Hae
Saran kotikolo

Synttärit, uusi työpaikka ja pieleen mennyt kakku

Sunnuntaina minulla oli synttärit, ja olikin aika muutoksen tekevä viikko. Suurempia suunnitelmia ei näin koronan keskellä ollut, mutta torstaina katselin toisen siskontytön kanssa taas yhden Potterin (vielä kolme jäljellä) ja sen jälkeen siskoni tuli toisen lapsensa kanssa vielä varhaiselle synttärikakulle. Kakku oli ihan kaunis, mutta ei erityisen hyvä. Ja sitä oli turhan paljon. Viime aikoina tuntuu ettei mikään keittiössä ole onnistunut. Ruuat palavat uunissa ja summanmutikassa heitellyt mausteet eivät sovi yhteen lainkaan. Mutta silti torstai oli huippupäivä, koska sain työpaikan! Wuhuu!

Työnhaun painajainen

Edellinen työsuhteeni loppui heti äitiysloman alussa. Siinä vaiheessa asia ei ollut päällimmäisenä mielessä, koska sylissä oli uusi vauva ja elämä pyöri tuoreen äitiyden ympärillä. Jossain vaiheessa tein vähän keikkatyötä, mutta sitten iski korona. Työnhaku oli viime keväänä täysin seis. Tuli kesä, minkä tiesin olevan viimeinen täysin vapaa kesä, ja saimmekin nauttia siitä täysillä asumalla kaksi kuukautta mökillä.

Elokuussa kotiin paluun jälkeen alkoi kuitenkin vähitellen ahdistaa. Tieto siitä, että työnhaun pitää alkaa, ja että korona on tehnyt tilanteesta pirullisen haastavan. Hakijoita on ruuhkaksi asti, rekrytointia tavallista vähemmän. Mietin vain miten paljon helpompaa olisi, kun olisi tuttu työ mihin palata silloin kun haluaa, sopia päivähoidon aloitus samalla ja sitten vain nauttia lopusta ajasta kotona. Sen sijaan päiväkotihakemus piti vain heittää tiettyyn ajankohtaan olematta lainkaan varma siitä, onko itsellä siinä vaiheessa edes työpaikkaa.

Olen sellainen tyyppi, joka panostaa tekemiseensä. Kun päätän hakea töitä, niin minähän hemmetti soikoon haen töitä. Lähetin hakemuksia paljon. En tullut laskeneeksi, mutta useamman joka viikko. Niiden tekemiseen meni myös runsaasti aikaa. Kun sitten eräänä sunnuntaina lähetin taas yhden hakemuksen, sain soiton maanantaina, soveltuvuustehtävät samalle päivälle, haastattelun torstai aamuksi ja uuden työpaikan jo ennen puoltapäivää. Lopulta kaikki kävi hyvin nopeasti. Siinä vaiheessa kaikki se työ, odottaminen, stressi ja ahdistus palkitaan. Mikä riemu, odotus ja innostus uutta kohtaan!

Työ, lapsi ja uusi arki

Lapsi on vielä kotihoidossa tämän vuoden ja päiväkotipaikkaa on haettu tammikuulle. Loppuvuodesta voikin tulla aika härdelliä. Luojan kiitos meillä on isovanhemmat apuna ja uskon, että sen voimin selvitään. Miehen äiti on varannut loppuvuoden lapsenhoitoon. Mitä tekisimmekään ilman häntä! Ja omat vanhempani ovat luvanneet auttaa myös. Joten uskon, että tästä selvitään, ja päiväkodin aloittaminen on kuitenkin edessä parin kuukauden päästä. Muutoksia, mutta uskon että positiivisia sellaisia.

Haikealta tuntuu tietää että lasta näkee jatkossa niin paljon vähemmän, mutta kyllä tässä tarvitsee jo omia juttuja. Olen todella kaivannut töihin. Uskon olevani parempi äiti, kun saan myös haastavaa omaa tekemistä. Korona on vienyt niin paljon omia menoja pois, että olen alkanut olla todella turhautunut hiekkalaatikon reunalla istuessa. Eikä mene kauaa, kun pelkkä öidin seura ei riittäisi lapsellekaan. Meillä on sosiaalinen ja vilkas tyttö, jonka uskon pärjäävän päiväkodissa hienosti ja nauttivan muiden lasten ja uusien ihmisten tapaamisesta.

