Viime aikoina olen…
0
Kesä tuntuu vihdoin tulevan — jee! Koulua on enää viikko jäljellä, ja lapsen kesäloman alkaminen saa ajankohdan todellakin tuntumaan kesältä, vaikka omaa lomaa pitääkin vielä odotella. Viime aikoina kesäfiilis on päässyt hiipimään kuin varkain, koska aikaa ja energiaa on mennyt huomaamatta ihan muihin juttuihin.
Viime aikoina…
Olen saanut selän taas kipeäksi. Selvä merkki siitä, että tarvitsee salia ja venyttelyä. Mulla on ryhtiliivi mitä voi käyttää koneella istuessa kotona, mutta miten se onkin päässyt taas unohtumaan. Sitäkin enemmän pitäisi kyllä jumpata ja vahvistaa taas lapojen välisiä lihaksia, ettei mene samaan pisteeseen kuin vuosi sitten. Silloin oli olkapää siinä kunnossa, ettei voinut kättä liikuttaa. Ja monen viikon kuuri Panacodia ja vahvaa Buranaa, kunnes helpotti.
Oon ihan tosi tykästynyt kynsitarroihin! Pysyy niin paljon paremmin kuin peruskynsilakka, eikä tuhoa kynsiä kuten geelilakkaus. Ja vaihtoehtoja on niin paljon. Oon tilannut kynsitarroja Sassy Saintsilta, ja nämä on super laadukkaita.
On katsottu naperon kanssa Netflixistä Babysitters Clubia. Luin itse näitä kirjoja lapsena, ja on ollut hauska katsoa tätä yhdessä. Aloitettiin Kroatiassa katsomassa jaksoja padilta sängyssä ennen nukkumaanmenoa.
Useampia potilaita
Koira leikattiin, ja sitten se on kolissut ympäriinsä tötterö päässä. Se on onneksi toipunut tosi nopeasti ja hyvin, ja ekan lääketokkuraisen päivän jälkeen ollut ihan oma itsensä. Kun vaan malttaisi olla nuolematta leikkaushaavaa, niin pääsisi kauluristakin eroon. Mutta enää muutama päivä ja sitten voidaan sekin heivata.
Mulle iski joku kevätflunssa ja meni viikko ihan puolikuntoisena. Kiire töissä ja paljon tekemistä muutenkin, mikä tuntui keljulta kun olisi vaan tehnyt mieli mennä peiton alle katsomaan telkkaria. Mutta onneksi sekin meni ohi.
Käytiin katsomassa naperon ja siskontytön kanssa Lammasetsivät. Se oli aika mainio perheleffa. Nokkela, hauska ja hienosti toteutettu. Suosittelen! Kävin kaverin kanssa katsomassa myös Paholainen pukeutuu Pradaan 2:n, ja täytyy sanoa että tosi väkisin kehitelty jatko-osaidea, mutta noh ihan viihdyttävä ja ajoi sikäli asiansa.
Kuuntelin äänikirjana Rufi Thorpen Margo’s got money troubles, ja se on LOISTAVA! Kirjasta on tullut myös kehuttu tv-sarja, mitä en oo vielä nähnyt, mutta Margotin roolin näyttelevä Elle Fanning lukee myös englanninkielisen äänikirjan. Kannattaa kuunnella ja katsoa! Tää sarja on mun listalla kunhan ehdin joskus päästä sen pariin.
Tein vihdoin ekat juoksulenkit koiran kanssa, ennen leikkausta. Meni tosi hyvin. Ekalla kerralla napero oli pyörällämukana, ja koiruli yritti pysyä perässä niin matka eteni hyvin. Pidettiin muutama pieni tauko, ettei sitä juoksuta heti täyttä matkaa, mutta kunnon puolesta se olisi vetäissyt vaikka millaisen matkan. Toisella kertaa se yritti enemmän pysähdellä haistelemaan, mutta kyllä se tästä. Nyt pitää ottaa iisimmin että se ehtii toipua leikkauksesta, mutta sen jälkeen meitä ei pitele mitään! Paitsi oma juoksukunto, mitä pitää saada vähän ylös.
Kesää kohti
Oon ihastunut nyt suuresti keittoihin, joihin tulee fenkolia ja piparjuuritahnaa. Nam! Oon tehnyt niiden kanssa kalakeittoa ja aasialaisvivahteista kanakeittoa, ja toimii ihanasti. Marinoitua fenkolia pitäisi tehdä nyt myös.
Sellaista. Kevätflunssa ikään kuin pakotti vähän pysähtymään, vaikka ei siinä ihan pysähtymään ehtinyt, ja kun koiran leikkaus osui vielä samalle viikolle niin olihan siinä toipumista kaikilla. Aamuisin oon herännyt tosi aikaisin kun se tötteröpää kolisee kaulurin kanssa ympäriinsä, ja on herännyt nyt aikaisin kun on niin valoisaa. Oiskohan koirille silmälappuja…?
Nyt odotan että pääsee flunssan jälkeen taas lenkille, saadaan koiralta kauluri veks, naperolla alkaa kuvisleiri ja pian pääsee mökille.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kouvolan teatterin Salainen puutarha
Mainos. Osa lipuista näytökseen saatu Kouvolan teatterilta.
