Oltiin lauantaina lapsen kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Viime kerran siellä olikin ollut useampi vuosi sitten, ennen koronaa ja naperon ollessa vielä vauva. Olipa kivaa mennä takaisin, ja taas tuli todettua että tuon meidän tyypin kanssa matkustaminen on vaan parhaita juttuja maailmassa. Päiväretki Tallinnaan onnistuu kätevästi milloin vain on vapaapäivä, ja siihen ehtii mahduttaa monenlaista mukavaa. Tämä oli ikään kuin lapsen nimpparilahja. Sovittiin, että pistetään mekot päälle ja vietetään oikein kunnon vapaapäivä. Takana oli aikamoinen viikko ja ylipäätään tämä kevät oli ruljanssi, että pienelle breikille oli todellakin tarvetta.

Aikainen aamulähtö

Me lähdettiin Tallink Megastarilla jo 7.30 aamulla, joten aamu alkoi aikaisin. Nappasin meille Uberin satamaan, ja siitä päästiinkin jo suoraan laivaan. Vähän mietin oliko noin aikaisessa lähdössä mitään järkeä, mutta toisaalta ehdittiin olla kohteessa hyvän aikaa ja päästiin vielä illalla kotiin hyvissä ajoin.

Olin varannut meille aamupala buffan, ja se olikin hyvä, koska tila oli loppuunmyyty. Silti totesin jälleen kerran, ettei tuollainen aamupala vaan ikinä ole hintansa väärti. Napero ei tainnut maksaa mitään, joten sinänsä kokonaisuus vähän edullisempi, mutta joka tapauksessa 18€. Hinta-laatusuhde ihan onneton. Meillä toki jää moni juttu väliin ruokavalionkin takia, mutta ei se nyt kaksinen tarjonta ollut muillekaan. Meille oli pari vakuumipakattua leipää ja siihen päälliset, pekonia ja pari nakkia. No joo, kiva tapa aloittaa reissu ja viettää osa matkasta, mutta paljon parempaa olisi saanut (ja lisäksi edullisempaa!) tekemällä omat eväät mukaan ja syömällä ne laivassa. Ens kerralla siis sillein.

Palloilua kaupungilla

Menomatkalla käytiin kurkkaamassa laivan kauppaa ja ostettiin autokarkkeja ”voimakarkeiksi” mukaan kaupungille. Lapsi touhusi vähän aikaa leikkipaikalla, ja sitten olikin jo aika poistua laivasta. Talsittiin kohti Vanhaa kaupunkia ja pyörähdettiin Viru keskuksessa. Pakollinen visiitti oli tietty Vanhan kaupungin ihana suklaakauppa Karu Talu Šokolaad, jossa on täysin vegaaninen valikoima ja valtaosa myös gluteenitonta. Putiikin omistaja on ihana tyyppi, joka antoi maistiaisia ja lapselle vielä ilmaisen tikkarin matkaan, enkä voi kuin toivoa että tämä kauppa pysyy pystyssä vielä vaikeiden aikojen yli. Ostettiin iso rasia herkkuja mukaan – Snickers, Bounty, Vadelma, Banaani ja Taatelisuklaata.

Käytiin Balti Jaama Turg -kauppahallissa ja tuoksuteltiin ihania ruokia ja ihasteltiin pieniä kojuja. Ostettiin vihersmoothie jaettavaksi, ja tallusteltiin lisää ympäriinsä. Oli ihanaa katsella paikkoja, nauttia kesäisestä lämmöstä ja fiilistellä toisen kaupungin tunnelmaa. Hiljaista siellä kyllä on. Ihan eri meininki kuin muutama vuosi sitten – jopa vanhan kaupungin turistikadut olivat näin high seasonin aikaan ihan tyhjillään! Juttelin suklaakaupan pitäjän kanssa jonkin aikaa, ja kuulemma yrityksiä kaatuu jatkuvasti lisää. Tallinna on vielä ollut sellainen helmi etenkin ravintola- ja erikoisliike skenen puolesta, että on valtava sääli nähdä sen hiljalleen kuihtuvan. Olihan tämä itsellekin eka reissu sinne vuosiin, kun koronan aikaan ei ollut mahdollista tai ei muuten vaan tullut mieleenkään lähteä täyteen pakattuun laivaan ja toiseen maahan matkustelemaan.

