Hae
Saran kotikolo

Arkeenko se pitää taas palata?

No vähän raflaava otsikko, koska tykkään kyllä arjesta. Yleisesti ottaen rakastan arkea ja sen mukanaan tuomia rutiineita, tapoja ja tekemisiä. Mutta ei voi kieltää etteikö kesä ja vapaus olisi myös vieneet mukanaan. Kaksi kuukautta vailla aikatauluja, sääntöjä, pakotettuja menoja ja kellon seuraamista. On menty fiiliksen mukaan, pysähdytty hetkeen, unohdettu rytmit ja aikataulut. Ja nyt, arkeenko se pitää taas palata?

Kotiinpaluu Muumilaakson kautta

Olimme poissa kotoa mökillä viitisen viikkoa. Palasin naperon kanssa kotiin tämän viikon maanantaina äitini kyydissä, ja tiistaina vietimme melko helteisen päivän Muumimaailmassa serkkujen kanssa. Kuumuudesta huolimatta meillä oli todella hauska päivä, ja lapset (myös 10v) tykkäsivät kovasti. Mummi hemmotteli kaikkia kolmea herkuilla ja vapaavalintaisilla ostoksilla Muumimaailman putiikista. Omani valitsi uuden pelin, mitä pelattiin heti seuraavana aamuna. Muumimaailma on kyllä hauska retkikohde. Se on mielikuvituksellinen, sekä lapsia että aikuisia viihdyttävä, ja paikkana se aktivoi liikkumaan, tutkimaan, kuvittelemaan ja leikkimään. On noidan mökkiä, missä pääsee hämmentämään vihreää räkäsoppaa, muumiteatteria ja muumitaloa sekä lukuisia tuttuja muumihahmoja, joita oma lapsi kipaisi halaamaan kädet ojossa. Kaikkia paitsi Haisulia, jonka arveli purevan.

Päivä oli pitkä – lähdimme aamulla kahdeksalta ja takaisin autossa olimme puoli viisi. Ehdin saada lapsen istuimeen kiinni ja hän oli unessa ennen kuin auto lähti parkkipaikalta. Poikki olimme kyllä kaikki. Seuraavana päivänä sattui sopivasti sadesää, ja kävimme vain kaupassa ja kirjastossa hakemassa uutta luettavaa. Muutenkin tämä loppuviikko ja samalla viimeinen lomaviikko otetaan ihan rauhassa. Annan lapselle aikaa olla pitkästä aikaa kotona, leikkiä omassa huoneessa ja omalla pihalla. Eilen auringon paistaessa ehdotin, että käymme leikkipuistossa ja jätskillä. Edes jätski ei voittanut puolelleen, vaan hän halusi ihan vain leikkimään omalle pihalle.

Lomamuistot kantavat pitkälle

Tämä kesäoli todella kesä. Oli kuumaa, ajoittain jopa tukalan kuumaa. Lenkillä meinasi pökertyä, vaikka oli liikkeellä ennen kahdeksaa aamulla. Öisin pyöri sängyssä yrittäen löytää lakanoista vähän viileämmän kohdan. Paidat hikosi märäksi heti aamun ensimmäisinä tunteina, ja järvessä läträttiin monta kertaa päivässä. Mikä ihana kesä olla lapsen kanssa veden äärellä! Tuo pieni vesipeto juoksi tai hyppäsi rohkeasti järveen ja polski menemään kellukkeidensa kanssa kuin vanha tekijä. Onhan hän käynyt uimassa koko ikänsä, mutta tämä itsenäinen meno kellukkeilla on ihan oma vaiheensa.

Marjastus jäi tänä kesänä vähiin, koska mustikkaa alettiin kerätä vasta meidän lähtiessämme ja oma saalis jäi yhteen ämpärilliseen. Elättelen toivoa, että miehen äiti jaksaa kerätä meille vielä lisää. Metsävadelmia keräsin kotiin muutaman litran syötäväksi, ja vähän korvensi lähteä kotiin kun vadelmat alkoivat olla parhaimmillaan. Pakastimeen asti niitä ei nyt tullut, mutta ovathan ne toisaalta tuoreena parhaimmillaan. Tuttuun tapaan kävimme keräämässä pensasvadelmia Kolarinpellon marjatilalta, ja niitä kertyikin reippaat 12,6 kg. Jotain on siis jo talven varalle jemmassa – myös laatikossa ostettuja mansikoita.

Kesä todella tuntui kesältä. Sai nauttia lämmöstä, uimisesta, auringosta, ulkona syömisestä, hellemekoista, letuista, tuoreista marjoista, veneilystä. Tällaisen kesän jälkeen syksyn viileys tuntuu piristävältä ja akut on todella ladattu pimeän ja kylmän talven varalle.

