus kesäloman ja mökkikauden marjankeruun, kävelyiden ja letunpaistojen lisäksi tänä kesänä oli yksi erityisen ihana viikko Rukalla. Kesällä Rukalla on ihan eri fiilis kuin keskellä talvea – ja mun mielestä se on jopa ihanampi.
Heinäkuussa kesälomalla pakkasin lapsen ja tavarat autoon, ja ajettiin viikoksi Rukalle. Matka sujui tosi hyvin, huudatin hyvää musiikkia autossa ja pysähdytitin matkalla Kajaaniin syömään. Ja ostamaan lapselle vaatteita, koska vähän ennen Kajaania tajusin, että olin unohtanut lapsen koko matkalaukun mökille. Ulkovaatekassi sentään tuli matkaan mukaan. Mutta eipä siinä, alennusmyynnin kautta parit leggarit ja paidat lisää, ja matka jatkui.
Oli ihanaa ajaa pohjoiseen vievää tietä ja odottaa milloin ensimmäisiä poroja alkaisi tulla vastaan.
Saarimökki ja vaellusretkiä
Meillä oli mökki saaressa, missä saatiin olla täysin keskenään. Ainut kumppani oli naapurin pihassa asustava poro.
Meidän viikko-ohjelma oli käytännössä se, että aamut otettiin rauhassa aamupalan kanssa, ja sitten lähdettiin retkelle. Kierrettiin erilaisia vaellusreittejä, kuten kaunis Pyhän Jyssäys ja Valtavaaran huiputus. Kierrettiin Rukatunturia ja kiivettiin sen huipulle, ja kirsikkana kakun päällä käytiin tekemässä Pieni Karhunkierros.
Olisin voinut jatkaa tuollaista elämää ihan loputtomasti – miten ihanaa oli vaan pakata evästä reppuun ja suunnata luontoon ilman mitään aikatauluja. Koira kulki hienosti matkassa mukana, ja takaisin mökillä mentiin koko porukka suoraan järveen. Illalla sitten saunottiin, joku ilta katsottiin elokuvaa.
Vaellusten lisäksi käytiin laskemassa koskea, mikä oli ihan super hauskaa. Olen aikanaan käynyt aupair-perheeni kanssa Montanassa koskenlaskussa ja muistaakseni pelkäsin kuollakseni, kun jouduin ”lapsiystävällistä” koskea alas yksinäni kajakin kyydissä. Mutta nyt oli hauskaa, juuri sopivasti vauhtia ja roiskeita. Upea kokemus, suosittelen ehdottomasti!
Käytiin myös yksi ilta katsomassa karhuja. Istuttiin kopissa nelisen tuntia, ja välissä meni pitkä aika ilman mitään havaintoja. Ja sitten metsän laidasta ilmestyi uusi karhu, ja se oli kaiken odotuksen arvoista. Ne on hienoja eläimiä.
Käytiin myös Kuusamon Tropiikissa kylpylässä ja sen jälkeen pizzalla Pizzeria Rukassa, mistä saa muuten tosi hyvää pizzaa.
Ruka on kesällä eri kokemus
Rukan kylä on kesällä hyvin erilainen kokemus kuin hiihtokaudella. Vilinää siellä oli paljon nytkin. Rinteet on muutettu huvipuistoksi, missä voi laskea kelkalla ja mäkiautolla tai kokeilla rinnetta pitkin kulkevaa vuoristorataa. Hinnat on varsin kovia, joten meillä jäi nyt väliin. Käytiin kiertelemässä kaupoissa ja syötiin jäätelöt meininkiä seuraten.
Poroja näkyi niin paljon että lapsi sekosi laskuissa heti ekana iltana. Kesällä niitä liikkuu valtavina tokkoina ja ajaessa saa pysähdellä vähän väliä, kun porot ovat asettuneet lepäämään keskelle kaistaa.
Parasta kesällä Rukalla on kuitenkin se uskomaton rauha mikä siellä tuli vastaan heti saapuessa. Se maisema, ne metsät, polut ja tunnelma. Tunnelmaa tekee toki itsekin ihan vaan ihastumalla siihen ympäristöön, mutta jestas miten rakastin olla siellä. Ja lapsi myös. Ei me oltaisi haluttu lähteä pois sitten millään.
Nyt vaan miettimään minne päin Lappia mennä ensi kesänä. Koska tekisi hirveästi mieli päästä jo sinne uudelleen.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
& Julia Helsingin kaupunginteatterissa osuu!
Mainos. Liput näytökseen saatu Helsingin kaupunginteatterilta.
Helsingin Kaupunginteatteri – & Julia – Kuvassa zzz – Kuva Otto-Ville Väätäinen
Voiko viettää parempaa perjantai-iltaa teatterissa kuin värien, tanssin, musiikin ja vauhdin kyllästämää & Julia katsoen? Tässä tarinassa Julia ei anna tuoreen puolison kuoleman lannistaa liiaksi, vaan ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja bestikset matkaan lähtiessään etsimään itseään ja onneaan Veronan ulkopuolelta. William Shakespeare ja vaimonsa Anne Hathaway kirjoittavat tarinaa uusiksi vuoronperään, kunnes kynäkin katkeaa ja Julia pääsee irti.
Ohjaaja Samuel Harjanne on päättänyt nostaa yleisön fiiliksen kattoon heti saliin astuessa – ensemble juhlii jo omassa tanssiringissään, kun yleisö etsii paikkojaan. Kun show sitten alkaa, vauhti ehtii reilun parituntisen näytelmän aikana kasvaa sellaisiin mittoihin, että lopputaputuksissa koko yleisökin jo tanssii penkkirivien välissä.
Helsingin Kaupunginteatteri – & Julia – Kuva Otto-Ville Väätäinen
Se jo itsessään on suomalaisessa teatterissa huikean hieno kokemus.
& Juliassa toimii ihan kaikki
& Julia on mainio esimerkki näytelmästä, jossa värit, valot, lavasteet ja musiikki riittäisivät viihdyttämään hyvin jo yksinään. Mutta kun päälle vielä pistetään erinomaiset näyttelijäsuoritukset, ääneen naurattava komiikka ja sen vastapainoksi aidon herkät ja kauniit hetket, eihän tästä paketista puutu enää mitään.
Helsingin Kaupunginteatteri – & Julia – Kuva Otto-Ville Väätäinen
Renée Böökin Julia on räväkkä mimmi, jolla on upean matala ja heleä ääni. Anne Hathaway heittää hänelle tarinaan parhaaksi kaveriksi paitsi itsensä (upea Maria Lund), myös Mayn, jonka herättää eloon aina käsittämättömän upea Niki Rautén. Hahmojen kautta kerrontaan saadaan myös ajankohtaista syvyyttä, kun muunsukupuolinen May laulaa Britney Spearsin sanoin ettei ole tyttö, ei vielä nainen, ja tarvitsee välissä vain aikaa ja hetken itselleen.
Helsingin Kaupunginteatteri
Helsingin Kaupunginteatteri – & Julia – Kuvassa zzz – Kuva Otto-Ville Väätäinen
Helsingin Kaupunginteatteri – & Julia – Kuvassa zzz – Kuva Otto-Ville Väätäinen
Julian imettäjä on kenties tarinan herkullisin hahmo, ja Laura Alajääski tekee Angéliquen roolissa vaikuttavaa työtä. Oheen vähän tomeraa romanssia pikku ranskalaisen kanssa, ja tässä näytelmässä naiset todella antavat palaa. Julian vauhtia ei sammuta edes uudet mahdolliset pikahäät tai sattumalta kuolleista palannut Romeo.
Helsingin Kaupunginteatteri
& Juliassa ensemble rokkaa, ysärihitit raikuvat ja tanssikohtaukset sytyttävät siinä määrin, että omaakin tanssijalkaa alkoi saman tien heiluttaa. Onneksi lopussa odotti yhteistanssi koko salin kanssa.
Ei tästä voi sanoa kuin että hemmetin hyvä! Hymy ei poistunut kasvoilta kertaakaan.
Helsingin Kaupunginteatteri
Oi että, olipahan ihan mahtava ilta teatterissa.
Hanki omat liput täältä nyt ihan heti >>