Eiköhän siihen totu? Vai onko alku yhtä itkemistä, minulla lähinnä?

Synttäriviikonloppu

Äitini tuli viikonlopuksi Helsinkiin ja lauantaina vietimme aikaa myös hänen kanssaan. Meidän tyttö rakastaa serkkujaan suuresti ja rellesti heidän kanssaan menemään aamupäivällä minun käydessäni lenkillä. Iltapäivällä he tulivat meille ja samoin miehen vanhemmat, ikään kuin synttärikakulle. Olin tehnyt uuden kakun uusia vieraita varten, koska se edellinen ei olisi edes säilynyt sinne saakka, mutta pieleen meni se toinenkin. Koostumus kuin vanukkaalla ja aivan liian imelää, tuntui että hampaat sulavat suuhun. Pitää tsempata ipanan synttärikakun kanssa vähän enemmän.

Eikä se hukkaan mennyt, yhdessä leipominen on aina hauskaa. Ja kyllähän kakku ja synttärit kuuluvat yhteen, eikö vain?

Sunnuntaina, oikeana synttäripäivänä, palkitsin itseni uudesta työstä, ja kävin ostamassa kengät. Tarve niille oli ollut jo pidempään, mutta odotin kunnes saisin sen työpaikan ja todellisen tarpeen uusille kengille. Lapsen kanssa on pärjännyt lähinnä lenkkareilla. Iltapäivällä vein muksun taas ratsastamaan, ja sisko tuli nuoremman lapsensa kanssa mukaan. Katselimme myös hetken tallilla olevia estekisoja, mutta erään innostus purkautui turhan äänekkäänä hihkumisena ja hirnahteluna ja pelkäsin, että hevoset säikähtävät. Alunperin kaverini piti tulla kummipojan kanssa käymään, mutta sairastuminen esti. Viikko oli silti menestys ja ah ihanaa, nyt ei tarvitse ruksata niitä työhakemuksia enää!

Minun synttäripäiväni on myös minun ja mieheni vuosipäivä. Olemme tavanneet kun olin kavereideni kanssa juhlimassa synttäreitä 12 vuotta sitten. Miehen synttärit olivat elokuussa ja sovimme jo silloin, että lahjojen sijaan menemme yhdessä viettämään aikaa ja hotelliin yöksi. Nyt onkin erityisen monta syytä juhlia.

Tästä kohti uutta arkea! Seuraavan kerran kun on synttärit onkin arki ehtinyt muuttua ihan toisenlaiseksi.

 

Miten teillä on päiväkodin ja töiden aloitus sujunut? Miten siihen kannattaa valmistautua?

 

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit 

2 kommenttia

  1. Hertta kirjoitti:

    Sanoisin, että just hyvä aika aloittaa lapsen päivähoito siinä 2v paikkeilla. Meillä tyttö aloitti vajaa 2,5-vuotiaana ja muistan ajatelleeni, että se oli kyllä siinä vaiheessa jo niin tarpeen meille molemmille. 🙂 Ihanaa, kun pääset töihin ja oot siitä noin innoissasi! Kyllä kaikki sujuu. Teillä tuntuu olevan hyvä tukiverkko. Saanko kysyä millä alalla olet töissä?

    • sarankotikolo kirjoitti:

      Kiva kuulla! Monet sanoo että alle 2v hyvä aika jo aloittaa ja sen jälkeen voi olla vaikemapaa. Mietin sitä itsekin kun nykyään tytölle välillä tulee vähän kainostelua vieraiden ihmisten seurassa, vaikka on yleisesti ottaen rohkea ja sosiaalinen. Mutta tutuksihan ne päiväkodin lapset ja hoitajatkin nopeasti tulee. Ja olen kyllä tosi onnellinen että sain pidettyä kotihoidossa tämän aikaa, ei tätä aikaa korvaa mikään. Ja tosiaan, hyvä tukiverkko on osaltaan sen mahdollistanut. Keväällä huomasi ison eron kun ei voinut pyytää isovanhempia avuksi.
      Oon ollut pitkään asiakaspalvelun ja myynnin parissa, nyt alkoi uudet hommat sisällöntuottajana😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *