Matka Espanjaan ja lentokentän ulosmarssi
0No niin, meidän keväällä buukkaama reissu Espanjaan on nyt heitetty. Olin naperon kanssa viikon verran Madridissa, jossa vanhempani viettivät koko syyskuun kaveriensa kämpillä ikään kuin talovahteina. Matkaan lähdettiin tiistaina 19.päivä – eli juuri se hiivatin lentokentän ulosmarssi päivä.
Lentokentän ulosmarssi ja kaikki lennot myöhässä
Oltuin kentällä innosta piukeana kahden maissa ja lennon piti lähteä 16.40, kunnes aloin katsoa yhä useamman lennon olevan myöhässä. Sitten alkoi tulla kuulutuksia työnseisauksesta ja ainoastaan ilmoitus, että lisätietoa lennon aikataulusta tulee 16.15. Sitten aika muuttui klo 17. Yritin pitää mielen keveänä ja lapselle selittää, että tällainen kuuluu matkusteluun ja joskus tulee viivästyksiä. Samaan aikaan itseäni todella sapetti, koska henkisesti varauduin meidän odottavan kentällä tunteja. Vaikeinta aina on, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja kauan kestää. Napero onneksi suhtautui niin reippaasti, että itsekin oli helpompi pysyä rauhallisena.
Lopulta päästiin koneeseen, vaikka jo siinä vaiheessa ilmoitettiin että laukut tulevat jäämään Helsinkiin. No jeps. Tein jo koneeseen mennessä heti ilmoituksen puuttuvasta laukusta. Lento lähti lopulta noin 1,5 tuntia myöhässä. Ei paha siinä mielessä, että monia lentoja peruttiin kokonaan tai ne todellakin lähtivät tunteja aikataulusta myöhässä. Madridin päässä olikin sitten nopeaa, kun ei tarvinnut edes sitä laukkua odottaa, ja käveltiin vaan suoraan taksille. Kämpille kesti vain noin vartin verran, ja odottavat isovanhemmat olivat siellä vastassa. Napero oli niin kierroksilla, että oli kälättänyt taukoamatta koko matkan Helsinki-Vantaalta asti. Vitsi mikä matkustaja meillä siinä onkaan. Ei niin mitään ongelmia, vaikka perillä oltiin vasta klo 23 aikoihin paikallista aikaa ja nukkumaan pääsi puolilta öin – eli noin klo 1 maissa Suomen aikaa. Sammuttiinkin sitten molemmat aika nopeasti.
Kohteessa ilman matkatavaroita
Se laukku puuttui sitten jonkin aikaa. Täytyy sanoa, että jos joskus näin käy, niin nyt oli hyvä hetki. Sain lainattua äidiltäni t-paitaa ja pesuaineita, ja kämpillä oli myös pesukone. Vanhemmat olivat myös hakeneet hammasharjat ja -tahnaa meille valmiiksi. Se lapsen riemu, kun hammastahna oli pinkkiä! Ekana päivänä ostettiin vaihtovaatteet lentoyhtiön piikkiin ja odoteltiin laukkuja saapuvaksi.
No, torstaina näkyi tieto että laukku toimitetaan torstai iltana puoleen yöhön mennessä. Vanhemmat valvoivat odottamassa, mutta mitään laukkua ei tullut. Siinä vaiheessa aloin hermostua. Vaikka tavallaan oli kivaa saada uusi vaatekerta molemmille lentoyhtiön piikkiin, en lähtenyt lomalle mennäkseni vaan kauppaan etsimään vaatteita. Ei me menty sinne shoppailemaan vaan katsomaan paikkoja, ja ärsytti että joka päivä pitäisi mennä ostoksille että saadaan pikkuhousut riittämään. Perjantaina oltiin sitten aamupäivällä lähdössä taas liikenteeseen, kun juuri pihaportille mennessä eteen pysähtyi pakettiauto ja sitä ajanut mies nosti laukun autosta ulos. Kylläpä helpotti! Menin saman tien vaihtamaan omat vaatteet ylle ja sitten rallateltiin lapsen kanssa koko päivä.
FinnairIlta ei mitään tiedotuksia
Päivityksiä viivästymisilmoitukseen tuli tosi huonosti, eikä Finnairilta tullut mitään ilmoituksia ylipäätään. Ymmärrettävää on, että kiirettä piti kun noin 5000 laukkua etsi omistajaansa, mutta luulisi että jotain yleispätevää viestiä voisi kaikille lähettää. Ihan sen asiakaspalvelun ja tiedottamisen nimessä. Ehkä se olisi helpottanut myös asiakaspalvelun ruuhkaa ja antanut kuvan, että asiaa hoidetaan.
Täysi hiljaisuus Finnairin puolelta oli aika käsittämätöntä, ja kieltämättä vaikutti loman alkuun kun joutui koko ajan kyttäämään onko päivityksiä tullut tai tilanne alkanut selviämään. Edes viesti että ”laukkuja on niin paljon että toimitus kestää tavallista kauemmin, teemme kaikkemme että ne saataisiin toimitettua mahdollisimman pian jne.” olisi rauhoittanut monen mieltä ja ollut sitä aktiivista asiakaspalvelua, mitä tilanteessa odottaa. Ei ne yleiset tiedotteet verkkosivuilla auta lopulta ketään. Edes sama viesti omaan sähköpostiin antaisi tunteen, että juuri tämä minun asiani on siellä hoidossa.
Loppu hyvin kaikki hyvin
Loppujen lopuksi koen meidän olleen tosi onnekkaita. Lento ei myöhästynyt kovin paljon, ja saatiin laukku huomattavan nopeasti verrattuna moniin muihin, joilta se puuttui vielä jopa kuusi päivää myöhemmin. Ehkä se nopeasti tehty ilmoitus auttoi? En tiedä, mutta ne pari ekaa päivää selvittiin hyvin. Samalla tässä oli iso opetus. Ei me oltaisi tarvittu läheskään niin paljon vaatetta mukaan, varsinkaan, kun kämpillä oli pesukone.
Hygieniatarvikkeet, joissa käyttää tiettyä merkkiä, oli ehkä se isoin ongelma. Mutta siinäkin pärjäsi. Jos kaikki olisi pitänyt ostaa pesuaineita myöten, ei se Finnairin 50€/päivä korvaus kovin pitkälle riittäisi. Tai jos tarvitsisi vielä vaikka ulkovaatteet erikseen. Mutta ensi kerralla tieän pakata paljon kevyemmin. Napero käyttää niitä mekkoja joka päivä kuitenkin, joten muutaman lempparimekon lisäksi kun on pitkä kerrasto mukana niin pärjää hyvin. Sama juttu itselläkin. Kun on muutama toimiva vaate, niitähän sitä haluaa kotonakin aina vetää päälle. Aina ei pääse pesemään välissä, mutta silti vähemmällä pärjää.
Laukun jääminen matkasta voikin siis itse asiassa olla positiivinen kokemus. Lapsellekin kertyi uudenlaista matkakokemusta viivästyksineen ja puuttumisineen, ja hän suhtautui kaikkeen ihan prona. Ihan paras matkakaveri minne vain.
Kerron reissusta ja sen kohokohdista lisää vielä erikseen!
Tampereen Dinosaurukset – näyttely – oliko hyvä?
Lauantai vietettiin aamusta iltaan Tampereella. Kyseessä oli siskontytön synttärilahja, ja oma napero pääsi vähän siivellä mukaan. Koska suunnaksi otettiin Tampere-talon Dinosaurukset – näyttely, enkä olisi ikinä saanut anteeksi jos tämä tuleva paleontologi olisi jätetty matkasta pois. Tampereen Dinosaurukset – näyttely on ollut omasta mielestäni ajankohdaltaan vähän huono, koska se on esillä vain heinä-elokuun ajan. Ja itse asiassa, tämä viikko on juurikin viimeinen. Kesto on siis lyhyt, ja juuri kesälomakaudella. Lomakausi voi olla monen kannalta juuri sopiva ajankohta, mutta koska meidän lomat kuluu pääosin mökkeillen, mietin jo ettei me tulla mitenkään pääsemään sinne. Ennen kuin päätin ihan vaan että mennään sitten heti lomien jälkeen, kun vielä ehtii.
Päiväretki junalla
Lähdimme Pasilasta aamujunalla, ja aamu alkoi vähän tahmeasti pitkän väsyttävän viikon jälkeen. Mutta junaan selvittiin, ja olin tehnyt kaikille aamupalaa evääksi mukaan. Junamatka Tampereelle on lyhyt, joten päiväretki sinne sopii erinomaisesti. Valitettavasti sade osui taas juuri siihen hetkeen kun jäätiin junasta pois ja piti kävellä Tampere-talolle. Ostin ensimmäisen vastaan tulleen sateenvarjon ja lähdettiin suunnistamaan kohti näyttelyä. Mun kanssa mutkia tulee aina vähintään pari ylimääräistä, koska saantovaisto on ihan olematon, mutta perille löydettiin.
