All inclusive kokemuksia erikoisruokavaliolla – onnistuuko?
0Otimme Kreikan lomalle ensimmäistä kertaa all inclusive paketin, eli kaikki ruuat ja juomat hotellilla kuuluivat matkan hintaan. Itse olen ollut all inclusive matkalla kerran aiemmin Meksikossa vuosia sitten, ja siellähän se toimi varsin hyvin. Siihen aikaan olin myös vielä kaikkiruokainen. Entä nyt erikoisruokavaliolla? All inclusive kokemuksia tulee aika eri tavalla, kun kaikki tarjolla olevat ruuat eivät sovi. Samalla on vaan hyväksyttävä, ettei sen suhteen koko rahan edestä voi ruokia saada.
All inclusive ruokailut
Senhän tiesi jo etukäteen, että meille on gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla omat haasteemme joka paikassa. Se on selvää, ettei kaikki käy, mutta itse olen oppinut näkemään sen ihan hyvänäkin asiana. Nytkin Kreikassa buffet oli joka aterialla niin täynnä erilaisia jälkiruokia, ettei minun itsehillintäni pitäisi ollenkaan. Kun olimme vuosia sitten Karibian risteilyllä, tuli jo aamupalaksi syötyä pannukakkuja, french toastia, kermavaahtoa sun muuta mättöä, mistä seurasi kamala olo koko päiväksi. Joten sinänsä ei haittaa ettei kaikki käy. MUTTA…
Tässä hotellissa erikoisruokavalioille homma oli tehty turhan vaikeaksi. Olen tottunut siihen, että meille on aamupalallakin omia vaihtoehtoja valmiina. Gluteenittomia leipiä, muroja ja jogurtteja valmiina esillä siinä missä muillekin. Täällä ei. Kun jostain ruuasta kysyi, ohjattiin heti keittiön oven taakse odottelemaan kokkia kertomaan ruuista tarkemmin. Ja kokki oli oikein ystävällinen, ei siinä mitään, mutta alkoi rasittaa joka kerta se odottelu ja erikseen pyytäminen. Se ei ole buffetin idea. Koska se saatu gluteeniton leipä oli sellaista valkoista kuivaa höttöä, en sitä jatkossa enää pyytänytkään. Söimme sitten aamuisin hedelmiä ja pekonia, ja se kyllä riitti. Kuivahedelmistä ja soijamaidosta tuli lapselle joka aamuinen erityisherkku. Pitää vissiin kokeilla soijamaitoa vaihteeksi kotonakin kauramaidon sijaan.
Meidän onnemme on, ettei kukaan ole hengenvaarassa vaikka söisi vahingossa muutakin. Ei niitä vatsakipujakaan toki lomalle halua, mutta sairaalareissua tai hengenahdistusta ei sentään tule. Siinä mielessä all inclusive kokemuksia on helppo testata. Sen sijaan ihmiset, joilla on hengenvaarallisia allergioita, joutuvat olemaan todella tarkkana ja se tekee kokemuksesta varmasti stressaavan. Henkilökunnalla oli sinällään ihan halua auttaa, mutta itse vaan väsyin siihen oloon että apua joutuu lähes kerjäämään joka välissä. Samalla tuntee olevansa hankala, vaikka on maksava asiakas eikä tuo hotelli ihan halvimmasta päästä ollut. Kasvissyöjille oli vaihtoehtoja, mutta kyllä kaikki pyöri silti hyvin vahvasti lihan ympärillä. Kasvisruuissakin oli melko poikkeuksetta juustoa seassa, joten ainakin vegaaneille paikka olisi haastava.
Ruokailua rennolla otteella
Kun lopetin ruuasta kyselyn, ruokailut muuttuivat vähän rennommiksi. Miehen kanssa nyt vähän pystyi joustamaankin, ja ottamaan silmämääräisesti ok aineksia. Lisäksi itse syön välillä juustoa, ja kreikkalaista salaattia reilulla fetalla tulikin vedettyä joka päivä – se on niin hyvää! Lapselle piti olla maidon kanssa tarkempi. Hän sai kyllä gluteenitonta spagettia kastikkeella, lihapullia, oliiveja, vesimelonia sun muuta helposti. Pari kertaa tilattiin erikseen gluteeniton pizza vegejuustolla. Ja viimeiselle illalle pyysin myös kokkia tekemään meille jälkiruuat, ja saimmekin ihanat kerrosherkut lasissa. Ehkä harvinaisempi herkku oli myös lapselle erityisempi? Myös aasialaisessa ravintolassa tarjottiin kookosmaidosta tehty vanukas.
