Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 12 vuotta, mutta viettäneet yhdessä vasta neljä joulua. Kerran Thaimaassa, kerran Kanadassa ja kerran molempien perheiden luona. Lapsen synnyttyä oli selvää, että joulut vietetään jatkossa samassa paikassa vuoron perään kummankin vanhempien kanssa. Siihen asti oli ollut ihan luontevaa erota jouluksi ja antaa kummallekin mahdollisuus viettää joulua oman perheensä kanssa. Kaikilla on kuitenkin omat tärkeät jouluperinteet. Useimmiten mieheni tuli minun perheeni luokse tapanina tai vähän sen jälkeen, joten vähän yhteistäkin joulua sai. Kumpikaan ei ollut aiemmin halukas luopumaan perheensä omista jouluperinteistä.

Tänä vuonna…

Minulla on sisko ja veli, ja siskollani on kaksi lasta, joten minun vanhemmillani riittää jouluna vilinää ja vilskettä. Mieheni on ainut lapsi, ja tunsin jo aiemmin syyllisyyttä kun lähdimme jouluksi matkoille ja jätimme hänen vanhempansa viettämään joulua ”yksin”. Vähän sama vaivaa nytkin, kun joulua vietetään välillä minun sukuni kesken. Tänä vuonna vuorossa on joulu miehen vanhempien luona, mikä sopii koronan keskelle itse asiassa todella hyvin. Meitä on vain neljä aikuista ja yksi lapsi, kokoonpano, jolla näemme useamman kerran viikossa muutenkin.

Vietin heidän kanssaan ensimmäistä joulua vastasyntyneen vauvan kanssa, ja tunnelma oli täydellisen leppoisa ja mukava! Tiedän siis, että hyvä joulu on edessä jälleen. Minun perheeni härdellissä yksi jos toinenkin kina saa usein alkunsa tiiviisti yhdessä vietetyn juhlan aikana. Mutta, se on minun perheeni eikä juuri hätkäytä. On ihanaa saada kaikki koolle ja viettää juhlaa isolla porukalla! On oikeastaan aika hauskaa, että vuorovuosin on luvassa rauhallinen tai väkeä vilisevä joulu. Molemmissa on oma viehätyksensä.

Mitkä jouluperinteet haluan säilyttää?

Haluan katsoa lapseni kanssa Lumiukon. Haluan vierailun joulupukilta. Haluan pieniin kippoihin tarjolle suklaata, pähkinöitä ja kuivahedelmiä, ja haluan pukea juhlavaatteet päälle. Lahjoja voi kerätä kuusen alle, vaikka pukki tuleekin käymään. Meillä tulee olemaan tiedossa, että muutkin antavat lahjoja, kuin joulupukki. Tänä vuonna pukki ei voi tulla käymään sisällä, mutta se on oikeastaan isompi ohjelmanumero, kun pukkia lähdetään tapaamaan ulos. Ja koira voi jäädä sisälle odottamaan, eikä sen haukkumista tarvitse kuunnella.

Meillä syödään lounasaikaan joulupuuroa ja torttuja. Lahjoja avataan yhdessä, ja vasta illemmalla. Jouluna saa aina lahjaksi myös kirjan. Ihan sama mitä muuta, aina tulee kirja, jota voi alkaa lukemaan heti jouluna.

Mitä en halua?

Jouluna ei tarvitse stressata. Aattona saa ottaa rennosti, ehtiä sohvalle istumaan piparin kanssa katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa. Ruokapöydässä saa istua niin kauan kuin ikinä haluaa, siitä ei tarvitse kiirehtiä tekemään mitään muuta. Tämä on toki vielä aika simppeliä, kun vietämme joulua toisten kotona. Onhan se ihan eri juttu, kun itse pistäisi kaikki ruuat tarjolle. Teen meille salaatteja, kakkua ja jäätelöä mukaan, mutta ne nyt ehtii tekemään jo etukäteen.

Ennen kaikkea, jouluna on kiireetön ja ihana tunnelma. Mikään asia ei ole niin tärkeä, että siitä pitäisi riidellä. Me teemme joulusiivouksen, leivon etukäteen ja hieno kattaus tekee joulusta juhlavamman. Miehen vanhemmat tulevat meille joulupuurolle. Mutta aattona on oltava aikaa pysähtyä.

Joulupäivänä ei ole kiire mihinkään. Ne vietetään yhdessä perheen kanssa, missä tahansa sitten ollaankin. Jouluna ei ole pakko mennä mihinkään. Paljon kuulee siitä, että on käytävä molempien perheiden luona, isovanhemmilla, tädeillä, sedillä ja serkuilla. Sitten kun sattuu vielä sellainen vuosi, ettei vapaita juuri ole, hujahtaa se koko ihana joulun rauha hetkessä ohi. Onhan se ihanaa tavata sukulaisia ja toki jonkinlainen velvoitekin esimerkiksi isovanhempia on tavata, mutta kyllä sitä on oikeus myös miettiä mitä todella haluaa tehdä. Jos haluaa viettää joulupäivän pyjama päällä katsellen jouluelokuvia ja tyhjentäen suklaarasioita, se sallittakoon. Meillä ei ole ollut tapana vierailla sukulaisilla, vaan visiitit on tehty jo ennen joulua. Sitten mahdollisia vieraita on tullut meille. Mutta hei, voihan olla että joskus tulee jouluna jossakin kyläiltyä. Mutta ei pakon edessä, vaan koska tosiaan haluaa.