Arkeenko se on taas palattava

Maanantaina alkaa arki. Aloitan itse uuden työn, alkuun kaiken lisäksi paikan päällä toimistolla etätöiden sijaan. Ihanaa päästä vaihteeksi toimistolle, mutta samalla on myös ihanaa, että etätöiden mahdollisuus säilyy myös jatkossa. Onhan se valtavan hyvä arkea pehmittävä tekijä. Joskus voi ottaa aamun iisisti aamutakissa, olla meikkaamatta ja käydä vaikka kesken päivän lenkillä valoisaan aikaan. Mutta yhtä lailla ihana saada nähdä työkavereita kasvotusten ja keskustella, pukeutua muuhunkin kuin iänikuisiin legginseihin ja lähteä oikeasti liikkeelle pois kotoa. Toimisto sijaitsee Otaniemessä, minne on kaiken lisäksi aivan ihana reilun 8 km matka pyöräillä. Ostin nimittäin myös uuden pyörän, jonka pitäisi saapua tänään. Vanha pinkki Poni on ollut mainio kaupunkipyörä, mutta vaihteettomana se alkaa olla raskas polkea 2v lapsi kyydissä. Uudella pyörällä voi lisäksi käydä ihan pyörälenkillä, jos siltä tuntuu.

Maanantaina myös lapsi palaa päiväkotiin. Toivon, että sujuu hyvin. Olen puhunut viime päivinä päiväkodin aloituksesta enemmän ja pohtinut ääneen mitä kaverit ovat kesällä tehneet, millaisia uusia lapsia ryhmään ehkä tulee, mitä kaikkea päiväkodissa askarrellaan ja leikitään. Ennen loman alkua arki sujui hyvin, ja vaikka kotoa harmitti lähteä, napero jäi päiväkotiin sopuisasti ja tuli iltapäivällä iloisena vastaan hakiessa. Pitkään se kuitenkin myös harmitti, ja jätin aamuisin itkuisen lapsen hoitoon. Päivät menivät hyvin, mutta päiväkoti ei kuitenkaan ollut paikka, jonne hän halusi mennä. (Lue fiiliksiä kevätkaudesta täältä.)Toivon todella, että se muuttuu. Että kaverit alkavat nousta arvoonsa ja heidän näkemistään odotetaan. Kenties se on edessä nyt seuraavana talvena, kun lapsi täyttääkin jo kolme. Serkkujensa kanssa hän on ainakin erottamaton, ja leikkii heidän kanssaan sujuvasti. Ja itkee surkeana perään, kun serkut lähtevät. Sehän on ihan parasta, kun päiväkodissa on kavereita joiden kanssa saa viettää koko päivän. Siinä vaiheessa saadaan paras irti molemmista maailmoista – läheisyydestä kotona vanhempien ja muun perheen kanssa, sekä leikeistä kavereiden kanssa.

Kevyt aloitus arkeen

Otamme alun päiväkotiin kevyesti lyhyemmillä päivillä. Menen itse maanantaina töihin vasta 9.30, ja oletan että myös muina aamuina aloitus on vasta myöhemmin. Ehdin hyvin viedä lapsen itse hoitoon, ja mummo ottaa koppia hakemisista aikaisemmin iltapäivällä. Muutenkin teemme parhaamme, että arjesta saadaan kevyttä ja mukavaa. Mummo ottaa välillä hoitoon ja tarjoaa vapaapäivän, ja muutenkin hakee usein aikaisemmin kotiin. Tänä talvena myös oma äitini varmaan uskaltautuu myös Helsinkiin ja voi tulla välillä hoitoapuun. Yritän myös tehdä jonkun viikon etänä mökiltä käsin, jolloin lapsi saa viikon mökkiloman.

Uusi työ tekee tietysti sen, että itsekin vasta opettelen. En tiedä työaikoja tarkasti ja joudun menemään etenkin alussa muoden aikataulujen mukaan. Kunhan saan hommista paremmin kiinni alan toki tehdä töitä aikaisemmin aamusta, jotta iltaan jää yhteistä aikaa perheen kanssa. Sekin aika koittaa yllättävän nopeasti. Viime vuonna pätkätyöläisenä aloitin kahdessa uudessa työssä, ja vaikka alussa kaikki on uutta ja työn tekeminen aika hakemista, viikossa ja etenkin parissa viikossa alkoi jo olla selkeästi rutiinia ja omaa vastuuta tehtävistä, joita voi hoitaa itsenäisesti.

Sitä paitsi onhan se mahtavaa aloittaa uusi työ! Tässä on niin paljon kaikkea mistä olen innoissani. Kelitkin sopivasti viilenivät kaupunkiin palatessa. Joten ei muuta kuin arki, tervetuloa! Tehdään tästä ihana ja inspiroiva syksy!

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *