No vähän raflaava otsikko, koska tykkään kyllä arjesta. Yleisesti ottaen rakastan arkea ja sen mukanaan tuomia rutiineita, tapoja ja tekemisiä. Mutta ei voi kieltää etteikö kesä ja vapaus olisi myös vieneet mukanaan. Kaksi kuukautta vailla aikatauluja, sääntöjä, pakotettuja menoja ja kellon seuraamista. On menty fiiliksen mukaan, pysähdytty hetkeen, unohdettu rytmit ja aikataulut. Ja nyt, arkeenko se pitää taas palata?

Kotiinpaluu Muumilaakson kautta

Olimme poissa kotoa mökillä viitisen viikkoa. Palasin naperon kanssa kotiin tämän viikon maanantaina äitini kyydissä, ja tiistaina vietimme melko helteisen päivän Muumimaailmassa serkkujen kanssa. Kuumuudesta huolimatta meillä oli todella hauska päivä, ja lapset (myös 10v) tykkäsivät kovasti. Mummi hemmotteli kaikkia kolmea herkuilla ja vapaavalintaisilla ostoksilla Muumimaailman putiikista. Omani valitsi uuden pelin, mitä pelattiin heti seuraavana aamuna. Muumimaailma on kyllä hauska retkikohde. Se on mielikuvituksellinen, sekä lapsia että aikuisia viihdyttävä, ja paikkana se aktivoi liikkumaan, tutkimaan, kuvittelemaan ja leikkimään. On noidan mökkiä, missä pääsee hämmentämään vihreää räkäsoppaa, muumiteatteria ja muumitaloa sekä lukuisia tuttuja muumihahmoja, joita oma lapsi kipaisi halaamaan kädet ojossa. Kaikkia paitsi Haisulia, jonka arveli purevan.

Päivä oli pitkä – lähdimme aamulla kahdeksalta ja takaisin autossa olimme puoli viisi. Ehdin saada lapsen istuimeen kiinni ja hän oli unessa ennen kuin auto lähti parkkipaikalta. Poikki olimme kyllä kaikki. Seuraavana päivänä sattui sopivasti sadesää, ja kävimme vain kaupassa ja kirjastossa hakemassa uutta luettavaa. Muutenkin tämä loppuviikko ja samalla viimeinen lomaviikko otetaan ihan rauhassa. Annan lapselle aikaa olla pitkästä aikaa kotona, leikkiä omassa huoneessa ja omalla pihalla. Eilen auringon paistaessa ehdotin, että käymme leikkipuistossa ja jätskillä. Edes jätski ei voittanut puolelleen, vaan hän halusi ihan vain leikkimään omalle pihalle.

Lomamuistot kantavat pitkälle

Tämä kesäoli todella kesä. Oli kuumaa, ajoittain jopa tukalan kuumaa. Lenkillä meinasi pökertyä, vaikka oli liikkeellä ennen kahdeksaa aamulla. Öisin pyöri sängyssä yrittäen löytää lakanoista vähän viileämmän kohdan. Paidat hikosi märäksi heti aamun ensimmäisinä tunteina, ja järvessä läträttiin monta kertaa päivässä. Mikä ihana kesä olla lapsen kanssa veden äärellä! Tuo pieni vesipeto juoksi tai hyppäsi rohkeasti järveen ja polski menemään kellukkeidensa kanssa kuin vanha tekijä. Onhan hän käynyt uimassa koko ikänsä, mutta tämä itsenäinen meno kellukkeilla on ihan oma vaiheensa.

Marjastus jäi tänä kesänä vähiin, koska mustikkaa alettiin kerätä vasta meidän lähtiessämme ja oma saalis jäi yhteen ämpärilliseen. Elättelen toivoa, että miehen äiti jaksaa kerätä meille vielä lisää. Metsävadelmia keräsin kotiin muutaman litran syötäväksi, ja vähän korvensi lähteä kotiin kun vadelmat alkoivat olla parhaimmillaan. Pakastimeen asti niitä ei nyt tullut, mutta ovathan ne toisaalta tuoreena parhaimmillaan. Tuttuun tapaan kävimme keräämässä pensasvadelmia Kolarinpellon marjatilalta, ja niitä kertyikin reippaat 12,6 kg. Jotain on siis jo talven varalle jemmassa – myös laatikossa ostettuja mansikoita.

Kesä todella tuntui kesältä. Sai nauttia lämmöstä, uimisesta, auringosta, ulkona syömisestä, hellemekoista, letuista, tuoreista marjoista, veneilystä. Tällaisen kesän jälkeen syksyn viileys tuntuu piristävältä ja akut on todella ladattu pimeän ja kylmän talven varalle.

Arkeenko se on taas palattava

Maanantaina alkaa arki. Aloitan itse uuden työn, alkuun kaiken lisäksi paikan päällä toimistolla etätöiden sijaan. Ihanaa päästä vaihteeksi toimistolle, mutta samalla on myös ihanaa, että etätöiden mahdollisuus säilyy myös jatkossa. Onhan se valtavan hyvä arkea pehmittävä tekijä. Joskus voi ottaa aamun iisisti aamutakissa, olla meikkaamatta ja käydä vaikka kesken päivän lenkillä valoisaan aikaan. Mutta yhtä lailla ihana saada nähdä työkavereita kasvotusten ja keskustella, pukeutua muuhunkin kuin iänikuisiin legginseihin ja lähteä oikeasti liikkeelle pois kotoa. Toimisto sijaitsee Otaniemessä, minne on kaiken lisäksi aivan ihana reilun 8 km matka pyöräillä. Ostin nimittäin myös uuden pyörän, jonka pitäisi saapua tänään. Vanha pinkki Poni on ollut mainio kaupunkipyörä, mutta vaihteettomana se alkaa olla raskas polkea 2v lapsi kyydissä. Uudella pyörällä voi lisäksi käydä ihan pyörälenkillä, jos siltä tuntuu.

Maanantaina myös lapsi palaa päiväkotiin. Toivon, että sujuu hyvin. Olen puhunut viime päivinä päiväkodin aloituksesta enemmän ja pohtinut ääneen mitä kaverit ovat kesällä tehneet, millaisia uusia lapsia ryhmään ehkä tulee, mitä kaikkea päiväkodissa askarrellaan ja leikitään. Ennen loman alkua arki sujui hyvin, ja vaikka kotoa harmitti lähteä, napero jäi päiväkotiin sopuisasti ja tuli iltapäivällä iloisena vastaan hakiessa. Pitkään se kuitenkin myös harmitti, ja jätin aamuisin itkuisen lapsen hoitoon. Päivät menivät hyvin, mutta päiväkoti ei kuitenkaan ollut paikka, jonne hän halusi mennä. (Lue fiiliksiä kevätkaudesta täältä.)Toivon todella, että se muuttuu. Että kaverit alkavat nousta arvoonsa ja heidän näkemistään odotetaan. Kenties se on edessä nyt seuraavana talvena, kun lapsi täyttääkin jo kolme. Serkkujensa kanssa hän on ainakin erottamaton, ja leikkii heidän kanssaan sujuvasti. Ja itkee surkeana perään, kun serkut lähtevät. Sehän on ihan parasta, kun päiväkodissa on kavereita joiden kanssa saa viettää koko päivän. Siinä vaiheessa saadaan paras irti molemmista maailmoista – läheisyydestä kotona vanhempien ja muun perheen kanssa, sekä leikeistä kavereiden kanssa.

Kevyt aloitus arkeen

Otamme alun päiväkotiin kevyesti lyhyemmillä päivillä. Menen itse maanantaina töihin vasta 9.30, ja oletan että myös muina aamuina aloitus on vasta myöhemmin. Ehdin hyvin viedä lapsen itse hoitoon, ja mummo ottaa koppia hakemisista aikaisemmin iltapäivällä. Muutenkin teemme parhaamme, että arjesta saadaan kevyttä ja mukavaa. Mummo ottaa välillä hoitoon ja tarjoaa vapaapäivän, ja muutenkin hakee usein aikaisemmin kotiin. Tänä talvena myös oma äitini varmaan uskaltautuu myös Helsinkiin ja voi tulla välillä hoitoapuun. Yritän myös tehdä jonkun viikon etänä mökiltä käsin, jolloin lapsi saa viikon mökkiloman.

Uusi työ tekee tietysti sen, että itsekin vasta opettelen. En tiedä työaikoja tarkasti ja joudun menemään etenkin alussa muoden aikataulujen mukaan. Kunhan saan hommista paremmin kiinni alan toki tehdä töitä aikaisemmin aamusta, jotta iltaan jää yhteistä aikaa perheen kanssa. Sekin aika koittaa yllättävän nopeasti. Viime vuonna pätkätyöläisenä aloitin kahdessa uudessa työssä, ja vaikka alussa kaikki on uutta ja työn tekeminen aika hakemista, viikossa ja etenkin parissa viikossa alkoi jo olla selkeästi rutiinia ja omaa vastuuta tehtävistä, joita voi hoitaa itsenäisesti.

Sitä paitsi onhan se mahtavaa aloittaa uusi työ! Tässä on niin paljon kaikkea mistä olen innoissani. Kelitkin sopivasti viilenivät kaupunkiin palatessa. Joten ei muuta kuin arki, tervetuloa! Tehdään tästä ihana ja inspiroiva syksy!

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Nyt on takana ensimmäinen viikko töissä. Sain tosiaan synttäriviikolla uuden työpaikan (lue täältä) ja työt alkoivatkin heti seuraavalla viikolla. Innoissani ryhdyin hommiin, vaikka alkuun tuntui ettei pää ihan ehtinyt äkilliseen muutokseen mukaan. Uusi työpaikka on Lahdessa, ja pari ensimmäistä päivää kuluivatkin siellä toimistolla. Lahteen on onneksi hyvät yhteydet ja kun otin vielä pyörän junaan mukaan, pääsi toimistolle ja takaisin tosi näppärästi. Pääosin tulen tekemään töitä etänä, mutta Lahti päiviäkin kertyy. Matka-aikoineen niistä tulee pidempiä, mutta se tuo hyvää vaihtelua etänä tekemiseen.

Ensimmäinen viikko töissä Ja uusi arki

Meidän napero on loppuvuoden pääosin mummon hoidossa. Isovanhemmat ovat onneksi hyvin tuttuja ja mieluista seuraa, ja ovat hoitaneet lasta paljon myös aiemmin. Rutiinit (ne mitä meillä nyt on…) ja tavat ovat siis tuttuja, ja siitä on helppo jatkaa. Mielestäni on myös todella hyvä, että lapselle tulee pehmeä lasku uuteen arkeen. Itse en tee ihan täyttä työviikkoa vielä tämän vuoden puolella, ja kun hoitajana on nyt alkuun tuttu perheenjäsen, oppii hän olemaan erossa minusta ja kuitenkin saa hoivaa läheiseltä ihmiseltä. Kun päiväkoti sitten alkaa, on jo opittu molemmat olemaan enemmän erossa toisistamme ennen kuin täysin uudet ihmiset astuvat mukaan kuvioihin. Lisäksi itse on vähän ehtinyt päästä uuteen työhön sisälle, eivätkä päiväkotiarki ja uusi työ ala samanaikaisesti. Muutoksia tulee nyt vähän kerrallaan, ja se on kaikkien kannalta todella hyvä.

Entä sitten se uusi työ? Ensimmäinen viikko töissä meni tosiaan hyvin. Paljon uutta, mutta töihin pääsi heti kiinni ja tekemällä sitä parhaiten oppii. Lisää asioita tulee ajan kanssa. Tykkään siitä, että heti oli selkeästi esillä omat päävastuualueeni ja pääsin saman tien töihin niiden parissa. Parin ensimmäisen toimistopäivän jälkeen olinkin loppuviikon etänä ja tein vähän lyhyemmät päivät.

Työmatkustaminen näyttää tätä nykyä kovin erilaiselta kuin sillon pari vuotta sitten.

Etätöiden edut ja haasteet

Varasin parille päivälle kirjastosta työtilan, jonne pääsin rauhassa tekemään töitä. Yhden päivän tein töitä kotona. Uskon, että siinä vaihtelu virkistää. Etätöiden mahdollisuus on etenkin korona-aikana todella hyvä lisä, ja se myös auttaa työn ja perheen yhdistämisessä. Minun työni on pääasiassa päivätyötä, mutta tarvittaessa siihen on helppo tarttua vaikka illalla tai viikonloppuna. Joustavuus on todella hyvä. Paikan vaihtaminen piristää ja tuo arkeen kaivattua vaihtelua. Välillä on ihana jäädä kotiin ja naputella päätettä verkkarit jalassa. Sitten taas tekee hyvää lähteä liikkeelle ja siirtää työpiste toisaalle. Luulen, että tulen käyttämään kirjastoja paljon. Normaalisti hyödyntäisin varmasti myös kahviloita ja muita julkisia tiloja, mutta näin koronan keskellä varmaan en. On kuitenkin tärkeää poistua välillä kotoa ja lähteä varta vasten muualle työskentelemään – on se sitten toimisto, kirjasto tai mikä vaan.