Luimme lapsen kanssa Frances Hodgson Burnettin Salaisen puutarhan viime vuonna, ja Kouvolan teatterin versio tästä klassikosta osuikin sen puolesta ihan nappiin. Kun tarina on vielä tuoreena mielessä, sen herääminen eloon näyttämöllä on sitäkin herkullisempaa. Salainen puutarha on kertomus ystävyydestä, uskosta ja toivosta sekä siitä, miten lapset voivat muuttaa maailmaa.
Nappasin siis naperon lisäksi auton penkille hänen serkkunsa, ja tehtiin päiväseltään road trip Kouvolaan.
Kuva: Kouvolan teatteri
Salainen puutarha on ajaton klassikko
Salaisen puutarhan tarina sijoittuu alun perin ajallisesti kauemmas, aina siirtomaa-aikaan, jolloin englantilainen Mary Lennox asui välinpitämättömien vanhempiensa kanssa Intiassa.
Mary Lennox, näytelmässä nimeltään Meeri, menettää vanhempansa ja joutuu muuttamaan setänsä herra Sysiluodon luo syrjäiseen Misselthwaiten kartanoon. Hän suhtautuu kartanoon ja sitä ympäröivään autioon nummimaisemaan vastahakoisesti, kunnes löytää salaisen puutarhan, johon pääsy on ehdottomasti kielletty.
Puutarhasta muodostuu Meerille ja hänen uusille ystävilleen paikka täynnä ihmeitä, ja vähitellen heidän ympärillään alkaa tapahtua muutoksia, joita aiemmin pidettiin mahdottomina.
Historian havinaa taustalla
Alkuperäiseen tarinaan liittyy kuitenkin myös historiallisesti haastavia ja nykykatsojan näkökulmasta ristiriitaisia piirteitä. Salainen puutarha sijoittuu brittiläisen siirtomaavallan aikaan, ja erityisesti tarinan alku kuvaa Intiaa sekä intialaisia ihmisinä ja ympäristönä selvästi kolonialistisen katseen läpi. Mary on lapsi, joka on kasvanut etuoikeutetussa asemassa palvelijoiden ympäröimänä, ja hänen käytöksensä sekä tapansa puhua muista ihmisistä heijastavat tätä maailmaa. Juuri siitä hänen hahmonsa kehitys myös osittain alkaa: kylmästä, itsekeskeisestä ja muita alempiarvoisina pitävästä lapsesta kasvaa vähitellen empaattisempi ja avoimempi ihminen.
Kuva: Kouvolan teatteri
Kouvolan Teatterin sovituksessa nämä alkuperäisteoksen vaikeammat historialliset kerrokset jäävät kuitenkin pitkälti sivuun. Tarina on selvästi siloitellumpi ja painottaa ennen kaikkea satumaisuutta, yhteisöllisyyttä ja toiveikkuutta. Ratkaisu toimii hyvin koko perheen esityksessä, mutta samalla osa alkuperäisen teoksen yhteiskunnallisesta ja historiallisesta moniulotteisuudesta katoaa. Maryn muutos näyttäytyy enemmän yleisenä kasvutarinana kuin myös etuoikeuksien ja opittujen asenteiden purkamisena.
Satumaisia hetkiä näyttämöllä
Salainen puutarha on toteutettu pelkistetyn kauniisti. Näyttämö elää tapahtumien mukana ja muuttuu synkästä kartanosta vähitellen kukkaan puhkeavaksi puutarhaksi yksinkertaisilla mutta toimivilla ratkaisuilla. Puutarhassa asuva punarinta ja loikkiva jänis on toteutettu veikeästi käsinukkien ja näyttelijöiden yhteistyönä, ja maalaukset herätetään kirjaimellisesti eloon ihmisvoimin. Kartanon väkeä edustavat herra Sysiluoto, puutarhuri, Martta ja rouva Medaljonki ovat kaikki selkeitä ja omanlaisiaan persoonia, jotka rakentavat tarinaa ja tuovat siihen lämpöä, huumoria sekä sopivaa jännitteisyyttä.
Kuva: Kouvolan teatteri
Esityksen vahvuus on erityisesti tunnelmassa. Synkkyyden ja surun keskeltä kasvaa vähitellen toivoa, ystävyyttä ja elämäniloa korostava kertomus, joka puhuttelee niin lapsia kuin aikuisiakin. Musiikki ja valaistus tukevat tarinan herkkää ja paikoin jopa satumaista maailmaa, jossa luonto näyttäytyy eheyttävänä voimana.
Näytelmässä korostuu myös muutos: sulkeutuneista ihmisistä tulee avoimempia, yksinäisyys väistyy yhteyden tieltä ja autio puutarha alkaa jälleen elää. Tarina muistuttaa lempeästi siitä, kuinka paljon hyvää välittäminen, ystävyys ja yhdessä tekeminen voivat saada aikaan.
Kouvolan Teatterin Salainen puutarha on visuaalisesti kaunis ja lämminhenkinen koko perheen esitys, joka onnistuu säilyttämään alkuperäistarinan taian myös näyttämöllä. Se tarjoaa katsojalleen hengähdyshetken arjesta ja kutsuu uskomaan siihen, että joskus suljetuimmatkin ovet voivat vielä avautua.