Mutta nyt pidetään siitä kiinni. Puhuinkin naperon kanssa miten päiväretki Tallinnaan olisi ihana joulun aikaan, ja miten sinne voisi mennä myös yöksi ja viettämään pidemmän ajan kerralla. Sitten onkin vuorossa museot, näyttelyt, ravintolat ja muu ei-ulko tekeminen.

Odotettu leluhetki

Huippuhetki lapselle taisi olla vierailu Kaubamajan leluosastolla. Koko kerros täynnä leluja, kaikkea mitä kuvitella saattaa, ja (melkein täysi) vapaus valita mitä haluaa. Aika siistiä, eikö? Lelukaupassa vierähtikin tovi, ja annoin lapselle aikaa kierrellä ja katsella juuri niin kauan kuin haluaa. Ja lopulta hän valitsi mukaan jälleen kerran pehmolelun. Tyyppi ei kohta mahdu itse sänkyynsä kaikkien niiden lelujen sekaan, mutta hän vaan rakastaa pehmoleluja. Ja leikkii niillä myös. Tällä kertaa löytyi pieni kirahvi, joka kuulemma oli joutunut eroon vanhemmistaan ja joutunut melkein leijonan syömäksi, joten ”meidän piti pelastaa se”. Ja tämä kirahvi onkin kulkenut kainalossa mukana siitä hetkestä asti.

Kummallakaan ei isomman aamupalan ja lämpimän kelin vuoksi ollut juurikaan nälkä, joten päivällä ei syöty kummemmin lounasta vaan mentiin välipaloilla. Kaupasta ostettiin herneitä ja vadelmia, mitä syötiin kaupungilla rappusilla istuen. Välillä suuhun upposi pari karkkia. Laivaan palattiin neljäksi, ja mentiin heti laivan ravintolaan syömään. Oli ihana istua rauhassa ravintolassa eikä juosta buffasta hakemassa kiireellä mitä sattuu. Söin itse Caesar-salaatin ja lapselle löytyi minuuttipihvi ja ranskalaisia (mikä oli annoksena sen verran iso että minäkin sain reippaan osan). Lopuksi tehtiin vähän herkkuostoksia laivan kaupasta ja vietettiin aikaa leikkipaikalla.

Parasta matkaseuraa

Ei voi muuta sanoa kuin että tuo meidän tyyppi on ihan parasta matkaseuraa. Koko reissu meni niin sujuvasti, ja miten hienosti hän jaksoi koko pitkän päivän. Hirveästi kävelyä, siis omat jalat oli vielä seuraavana aamunakin hellänä, eikä hän valittanut tippaakaan vaikka näki että alkoi väsyttää. Välillä kannoin pieniä pätkiä, mutta muuten käveltiin hänen tahdissaan tuntikausia. Ja siis ne hetket kun itse istuin, hän muun muassa veteli täysillä leikkipaikalla, joten meno oli vielä paljon vauhdikkaampaa kuin oma. Vitsi että olin taas ylpeä. Hän on vaan älyttömän fiksu ja sosiaalisesti taitava lapsi, ja mieletön tsemppari.

Oli super kiva päivä, ja vaikka sinänsä ei tehty ihmeitä, heti virkisti päästä muihin maisemiin ja saada matkustamisen tuntua päivään. Otin meille kotiinpäin vielä kyydin Boltilla, niin vältettiin pitkä pätkä ruuhkaisessa ratikassa ja päästiin nopeammin kotiin nukkumaan. Napero on selkeästi syntynyt matkustamaan, niin tyytyväisenä hän aina reissun päällä on. Kun illalla pistin hänet meidän sänkyyn nukkumaan ja kysyin mikä päivässä oli parasta, hän sanoi että ”ihan kaikki!”.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram 

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit

Olimme viime viikonloppuna pienellä getawaylla Porvoossa yhdessä kaverini ja kummipoikani kanssa. Meidän lapsemme ovat syntyneet samana vuonna, mutta toinen heti helmikuussa ja omani joulukuussa, joten ikäeroa on silti melkein vuosi. Ihanaa on, että vaikka muiden kavereiden lapset alkoivat koronan eristysajalla unohtua mielestä, tämä kaveri on aina pysynyt mielessä ja tuttuna. Viikonloppu lasten kanssa Porvoossa oli touhukas ja kaikille mukava, mutta jestas että sunnuntaina väsytti!

HerkUttelua ja leluja

Lähdimme ajelemaan paikalle lauantaina heti aamusta. Perjantainahan lapselta tuli itku päiväkodin jälkeen, kun emme vielä olleetkaan lähdössä, ja lauantaina hän oli jo yhdeksältä pukemassa ulkovaatteita ylleen. Saavuimme parkkipaikalle lopulta puoli 11 maissa, ja lähdimme seikkailemaan kohti vanhaa kaupunkia.

Aloitimme päivän sopivasti kohdalle osuneesta Lelumuseosta, mikä olikin lasten kanssa kiva paikka käydä. Hauska yksityiskohta, että siellä sai valita itse pääsylippunsa, joten muistoksi jäi vielä kuvakortti. Tästä matka jatkui parin putiikin kautta ja Skafferista tarttuikin mukaan ihania makukahveja, suklaata ja lapsille tikkarit.

Lounaan jälkeen pikapiipahdus Brunbergilla ja sitten hartaasti odotettu käynti iki-ihanassa Lelukauppa Riimikossa. Olin luvannut lapselle sieltä jotain pientä, ja lisäksi nukkekotiin juttuja, koska sieltä jos mistä niitä löytyy. Ja löysimmekin sängyn, syöttötuolin ja pari ruokatarjotinta tutuilla herkuilla. Lisäksi napero päätyi punaiseen pikkuautoon pitkällisen harkinnan jälkeen, suurelta osin varmasti kaverin vaikutuksesta.

Kaikki tyypit pääsivät heti kotona ruokapöydän ääreen.

Lelujen lataamana kävimme tsekkaamassa itsemme sisään hotelli Sparreen ja jätimme tavarat huoneeseen. Metsästimme välipalalle sopivaa kahvilaa kauan, koska lapset olivat päättäneet saada jäätelöä eikä sitä vaan meinattu myydä enää yhdessäkään kahvilassa.

Lopulta tuttu ja takuuvarma Zum Beispiel lunasti odotukset ja meillekin löytyi pallot herkullista kauramaitoon tehtyä nougata. Matkalla tyyppi kuukahti syliini ja otti pikku torkut ravintolan sohvalla.

Ulkoilua Muumien vauhdissa

Hauska Muumileikkipuisto oli ihan lasten hitti, ja olisivat jaksaneet leikkiä siellä ties kuinka kauan, mutta alkoi hämärtyä ja tulla niin kylmä, että oli aika siirtyä kauppaan hakemaan iltapalaevästä ja hotelliin. Siinä naposteltuin aikamme, käytiin pesulla ja luettiin kirjoja. Lasten nukahdettua juttelimme vielä kaverin kanssa pimeässä huoneessa aikamme, kunnes kävimme itsekin nukkumaan.

Kotiinpäin

Aamulla söimme hotelliaamupalan, mikä oli tällaisille ruokarajoitteisillekin oikein jees, ja pakkasimme rauhassa tavarat. Sää oli koko viikonlopun aivan ihana ja aurinkoinen, vaikka kylmää alkaa olla, joten suuntasimme vielä Muumileikkipuistoon ennen kotiinlähtöä. Napero nukahti takapenkille kotimatkalla ja tosiaan, kyllä olisin mieluusti painunut päiväunille itsekin kotiin päästyämme ellemme olisi olleet kahdestaan kotona.

Porvoo on aina ihana kaupunki käydä ja lasten kanssa Porvoossa on vaikka mitä tekemistä, tämähän nyt oli vain pintaraapaisu. Kaikeksi onneksi se on niin lähellä, että aina pääsee uudestaan. Lapset siinä aamulla totesivatkin, että tulevat hotelliin ihan kahdestaan. Kysyin, että minkä ikäisinä ja oma tyyppi sanoi että viisitoistavuotiaina. Kysyin myös mitä meinaavat sitten tehdä. Kuulemma leikkiä pikkuautoilla.

Voi että, toivotaan että niin tosiaan tapahtuu!