Etätyössä on myös riskinsä. Toimistolta tulee lähdettyä joskus kotiin ja siinä vaiheessa työpäivä on pulkassa, yleensä. Etätöissä työajan rajaaminen selkeään työpäivään on huomattavasti haastavampaa. Uskon, että lapsi kuitenkin auttaa suuresti työn ja vapaan erottamisessa. Vaikka itselläni olisi olo, että työpäivä on vaikea lopettaa, lasta se ei kiinnosta pätkääkään. Siinä vaiheessa kun yhdessä ollaan kotona, sitä myös ollaan yhdessä kotona. Sitten tehdään hiekkakakkuja tai rakennetaan legoja. Oma pää tyhjenee töistä ja seuraavana päivänä konetta avatessa saa uudestaan työmoodin päälle. Työt tehdään kun lapsi on hoidossa, vaikka kone kotona kummittelisi ja huutelisi tekemään lisää. Työthän eivät lopu, joten työajan rajaaminen selkeisiin työpäiviin on tarpeen. Luulen, että ilman lasta töiden lopettaminen tiettyyn pisteeseen olisi paljon vaikeampaa.

Takana hyvä viikko

Ensimmäinen viikko töissä tuntui todella hyvältä ja voi että, olenkin kaivannut töihin! On ollut mahtavaa saada työskennellä ja keskittyä ”aikuisten asioihin” sen sijaan, että päivät pyörisivät pottakäyntien, pöydän pyyhkimisen ja kuravaatteiden pukemisen ympärillä. On saanut ihan muuta ajateltavaa, omia juttuja, haastavaa tekemistä. Olen joka päivä innolla avannut koneen ja painanut menemään ilman kummempia taukoja. Siinä toki tämä alkuhuuma vielä selkeästi näkyy, mutta yhtä kaikki tunnen tekeväni nyt juuri sitä mitä halusinkin. Sain juuri niitä töitä mitä etsin, teen asioita joista nautin ja joissa haluan kehittyä ja päästä eteenpäin. Tunnen tekeväni tärkeää työtä ja että pääsen itse vaikuttamaan tekemiseeni. Olen tästä työstä valtavan onnellinen ja innoissani, ja aion nyt ottaa siitä kaiken irti.

Vielä ei ole ehtinyt ikävä lasta kohtaan liikaa kasvaa, enkä totta puhuen töitä tehdessä ole häntä juuri edes ajatellut. Ero näkyy omalla kohdallani lähinnä siinä, etten osaa ajatellakaan töiden jälkeen tekeväni enää mitään ”omaa”, vaan loppupäivä kuluu lapsen kanssa. Joskus pitäisi ottaa aikaa urheilulle ja parisuhteelle, nähdä kavereita, käydä teatterissa, mutta tällä hetkellä olisi vielä syyllinen olo. No, yhtenä iltana olin teatterissa, minne sain yllättäen lipun synttärilahjana, mutta noin niinkuin yleisesti. Luotan siihen että ajan kanssa me kaikki totumme ja tasapaino kaikelle tekemiselle löytyy.

Lapsella on mennyt päivät kivasti ja iltaisin kotona on ollut vastassa iloinen tyttö. Joku päivä voimme käydä yhdessä lenkillä, tai sitten lapsi voi viettää kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa jos äiti nyt uhraa illasta yhden tunnin lenkkeilyyn. Huomaa miten aktiivista arkea tässä on pari viime vuotta elänyt, kun jestas miten päätteellä istuminen puuduttaa! Kaipaan kuollakseni liikuntaa, venyttelyä ja ulkoilua. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka lähtevät lenkille illalla yhdeksältä lasten mentyä nukkumaan. Mutta, kuten sanottua, tähän uuteen arkeen varmasti tottuu ja kaikelle tekemiselle löytyy se toimiva tasapaino. Se on aika paljon itsestä kiinni mihin aikaa haluaa käyttää. Katsooko illalla mieluummin telkkaria vai käy vähän kävelyllä.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook  

Parhaat ruokablogit