Lapsen oikeus hyvään kohteluun
0Lapsen oikeuksien viikko ja lapsen oikeus hyvään kohteluun. 15.-21.11.2021.
Ennen kuin minusta tuli äiti ihmettelin miten monet totesivat, etteivät kestä enää lasten saamisen jälkeen lukea tai katsoa mitään, missä lapsille tapahtuu jotakin pahaa. Mietin, että kamalia juttujahan ne ovat jokaisen lukea – miten se äitiys sitä pahemmaksi muuttaisi? Sitten joulukuussa 2018, oma vastasyntynyt tytär vieressäni, törmäsin lehdessä kuvaan nälkiintyneestä syyrialaistytöstä. Ja sillä tytöllä oli oman lapseni kasvot.
Lapsen oikeuksien viikko
Tällä viikolla vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa ja lauantaina 20.11. Lapsen oikeuksien päivää. Maailmassa on yli 5,7 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta on nälkäkuoleman partaalla (lähde). Lähes puolet maailman kaikista lapsista kokevat väkivaltaa ennen 17. ikävuottaan (lähde). Viime aikoina meillä on uutisoitu mitä hirveimmistä väkivaltatapauksista. Ne todella särkevät sydämen. Näin CCN:n uutisvideon, jossa 9-vuotias tyttö pakkonaitetaan vanhalle miehelle, ja tämä raahaa pienen itkevän lapsen pois.
Sen jälkeen, kun minusta tuli äiti, olen nähnyt kaikki nuo tapaukset aivan eri näkökulmasta. Näen jokaisen noista lapsista oman lapseni kautta. Miten ne pienet nälkiintyneet lapset vain makaavat kuihtuneina sen sijaan, että yrittäisivät opetella kävelemään ja pelaamaan palloa. Miten kamalan peloissaan pieni lapsi on, kun omat vanhemmat systemaattisesti pahoinpitelevät. Millainen katse sen lapsen silmissä on. Nuo uutiset oksettavat. Ne todella, todella oksettavat.
Kun tuoreena äitinä sain sen muutaman kilon kokoisen mytyn syliini, se tarve suojella ja pitää huolta iski päälle sellaisella voimalla, että olisin raadellut jokaikisen joka olisi yrittänyt tehdä hänelle pahaa. Edelleen, vaikka välillä hermoa kiristää ja uhmakas nappula saa raivon partaalle, minä suojelisin häntä hengelläni. Se on kovin erikoinen tunne. Minä, joka myös pelkään kuolemaa todella paljon, todella kuolisin lapseni puolesta. Se on klisee syystä. Päähäni ei vain mahdu, miten joku voi tehdä lapselleen pahaa. Kenellekään lapselle.
Kohdellaan lapsia hyvin
Me elämme myös eri todellisuudessa. Muistan itkuisena sitä lehtikuvaa katsoessani, kuinka mies sanoi että meidän lapsellamme on kaikki hyvin. Se on totta. Hänelle on ruokaa, lämpöä, leluja, vaatteita, perhe. Me emme voi ymmärtää todellisuutta, jossa pakolaisleireillä eletään ja oma tytär pitää myydä parista tuhannesta dollarista. Tai kun ei ole mitään millä lastaan ruokkia. Se on aivan eri maailma.
Lapsen oikeuksien päivän ja viikon teema on tänä vuonna lapsen oikeus hyvään kohteluun. Se koskettaa jokaista lasta maailmanlaajuisesti. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdelluksi hyvin. Tulla kohdelluksi arvokkaana ja merkittävänä. Ihmisenä, joka ansaitsee kunnioitusta siinä missä kaikki muutkin. Ihmisenä, jolla on oikeus olla omanlaisensa ja saada tukea omille ainutlaatuisille piirteilleen.
Meidän lapsellamme on kaikki hyvin. Sen lisäksi, että on mahdollista lahjoittaa erilaisiin tukijärjestöihin, se on ainoa mitä voimme tehdä. Pidetään huolta näistä omistamme. Jokainen hyvin kohdeltu lapsi on saavutus. Jokainen hyvin kohdeltu lapsi on yksi vähemmän nälkää, väkivaltaa ja kaltoinkohtelua kokeva.
Kohdellaan hyvin kaikkia niitä lapsia, joita omassa elämässämme on. Annetaan Lapsen oikeuksien viikon toteutua vuoden ympäri.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kolmevuotiaan harrastukset
Meidän napero, joka täyttää vajaan kuukauden päästä kolme vuotta, harrastaa tällä hetkellä varsinaisesti yhtä lajia. Sitä on kerran viikossa, säännöllisesti, ja sen lisäksi teemme muita harrastusmaisia juttuja silloin kun ehtii ja huvittaa. Millaisia ovat meidän melkein kolmevuotiaan harrastukset ja miten niissä viihdytään?
Harrastusten alkuna vauvauinti
Harrastuspolku alkoi sikäli aikaisin, että aloitimme perheenä vauvauinnissa käymisen lapsen ollessa päivää vaille 3kk vanha. Se oli tarkoitus lopettaa ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta siinä oli sitten koronaa päällä ja menot muuten niin vähissä, että mahdollisuus päästä uimaan yhdessä oli erityisen arvokasta. Sitä jatkuikin sitten viime kevääseen asti, kun lapsi oli 2v 5kk vanha.
Ja uinti on edelleen super hauskaa. Kesällä tietty uitiin paljon, niin järvissä, meressä kuin kylpylöissäkin. Kellukkeet kädessä tuo tyyppi painaa menemään kuin mikäkin vesipeto. Kävimme vähän aikaa sitten uimahallissa ja mietin näinköhän vesi jännittää tauon jälkeen, mutta mitä vielä. Nappula kipitti pukuhuoneesta sellaista vauhtia altaaseen, ettei perässä meinannut pysyä.
Uiminen on siis niitä juttuja, joiden parissa harrastetaan ihan just silloin kun huvittaa.
Lue lisää vauvauintikokemuksista täältä.
Tämäkin on heppatyttö
Olen itse harrastanut lapsena ratsastusta, ja odotin aika malttamattomana oman lapsen tutustuttamista hevosiin. Asumme Keskustallin lähellä ja olemme käyneet moikkaamassa hevosia varsin usein. Napero aloitti myös talutusratsastuksen Keskustallilla reilu vuosi sitten noin 1v 8kk ikäisenä.
Siinä oli välillä vähän pidempi tauko, ennen kuin löysin aivan ihanan Annalan tallin ja aloimmekin käydä siellä. Se on kuin pieni satutalli keskellä kaupunkia! Mitä suloisin paikka, jossa ankkoja vilistää pitkin pihaa ja pikku ponit asustavat. Lapsi on saanut taluttaa poneja aitaukseen ja harjata ja hoitaa niitä ihan itse. Siellä on sitten käyty melko säännöllisesti, kerran pari kuussa. Kerran myös kärryajelulla. Ratsastus on ehdottomasti laji, jota haluan harrastaa yhdessä lapsen kasvettua. Omalta osaltani se on jäänyt viime vuosina vähiin, mutta sitten totutellaan siihen taas yhdessä.
Ratsastus ja hevoset ovat niitä juttuja, joiden kohdalla olen miettinyt olenko tuputtanut lapselle omia mieltymyksiäni liikaa. En kuitenkaan usko, sillä hän on itse niistä kovin innoissaan. En vie ratsastamaan väkisin, vaan kysyn etukäteen haluaisiko hän mennä jos varaan ajan. Mutta olenhan tietysti erittäin innoissani, jos hänkin niistä pitää!
Täällä vähän ensimmäisistä ratsastuskerroista.
Muusta heppailusta täällä.
Ja vihdoin tanssitunneille
Kävimme vauva-aikana tanssitunneilla, missä lähinnä äidit pyörivät ja heiluivat vauvat sylissä. Se oli kyllä ihan hauskaa, ja kivaa tekemistä yhdessä. Tanssitunneille oli tarkoitus mennä aiemminkin, mutta korona. Tunnit peruttiin ja napero oli vielä sen verran pieni, että hänelle ei ollut tarjolla moista. Ja kun jatkoimme vauvauinnissa, se vähän jäi.
Tunnit ovat maanantaisin, ja niissä on useampi ryhmä eri ikäisille. Meidän ryhmämme 2-4 vuotiaille on ensimmäisenä, ja toivon, että alkuvuodesta tulee vielä yksi pienempien ryhmä joka alkaisi jo neljän jälkeen. Sitten sinne voisi mennä suoraan päiväkodista ja välttää sen kotona käytävän taiston, kun lapsi on juuri alkanut leikkimään eikä haluaisi lähteä enää mihinkään.
Tanssitunnit ovat lapsen ensimmäinen ”oikea” harrastus, jonne hän menee yksin ilman vanhempia. Se tuntui alkuun aika hurjalta, katsoa miten se pieni 2-vuotias meni yksin tanssisaliin iso tyllihame yllään ja itse jäi ulkopuolelle! Mutta on mennyt tosi hienosti, ja voi että miten sydän sulaa kun olen kurkkinut heitä ikkunasta tullessani hakemaan?
Kolmevuotiaan harrastukset
Meillä kolmevuotiaalla on siis yksi harrastus tällä hetkellä. Tanssi toimii mainiosti, se on joustavaa ja siitä maksetaan ne kerrat kun paikalla ollaan. Toki siihen sitoudutaan niin, että säännöllisesti mennään eikä jätetä väliin koska ei malttaisi leikkejä lopettaa kotona, mutta esimerkiksi mökkiviikon tai sairastamisen takia ei tarvitse maksaa turhasta. Se on ihan paras systeemi mikä voi olla, kun miettii miten kehnosti lasten harrastuksissa yleensä joustetaan. Mikä on älytöntä, kun miettii että ihan varmasti kauden aikana sairastumisia tulee.
Harrastusten kannalta pidän tosi tärkeänä lapsen kuuntelua. Hän harrastaa, hän saa siis päättää. Vanhempana koen, että minun tehtäväni on tuoda esiin millaisia vaihtoehtoja on ja mahdollisuuksien mukaan tarjota hänelle mahdollisuus niiden kokeilemiseen, ja sitten tukea niitä mistä hän itse innostuu.
Luulen, että meillä yksi harrastus viikossa systeemillä mennään aika pitkään. En halua tappaa intoa harrastamisesta raahaamalla häntä joka ilta eri lajin pariin. Kyllä harrastaa ehtii isompanakin. Tällä kaudella se on tanssi, ja ensi vuodeksi mietitään yhdessä mitä silloin haluaa kokeilla. Muuten arjessa saa olla aktiivisuuttakin ja mielellään käydään tekemässä asioita. Mutta niissä voi sitten mennä juuri sen hetkisen fiiliksen mukaan.