Me söimme reilusti simpukoita ja erilaisia salaatteja, joissa oli aivan ihanat maut. Omia suosikkeja olivat tietty se kreikkalainen salaatti ja vihersalaatti, jossa oli myös mansikoita, persikoita ja pistaaseja. Vihanneksissa ja hedelmissä on nimittäin siellä maut kohdillaan, ja ihan jo sipulikin maistuu kymmenen kertaa paremmalta kuin kotona. À la cartessa ruuat oli helppo tilata sopivina niille kerroille kun siellä söimme (kolme iltaa ja yksi lounas). Ravintolat olivat pan-aasialainen, tex mex, kreikkalainen ja italialainen. Siinä, missä pastat ja pizzat onnistuivat meille hyvin, tuntui hassulta ettei vaikka tortilloita, tacoja ja hampurilaisia oltu hankittu gluteenittomina versioina. Se kun on sieltä helpoimmasta päästä. Vastaavaa toisaalta syödään kotona varsin usein.
Kerran söimme lounaan paikallisessa tavernassa Zia-nimisessä vuoristokylässä, ja sieltä löytyi myös kotitekoista vegaanista jäätelöä, mikä olikin super hyvää.
Herkkuja löytyi myös, vaikka ei tosiaan kaikkea. Lapsen puolesta harmitti aamupalalla, kun tarjolla olisi ollut pannukakkuja, vohveleita ja croissantteja, mutta mitään ei saanut hänelle sopivana. Mutta ei hän sitä jäänyt miettimään, ja lettuja saadaan kotona koska vain. Kenties hän isompana huomaa paremmin, että muut syövät vähän erilaista kuin hän. Mutta paljon on meistä vanhemmista kiinni, miten paljon sitä harmitellaan.
Yleensäkin hyvä keskittyä siihen mitä saa eikä sellaiseen mitä ei.
Me keskityimme tuoreisiin hedelmiin ja muihin herkkuihin, mitä ei kotona ole aamuisin valmiiksi pilkottuna odottamassa. Myös lapsen suurta herkkua prosciuttoa sai maistella. Mango- ja sitruunasorbettia sai hotellin jätskikioskilta niin paljon kuin halusi ja omia karkkeja oli vähän huoneessa. Lapsenkin kannalta ihan hyvä, ettei viikkoa vetele pelkkää vohvelia ja jälkiruokakakkuja. Monet lapset kun istuivat joka päivä aamiaisella edessään pelkkiä suklaacroissantteja, vaikka myös hedelmiä ja mansikoita oli saatavilla. Ei se ole se linja mitä haluaisin rohkaista ylipäätään.
Entä juomat?
Parasta melkeinpä oli, että vettä oli saatavilla tarpeeksi. Ei tarvinnut kannella vesipulloja erikseen kaupasta ja mittailla mihin asti juotavaa riittää. Joka päivä huoneeseen tuotiin kolme 1,5 litran vesipulloa ja vettä toki sai pyytää allasalueella ja ravintoloissa kuinka paljon tahansa.
Mehut olivat iso pettymys, koska olisin mielellään tarjonnut lapselle mehua että hän varmasti tulee juoneeksi tarpeeksi. Ne olivat kuitenkin sellaista sokerilitkua, ettei lapsikaan tykännyt ja jäivät juomatta. Ainoastaan aamupalalla sai tuorepuristettua appelsiinimehua, mikä olikin hyvää. Limppareita sun muita toki olisi, mutta en niistä tykkää. Pari drinkkiä join ja ruuan kanssa joskus viiniä, mutta muuten mentiin vedellä. Mutta kaikki juomat tosiaan olivat ilmaisia, myös alkoholi.
All inclusive – helppo mutta rajallinen
Johtopäätöksenä sanoisin, että all inclusive on tosiaan helppo vaihtoehto, koska kaikki ruuat ovat siinä jatkuvasti saatavilla. Ruokapaikkojen etsimiseen ei kulu aikaa, ja nälän iskiessä lapsellekin saa heti aterian eteen. Voisin kuvitella, että varsinkin useamman lapsen kanssa voi olla olennainen osa onnistunutta, hyväntuulista ja rentoa lomaa.
Mutta ei me ensi lomalla todennäköisesti samaa settiä valita. Miksi? No koska kaikessa helppoudessaan all inclusive on aika rajallinen. Toki paikallisiakin makuja on mukana, mutta pääasiassa ruuat on tehty länsimaiseen turistimakuun sopivaksi. Itse kaipaan sitä aitoa paikallista ruokaa, mitä löytyy esimerkiksi Kreikan pikkukylien vanhoista kaupungeista ja kapeilta kujilta. Vaikka buffeesta sai muun muassa simpukoita, jäi moni herkku väliin, kuten ikisuosikki grillattu mustekala ja lampaankareet. Sen sijaan kaikkiruokaisille olisi hampurilaisia, pizzaa ja pastaa tarjolla loputtomiin. Niitä saa ihan tarpeeksi kotonakin, eikä sellaista lähdetty Kreikasta hakemaan.
All inclusive olisi varmasti toimiva esimerkiksi Karibialla tai monissa Aasian maissa, mutta voi olla ettei Euroopassa tule sitä enää otettua. Aika näyttää. Ei tältä reissulta mitenkään paha mieli jäänyt, koska helppous oli juuri se mitä haettiin. Mutta naperokin osoitti olevansa niin reipas matkustaja myös ulkomailla, että hyvin voidaan seuraavalla reissulla tehdä ravintoloiden etsimisestä oma seikkailunsa ja päästä paremmin kiinni paikallisiin makuihin.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kreikan loma heitetty – millaista oli?
Kreikan loma oli varsin mainio. Se takuuvarma lämpö ja aurinko olivat kieltämättä tervetulleita. Uimista, syömistä ja hengailua sai enemmän kuin tarpeeksi. Kreikan loma on kyllä toiminutkin joka kerta, ja sinne palaa aina mielellään uudemman kerran. Nyt kerta Kosilla oli ensimmäinen.
Lentomatkat lapsen kanssa
Olemme lentäneet lapsen kanssa kerran aiemmin hänen ollessaan vuoden ikäinen, joten käytännössä nämä lennot olivat kuin eka kerta. Napero matkusti super hienosti. Kentällä sujui moitteettomasti, nousu- ja laskuvaihe olivat kerrassaan jänniä ja omalla paikalla touhuten koko matka sujui todella hienosti. Mukana oli äänikirjoja, väritys- ja puuhakirjaa, muutama pieni lelu ja tietty evästä. Lähtiessä ilmeestä näki että jännitti, mutta esimerkiksi metallinpaljastimen läpi kävely meni kuin vettä vaan ja miehen kanssa saimmekin pitää vauhtia ettemme jääneet matkasta pois.
Kotiin palatessa kasseja sai odotella melkein 1,5 h, mutta muuten sekin pätkä meni hienosti. Hotellissa syötiin aamupala ja sitten taksilla kentälle. Kotona olimme puoli viiden maissa. Lähtö oli turhan aikainen, kun lapsikin piti herättää jo 3.30, mutta siitäkin päivästä selvittiin. Hotellilla piti heti päästä uimaan, ja sen jälkeen tyyppi nukahtikin varsin leppoisaan paikkaan aurinkotuoliin solisevan veden äärelle.
Mitsis Blue Domes Resort & Spa
Hotellimme oli Kardamainassa Kosin etelärannikolla. Mitsis-hotellit ovat ketju, ja niitä löytyy varsin useista paikoista.
Blue Domes oli kerrassaan kaunis. Kauneutta ei edes tajunnut kuvista etukäteen. Hotelli on vuoren juurella, ja se on rakennettu korkeuseroilla laskevaksi rantaa kohti. Taustalla siintää meri, ja uima-altaita riittää ihan merenrantaan saakka. Rannassa on neljä pientä À la carte ravintolaa, ja pääravintola sitten ihan ylhäällä respan luona. Altaiden luona on allasbaarin lisäksi hampurilas-, pita- ja sushiravintolat, leivos-ja jätskikioski, mezekoju sekä terveysbaari, josta sai mm. smoothieta.
Kaikki ruuat ja juomat kuuluivat hintaan.
Kerron ruuista lisää toisessa postauksessa, ja etenkin all inclusive kokemuksesta erikoisruokavalioiden kannalta.