Jouluperinteet ulkomailla

Ajatuskin matkustamisesta tuntuu nyt todella kaukaiselta, mutta kai tässä joskus vielä matkalle pääsee. Vietämme varmasti joskus joulua myös ulkomailla. Siihen liittyy vähän haikeutta, koska ei siellä Thaimaan paratiisisaarella ollut oikein joulufiilistä. Joulu on vuoden parhaita aikoja, ja sellaisena vuonna se jää välistä. Mutta, oli se reissu silti sen arvoista. Joten lähtisin kyllä uudestaan. Ei siellä mitään jouluperinteitä sinällään ole, paitsi se kaikista tärkein. Että jouluna olemme yhdessä, missä sitten olemmekin. Meidän pieni perhe.

Joku vuosi haluan viettää joulun Lapissa. Olisi ihanaa, kun olisi paljon lunta ja joulupukki lähietäisyydellä. Kotimaan joulussa tunnelma varmasti säilyy, vaikka kotona ei oltaisikaan.

Tältä joululta odotan rentoa yhdessä olemista, huippuhyvää ruokaa, paljon suklaata, lapsen iloa ja monia ensimmäisiä kokemuksia – koska ei hän viime joulua muista. Miehen perheellä on iltaisin joulusauna, mitä meillä ei ikinä ollut. Joskus sinne selvittiin keskellä päivää, mutta yleensä ei. Joulupukki on varmaan kauhistus, mutta myös tärkeä kokemus. Ja mainio ohjelmanumero meille kaikille.

Näytti jo pahasti siltä, ettei minkäänlaisia kaksivuotissynttäreitä saada aikaan. Isoja ei ollut tarkoitus pitää alunperinkään, vaan kutsua kummit perheineen (kummeja on 2) käymään perjantai-iltana ja perheet lauantaina, jolloin varsinaiset ”juhlat” olisivat. Koronasynttärit ovat aikamoinen tabu. Kummien tulosta jouduttiin luopumaan, mutta isovanhemmat ja siskoni perhe tulivat syömään kakkua lauantaina. Isovanhemmat ensin, siskon perhe erikseen illemmalla. Riski? Onhan siinä aina riski. Mutta nämä ovat ihmisiä joita olemme nähneet muutenkin. Miehen vanhempia näkee lähes päivittäin ja olimme juuri viikon mökillä minun vanhempieni luona. Ketään muita me emme sitten oikeastaan näekään, joten riski tuntui kuitenkin hallittavissa olevalta. Ja olipa ihanaa saada lapselle pienet juhlat! Serkkujen kanssa oli kova meno ja illalla simahti kuin saunalyhty. Kokoonpano riitti hänelle aivan täysin, ja hän odotti juhlia koko viikon. Tai pikemmin, hän odotti sitä kakkua koko viikon.

Kakkuun pinkkiä ja hevosia

Kun alustavasti kyselin millainen kakku olisi toiveissa, vastauksena oli ”pinkki ih-hah-haa”. Jep, äitipäs leipoo.

Muutama vuosi sitten Unicorn oli isosti esillä synttäriteemoissa. Ja tuntuu trendi elävän vieläkin. Ihastuinkin Kinuskikissan Yksisarviskakkuun (katso täältä) ja mietin saisinko sellaisen toteutettua. Haasteena oli, etten ole koskaan leiponut perinteistä täytekakkua. Toisena haasteena oli, että sen pitäisi olla gluteeniton ja vegaaninen. Ja kun kakkupohjasta viedään pois vehnäjauhot sekä kananmuna, ollaan lievästi sanoen kusessa.

Ensimmäinen pohjataikina oli täysi floppi. Se oli painava, tiivis ja kaikkea muuta kuin kuohkea. Siinä vaiheessa meinasin vähän panikoida. No, kokeilin sitten uudestaan eri jauhoilla. Seurasin molemmissa versioissa Kaapista puuttuu kakku – blogin helpon kuuloista ohjetta omilla muunnoksilla. Ja jessus sentään, meinasi itku tulla kun otin tämän taikinan pois uunista! Se tuoksui, näytti ja tuntui ihan täydelliseltä! Se oli kuohkea,  maukas ja pehmeä. Se näytti ja tuntui täytekakkupohjalta.

Sitten se täyte. Siitä piti tulla pinkki. Ja siitä tulikin todella pinkki, kuin hattaraa olisi valellut väliin. Koristeet eli sarven, korvat ja silmät olin tehnyt jo aiemmin. Sarvesta oli tarkoitus tulla kaksivärinen, mutta muokkasin massaa niin kauan että lopulta valkoinen hukkui punaisen joukkoon. Mutta ihan hyvä näinkin.

Hyvä paha kakku

Lopputuloksena siis tuli kuin tulikin pinkki ih-hah-haa, Unicorn kakku, yksisarviskakku, josta synttärisankari oli aidosti haltioissaan – aluksi. Sitten lopulta eka pala pääsi suuhun, se sylkäistiin pois ja todettiin ”paha kakku. Lisää keksiä”. Jepjep. Ensi kerralla ehkä teen vain sen mangojuustokakun, vaikka sitä ei näin prameasti koristeltaisikaan.

Tässä kakussa joustin huomattavasti niistä säädöksistä joiden puitteissa yleensä leivon, lähinnä sokerin kohdalla, mutta lapsella on synttärit kerran vuodessa ja silloin hän saa sellaisen kakun kuin haluaa (äidin kykyjen rajoissa). Lisäksi sokerimassasta muovailu ja pastavärien käyttö oli todella hauskaa, kun sellaisia ei yleensä pääse hyödyntämään!

Yksisarviskakkuja googlettaessa (ja nimenomaan näitä vaihtoehtoversioita) törmäsin muun muassa erään paleo äidin tekemään kakkuun, jossa yksisarvisen sarven virkaa toimitti kokonainen palsternakka. Siis oikeasti, palsternakka. Siihen vedän rajan. Me vältämme valkoista sokeria ja pyrimme syömään terveellisesti, mutta mieluummin tarjoan synttärikakkuna vaikka pelkkiä sokeripaloja kuin palsternakkaa. Ellei lapsi sitten varta vasten joskus itse toivo juureksista tehtyä kakkua. Koronasynttärit ovat ihan tarpeeksi, ainakin kakkuun nyt panostettiin. Vaikka se ei sitten maistunutkaan. Keksit ja minikokoiset tikkarit olivat näiden bileiden juttu.

Gluteeniton ja vegaaninen yksisarviskakku löytyy ohjeena lähipäivinä blogista, jos haluatte kokeilla!

Koronasynttärit niinku yleisesti

Muuta tarjottavaa oli äitini tekemä sienipiirakka, salaatti, Kartanon perunalastut, vegaaniset vaahtokarkit ja suklaarakeet sekä pienet tikkarit, täytekeksit, kahvia ja pillimehua. Aika perusjuttuja. Eikä paljoa, koska ylihän niitä vaan jää kuitenkin. Kaikki gluteenitonta ja vegaanista, jotta sopii kaikille.

Miehen serkku sai hankittua töistä upean yksisarvisilmapallon, joka koristi juhlapöytää. Sitten vain juteltiin, herkuteltiin, saatiin hetkeksi unohtaa kaikki muu ja viettää aikaa yhdessä. Tuli todella hyvä mieli, että pienen tilaisuuden sai pidettyä turvallisesti. Ipanakin ymmärtää juhlien päälle jo ja osasi odottaa, että vieraita tulee häntä juhlimaan. Kaikki muu suunniteltu pitikin perua, kuten lasten pikkujoulut, joten koronasynttärit olivat sitäkin tärkeämmät. Kaikille meille. Tuli myös kivoja lahjoja, kuten ihanat puuvaunut nukelle. Nuket ovat rakkaita leluja, joita hoidetaan hellästi, joten kiva saada niille myös hoitotarvikkeita. Minä annoinkin lahjaksi aivan upean Antonio Juan – nuken, ja joululahjaksi sille tulee vielä vaatteita ja hoitotarvikkeita. Isi antoi keppihevosen, joka haettiin Tingelingistä jo aikaisemmin.

Nyt sitten ollaankin eristyksissä taas, että päästään miehen vanhemmille joulun viettoon. Minullakin on seuraavat viikot vapaata, ja ehdin viettää lapsen kanssa kunnolla laatuaikaa. Töissä on ollut pitkää päivää ja yhteiset ulkoilut ja leikit ovat jääneet vähiin. Ajattelin tehdä metsäretkiä eväiden kanssa, käydä katsomassa jouluvaloja keskustassa ja olla vaan paljon läsnä. Tuntuu välillä niin surkealta kun toinen kantaa kirjaa sylissä ja pyytää lukemaan, mutta itse onkin aloitettava työt.

Mutta, kaikista rajoituksista ja leviämisistä huolimatta, nyt on ihan hyvä ja positiivinen fiilis. Joulukuu jatkukoon, nautitaan joulun odotuksesta ja jospa välillä tulisi edes hetkeksi luntakin maahan.

Laitan lähipäivinä sen kakkuohjeen!

LUE MYÖS

Miksi jouluvauva on ihan paras

Lasten pikkujoulut

Meidän lapsen 1v synttärit