Lapset alkoivat innostua jo sisäänkäynnillä, minne oli pistetty pystyyn pari dinohahmoa ja luurankoa. Ovien takaa paljastui sitten vielä paljon muuta. Alkuun pieniltä ja vähän koomisilta omaan silmään vaikuttaneet dinosaurukset alkoivat kasvaa isommiksi, ja kun yhdestä hampaiden koristamasta suuaukosta mentiin sisään, edessä olikin ihan valtavia rakennelmia – ja tosi hienoja sellaisia.
Nämä dinot pitivät ääntä ja liikkuivat, ja molemmat lapset olivat ihan myytyjä. Osasta luettiin tietokylttejä ja itse luin vähän lisää naperoiden tutkiessa omiaan. Kun päästiin jättimäisen täysikasvuisen T-Rexin kohdalle, lapset olivat silmät pyöreinä ihastuksesta. Sanoisin siis, että ihan nappireissu.
Virtuaalielämyksiä ja ravintolaa
Näyttelyssä oli myös virtuaalivideoita, joita sai katsella lisäelämyksenä. Jonoa niihin kertyi, ja, kuten tavallista, jonottamisen säännöt olivat suurimmalla osalla hukassa, joten vuoroaan sai välillä odotella jonkin aikaa. Videot oli myös englanniksi (tai ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi), mutta ei se tuntunut kokemusta pilaavan.
Oli myös ihan mukava museokauppa, josta olisi löytynyt ties minkälaista pehmolelua, mutta tästä juteltiin jo etukäteen. Että nyt vaan katsellaan eikä osteta. Ja hyvin sujui.
Näyttelyyn pääsi samalla lipulla vain kerran, mutta kahviosta sai tarvittaessa evästä ja vessatkin alueella oli. Näyttelyreitti oli rakennettu kehäksi niin, että se kierrettiin läpi monta kertaa.
Sitten alkoi näkyä sen verran nälkää ja hyytymistä ilmassa, että lähdettiin syömään. Tampere-talon Muumi-näyttelykin jäi sikäli toiseen kertaan.
Ruokapaikan haku ei ollut niitä reissun kohokohtia, kun mukana kulki kaksi valittavaa lasta. Ehkä oli vähän dramaattista menoa – molemmat oli saaneet välipalaa näyttelyssä, mutta vaikersivat kuin olisivat olleet syömättä tuntikausia. No, mentiin ylistettyyn Pizzeria Napoliin, josta pitäisi löytyä Tampereen parasta pizzaa. Ainakin menu oli pitkä. Lasten pizzaa ei saanut gluteenittomana, mutta kun totesin ettei neljävuotias ikinä jaksa syödä kokonaista, saatiin sekin puoleen hintaan. Jokaiselle siis oma, ja pian meininki muuttui taas iloisemmaksi.
Tutustutaan Tampereeseen
Syötiin kaikessa rauhassa ja sadekuurokin ehti taas mennä ohi. Sen jälkeen sää olikin mitä parhain, ja tutustuttiin Tampereen kaupungin keskustaan. Tajusin, ettei meidän lapsi ole siellä koskaan ennen käynytkään.
Kuljettiin keskustan katuja pitkin, katseltiin Tammerkoskea ja syötiin jäätelöä auringossa. Pikku Kakkosen leikkipuistokin osui sopivasti matkalle. Ja sitten olikin jo aika lähteä junalle. Käytiin ainoassa jäljellä olevassa Punnitse & Säästä -myymälässä, mikä muuten löytyy Tampereen rautatieasemalta. Mikä elämys vuosien tauon jälkeen! Sieltä saikin evästä kotimatkalle, ja juna toi meidät takaisin Helsinkiin sopivasti seiskaksi. Pitkä ja täysi päivä, mutta ilmeisen antoisa.
Jos vielä ehditte tällä viikolla käydä Dinosauruksia katsomassa, voin suositella. Näyttely itsessään ei ole iso, mutta ainakin meillä siellä kului aikaa. Ja olihan ne vaikuttavasti tehty. Lapsetkin sai vähän kokea millaisia ne ehkä aikanaan olivat, muutenkin kuin vain kirjojen kuvista. Tietokylteissä luki kuuluisien paleontologien ja luurankojen löytäjien nimiä, mikä tuntui innostavan meidän tyyppiä entisestään omien tulevaisuuden suunnitelmien kanssa.
Kuvat meni valitettavasti osin sumeiksi siellä pimeässä, kun dinosaurukset tosiaan liikkuivat samalla. ehkä niistä silti idean saa millaisista oli kyse.