Huone oli kaikin puolin hyvä. Sinne kuskattiin golfautolla respasta yhdessä laukkujen kanssa. Meillä oli toisen kerroksen bungalow, missä oli parveke altaille päin. Alemmassa kerroksessa oli huoneita omalla uima-altaalla. Huoneessa oli parisänky, pieni olohuonenurkkaus, lapselle iso sänky, tv, pöytä kaapeilla, tilava eteinen vaatekaapeilla sekä tilava kylpyhuone suihkulla ja erillisellä kylpyammeella. Huoneessa oli oikein hyvä nukkua, vaikka itselleni tuli jossain vaiheessa unentarve täyteen ja aloin heräillä taas kovin aikaisin, kuten itselleni tyypillistä on.
Hotellin palvelu oli oikein ystävällistä ja voi että miten lapsi sai taas huomiota ja kehuja osakseen. Etelä-Euroopassa se rakkaus lapsiin on aina ihanaa seurattavaa, kun jokainen vuoronperään silittelee, leikittää, vilkuttelee ja kehuu miten kaunis, suloinen ja ihana tyyppi on. Vähän eroa Suomen meininkiin, ja napero otti huomiosta kyllä ilon irti keimaillen minkä ehti.
Mitä tehtiin?
Aiempiin lomiin verrattuna ei oikein mitään. Tämän toki tiesi jo ennalta. Miehen jaksamisen ja lapsen mukaan mentiin, ja se olikin suurin syy all inclusiven ottamiseen. Lapsi halusi vaan uida, ja sitä todella sai tehdä. Uima-altaita oli 10 ja merenranta siinä vieressä, joten uikkareissa mentiin päivät ja vedessä sai tosiaan läträtä aamusta iltaan. Mies ja lapsi ottivat vielä tavaksi käydä iltauinnilla illallisen jälkeen.
Aamulla heräsin yleensä jo ennen muita, kuten kotonakin. Annoin muiden nukkua ja lueskelin hetken uutisia puhelimesta tai menin jo aamupesulle edeltä. Napero heräsi yleensä siinä kahdeksan maissa, joku aamu puoli yhdeksän. Kävimme yhdessä pesulla, vedimme ekat aurinkorasvat päälle, puimme ja lähdimme kaksin aamupalalle uimakamppeet kassissa mukana. Aamupalan jälkeen menimme joko rannalle leikkimään tai altaille. Napero halusikin aina heti uimaan. Siinä tuli aika nopeasti sitten vilu, ja pyyhkeen kanssa lämmitellen leikittiin sitten aurinkotuoleilla. Ja sitten taas uimaan. Mies liittyi seuraan kun oli herännyt ja käynyt aamiaisella.
Parina päivänä käytiin lähikylissä. Oma lähikylä Kardamena oli noin viiden kilometrin päässä, ja ihana vuoristokylä Zia 25minuutin taksimatkan takana. Molemmissa katseltiin pieniä katukojuja, maisemia ja paikallista menoa. Syötiin myös jätskit, ja Ziasta löytyikin ihanaa vegaanista jäätelöä! Ziassa oli myös pieni ”eläintarha”, missä oli vähän lintuja, pari pupua ja aasi. Mutta ne maisemat sieltä vuorelta vasta upeita olivatkin!
Muuten päivät kuluivat aika lailla siinä hotellilla.
Se on kovin erilaista kuin mihin itse on tottunut, ja välillä olikin aika turhautunut olo kun ei olisi jaksanut vaan olla siinä paikoillaan. Mutta se oli tämä reissu, eikä siinä ollut kyse vain minusta.
Kun mieskin jaksaa paremmin, pääsee myös tekemään enemmän. Nyt painoi myös muutama viikko aiemmin sairastettu korona, mistä hän selvisi vähin oirein, mutta mistä jäi muiden terveysongelmien lisäksi painostava väsymys. Kreikassa hän sai nyt lepoa ja lämpöä, mikä teki selkeästi hyvää. Jospa ensi kerralla päästään sitten liikkeelle enemmän. Tai sitten seikkailen lapsen kanssa välillä kaksin. Nyt ei toisaalta rahaa kulunut juuri mitään, mitä nyt lentokentiltä jotain evästä osti ja ne parit jätskit ja ruuat muualla. Lapsi sai pari lelua, kauan kaivatun Elsa nuken.
Ja ainakin nyt kotiin palasi täynnä energiaa! Lojumiset on lojuttu, ja kroppa huutaa halusta liikkua. Viikko vielä töitä ja sitten on edessä pääloma ja suuntana vihdoin kesämökit!
