Toivoimme kovasti, että Joulupukki tulisi aattona vierailuille. Monin paikoin pukit ovat nyt koronan aikaan peruneet kierroksensa, mutta meille pukki tuli onneksi käymään. Koronapukin vierailu oli mahtava ohjelmanumero koko perheelle, ja selkeästi yksi naperon joulun kohokohdista.

Ajattelin etukäteen, että kaksivuotias todennäköisesti vain roikkuu kaulassani kiinni ja, jos hyvin käy, uskaltaa juuri ja juuri ottaa pukilta paketin vastaan. Ja kuitenkin tuo lapsi taas kerran muistutti miten rohkea ja reipas onkaan! Ja tämän sanoessani en tarkoita, että pukkia ujostelevassa lapsessa olisi ollut mitään vikaa, vaan ihan vain että omakin lapsi jaksaa aina yllättää. Sitä luulee tietävänsä miten hän reagoi, ja lopputulos onkin ihan toinen!

Mistä pukki?

Joulupukin löytämisessä käännyin heti alkuunsa siskoni puoleen. Hän on teatteriohjaaja ja teatteritaiteen opettaja, joten kysyin suoraan häneltä olisiko pukkeja mahdollisesti tarjolla. Ja sieltähän se löytyi. Pukiksi tuli siskoni kaveri, sairaalaklovnin hommiakin tehnyt näyttelijä Laura Rämä. Parempaa pukkia emme olisi voineet toivoa.

Sovimme pukin kanssa yksityiskohdista puhelimessa, ja shown hän sai vetää ihan vapaasti. Etukäteen annoin pari vinkkiä mistä voisi puhua ja kerroin meidän kaikkien nimet.

Pukki tulee eli koronapukin vierailu

Vietimme joulua miehen vanhempien luona, ja tapasimme pukin talon tilavassa rappukäytävässä. Se oli hyvä ratkaisu, kun ei tarvinnut alkaa pukemaan toppavaatteita välissä päälle, mutta vältimme kuitenkin tapaamisen sisätiloissa kotona.

Pukki tuli vähän ennen viittä, ja kun oli aika lähteä tapaamaan pukkia, lapselle iski kova jännitys. Pukista oltiin puhuttu paljon eukäteen, ja hän odotti tapaamista innolla. Mutta se jännitys. Menimme hissillä alas ja pitkän käytävän toiseen päähän pukkia tapaamaan. Kovasti vakuuttelin että pukki on kiltti ja halusi tulla tutustumaan paremmin. Toistelin myös, että on kiva jos pukille jotain haluaa sanoa, mutta ei ole pakko sanoa tai tehdä mitään, vaan voi olla koko ajan sylissä jos siltä tuntuu.

Tämä pukki osasi ottaa pienen lapsen huomioon mielettömän hyvin. Hänellä ei ollut kiirettä, ja aluksi pukille vilkuteltiin vain ikkunan läpi. Kun pukki pikku hiljaa tuli sisälle, jännitys hetkeksi vain kasvoi. Mutta sitten pukki sattui kysymään onko meillä jälkiruuaksi jäätelöä. Napero hihkaisi ”joo!” ja pyristeli siinä samassa sylistä pois. Sen jälkeen hän hyppi ja pomppi ja juoksenteli villisti pukin ympärillä ja oli aivan innoissaan. Voi että miten hyvä mieli meille kaikille tuli! Koronapukin vierailu kannatti ehdottomasti, vaikka etukäteen mietimme onko lapsi turhan pieni ja saako hän pukin vierailuista mitään irti. Viime vuonna pukki kävi, mutta silloin olimme mökillä ja pukki tuli lähinnä serkkujen takia.

Pukki vietti kanssamme varmaan puolisen tuntia. Hän istui lapsen kanssa käytävän lattialla, kyseli asioista ja jakoi muutaman lahjan. Jätski oli yksi niistä asioista mistä olin etukäteen maininnut, ja samoin pukille ulos jätetty piirustus sekä kuun alussa vietetyt synttärit. Siitä saatiinkin loistava video muistoksi, kun pukki sanoi kuulleensa että 6.päivä oli 2-vuotissynttärit ja nassikka meni heti pölisemään ”joo, paha kakku ih-hah-haa!” ja minä parkaisen siellä videon taustalla että ei pukille nyt kaikkea pidä mennä paljastamaan! Tätä kakkua on muisteltu synttäreiden jälkeen aika usein. Sankari ei ollut kovin vaikuttunut siitä yksisarviskakusta, vaikka ei se pahaa ollut, oikeasti!

Loppuilta

Koronapukin vierailu oli loistava lisä meidän jouluumme. Tästä pukista jäi lapsellekin positiivinen fiilis, ja vaikka ensi vuonna siitä ei hirveästi enää muisteta, niin uskon että hyvä mielikuva kantaa kuitenkin pidemmälle kuin järkyttävä kokemus. Kaiken kaikkiaan korona-ajan Joulupukissa oli hurjan paljon hyvää! Rappukäytävä on erittäin tilava, joten siinä oli helppo järjestää tapaaminen. Asunnosta pois lähteminen ja pukin tapaaminen oli eri tavalla ohjelmanumero, kuin pukin vierailu kotona sisällä, kun varta vasten lähdettiin pukkia vastaan. Iso plussa oli myös, että koiran pystyi jättämään sisälle odottamaan. Se olisi vain huutanut koko vierailun ajan, joten ilman koiraa pukin tapaaminen oli kaikille mukavampaa.

Kun pukki oli antanut muutaman paketin, hyvästelimme ja vilkutimme vielä ikkunan läpi pukin ajaessa eteenpäin. Jatkoimme ruokapöytään pääruuan ja jälkkärin pariin, minkä jälkeen oli lahjojen vuoro. Aikamoiset pinot olikin kaikille. Kivoja lahjoja kyllä, itse sain muun muassa hierontalahjakortin ja vaatteita ja lapsi kivoja leluja nukkekotiin, nukenvaatteita ja uuden pelin. Saimme myös rahaa uusiin tyynyihin ja ihanat painopeitot, joita oli toivottu.

Meillä oli erittäin mukava joulu, ja vaikka sunnuntaina alkoi olla jo aikamoinen jouluruokakrapula, ruuat maistuivat ja vietimme yhdessä rattoisaa kiireetöntä aikaa. Uusilla leluilla on leikitty ja uusia vaatteita käytetty. Odotan innolla hierontaan menoa, uusien tyynyjen etsimistä ja tulevaa vuodenvaihdetta. Tämä vuosi jos mikä osoitti, ettei tulevan vuoden tapahtumista tiedä etukäteen mitään. Jospa ensi vuosi olisi käänne parempaan, normaaliin arkeen ilman rajoituksia. Saisi halata huoletta, liikkua sisätiloissa ilman maskia ja olla panikoimatta aina kun nenä vähän vuotaa.

Kaiken kaikkiaan, tämä kuva kertoo meidän joulun tunnelmasta aika paljon. Kummasti kaksivuotiaskin osaa jo villiintyä, vaikka muita lapsia ei ollut mukana riehumassa.

Vietämme joulua yhdessä miehen vanhempien kanssa ja menemme aattona sekä joulupäivänä heidän luokseen syömään. Meitä on pieni porukka, ja vaikka me noudatamme erikoisruokavaliota, ei se juuri meidän jouluruokiimme vaikuta. Kaikki tehdään myös meille sopivaksi, mikä onkin erityisen hienoa, koska se onnistuu niin helposti. Joulupuuro syödään meillä, ja siinä kohdin pääsen itsekin leikkimöön emäntää. On kiva vähän jakaa, ja paikan vaihtaminen tuo kaikille vähän ohjelmaa ja ulkoilua myös jouluaaton touhujen keskelle. Matka keskuspuiston halki kestää rattaiden ja vanhan pikkukoiran kanssa noin 20 minuuttia, joten se taittuu helposti jalkaisin. Mutta, mitä meillä jouluna syödään?

Jouluna syödään suolaista

Luulen, että aattoaamuna meillä ei syödä kaurapuuroa, kuten aina muulloin. En tiedä tekisinkö minulle ja naperolle peräti vohveleita vai mennäänkö vaikka jogurtilla ja hedelmillä. Sen näkee sitten. Kaurapuuro jää kuitenkin välistä, koska lounasaikaan tarjolla on kookosmaitoon keitettyä riisipuuroa. Ajattelin laittaa pöytään myös itse leivottuja pipareita ja oman perheeni jouluun kuuluvan napostelutarjottimen, jolta löytyy erilaisia kuivahdelmiä ja pähkinöitä. Ihan niin massiivista en tee kuin lapsuuteni jouluissa, mutta laitan esille omia ja lapsen suosikkeja. Karpaloita, pekaanipähkinöitä, lakritsitaateleita, Foodin punaposki-sekoitusta ja kristallisoitua inkivääriä. Napostelutarjotin on hauska herkkusekoitus joulun ajaksi, ja siitä on kätevä käydä napsimassa herkkuja suuhun aina kun vähän huikoo. Tuo meidän 2v rusinafani innostuu tästä varmasti.

Meillä on varsin tuttuja jouluruokia, joista onneksi aidosti pidämme. Tarjolla on kuutta erilaista kalaa, pateeta, savukalkkunaa, kylmäsavuporoa ja rosollia ja kinkkua. Leivon meille saaristolaisleipää, ja sen kanssa on tarjolla mätiä ja (meidän kohdallamme) vegaanista creme fraichea sekä sipulia. Laatikoista en niin piittaa, mutta kun niitä on tarjolla niin tuleehan niitä maisteltua.

Itse en varmaan koskaan ala laatikoita valmistaa. Teen pöytään kaksi erilaista salaattia tuomaan vähän freesiä lisää suolaisen ruuan rinnalle. Toiseen tulee päärynöitä ja viikunoita, oliiveja ja rucolaa salaatin lisäksi. Lapselle hankin myös pensasmustikoita. Toiseen puolestaan ajattelin laittaa herneitä, pinaattia, minttua, edamame-papuja, vegejuustoa ja pinjansiemeniä. Korvaisin itse laatikot mieluusti erilaisilla salaateilla, joihin voisi lisätä myös paahdettuja perunoita ja juureksia. Mutta ehkä sitten joskus, jos ja kun aikanaan jouluruokailu tapahtuu meidän kodissamme.

Jouluna syödään myös makeaa!

Miehen vanhemmat herkuttelevat aina hyvillä juustoilla, mutta koska lapselle tuli täysi maitokielto ja mekin maitoa vältämme, niin solidaarisuuden nimissä meidän ei niitä nyt tarvitse syödä. Sen sijaan panostamme jälkiruokapuoleen. Meinasin tehdä pienen suklaakuivakakun ja sen kanssa piparijäätelöä. Lisäksi otamme mukaan omia maidottomia suklaakonvehteja. Lapselle on myös luvattu yksi synttäreiltä jäänyt tikkari.

Kovin perinteisiä meidän jouluruokamme ovat. Luulen, että perinteet muuttuvat josku, kun ruuista päättäisi täysin itse. Itse tykkään kinkusta lähinnä leivän päällä, ja hankkisin joulupöytään mieluummin kalkkunan ja karpalohilloa. Laatikot korvattaisiin erilaisilla juureksilla, maustetuilla perunoilla ja salaateilla. Kaloja ja alkuruokia olisi paaaljon! Itse asiassa, voisin skipata koko pääruuan ja panostaa sitäkin enemmän alkupaloihin. Sikäli laatikot ynnä muut menevät, koska en niitä kuitenkaan juuri enää jaksa kaloilla herkuttelun jälkeen. Jälkiruokaa ei välttämättä tarvitsisi olla, koska joka puolella asuntoa olisi jo valmiiksi kippoja täynnä erilaisia suklaita, kuivahedelmiä ja pähkinöitä. Mutta onhan se kakku ja jäätelö näin aika kiva.

Juon nykyään todella harvoin mitään alkoholia, mutta jouluna kyllä maistuu valkoviini. Koska olemme vielä liikkeellä jalkaisin, viiniä voi nauttia huoletta. Muita juomia en välitä ottaa, enkä nykyään oikein välitä edes punaviinistä. Mutta se lasi kylmää valkkaria ja suuhun pala kylmäsavulohta, ah!

Tässä nousee ihan vesi kielelle jouluruokia miettiessä. Mitä suosikkeja teillä on? Ja hei jos tulee mieleen jotain hyviä salaatteja joulupöytään, kertokaa!