Meidän viikko

Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja vietän menevää arkea 1v 9kk ikäisen tyttäreni kanssa. Olemme yleensä aika paljon menossa, näemme kavereita ja pyrimme olemaan liikkeellä. Myös nyt meidän viikko on ollut täynnä touhua! Korona pistikin keväällä elämän aika uusiksi, ja totutut menot vaihtuivat lennosta enemmän kotipiirissä olemiseen. Edelleen elämme varovaisesti, mutta ihmisiä tavaten. Vältämme julkisia liikennevälineitä ja liikumme pääasiassa pyöräillen ja myös autolla. Toivon todella, että saamme myös jatkaa tätä arkea syksyn ja talven tullen ilman uusia tiukkoja eristäytymisiä. Sitä kestää vielä ilman elokuvissa ja ravintoloissa käyntiä, mutta ei ilman ihmisiä.

Ihan pienestä pitäen meidän palleromme on ollut tyytyväisimmillään saadessaan olla liikkeellä. Viime talvena kävimme paljon tapaamassa kavereita lounaan tai kahvittelun merkeissä, työntelin vauvaa rattaissa kävelyllä tai juoksulenkillä, kyläilimme ystävien luona… Aktiivinen arki rytmitti päiviämme mukavasti ja vauva sai ihmetellä ympäristöään yllin kyllin. Nyt isompana hän pääsee touhuamaan jo eri tavalla, ja hiekkalaatikolla saattaa mennä pitkä tovi. Koska itse kaipaan menevämpää tekemistä, pyöräilemme usein tutustumaan hiekkalaatikoihin vähän kauempana tai retkeilemme muuten vain ympäriinsä. Aktiivisen arjen parissa olemme siis myös jatkaneet, vaikka poikkeusaika on väkisinkin muutoksia saanut aikaan, ja tässä vähän meidän viikko esimerkkiä siitä millaisissa menoissa ne päivät kuluvat. Tällä viikolla kavereita tuli harvinaisen vähän, koska flunssat pakottivat taas perumaan. Onneksi muita sosiaalisia kontakteja sentään oli!

Kyseessä siis viime viikko.

Meidän viikko

Maanantai

Aamulla olin itse vähän koomassa, ja ajattelin että piristystä voisi tuoda retki Falkullaan. Mutta enpä sitten ottanut selvää minne Google Maps yritti ohjata, ja totesin kellon olevan jo sen verran että meidän on turha pyöräillä sinne vain kääntyäksemme heti takaisin. Pyöräilimme sitten hetken ympäri Vallilaa jonka jälkeen pysähdyimme vielä hetkeksi oman pihan leikkipaikalle, kunnes alkoi satamaan.

Päiväunet jäivät jostain syystä kovin lyhyiksi. Olimme hetken omalla pihalla koko perhe, kunnes mies lähti hakemaan Prismaan tehtyä ruokatilausta. Ja taas alkoi satamaan, joten päädyimme sisälle leikkimään. Miehen kaveri tuli kylään ja päätyi leikkimään lapsen kanssa nukkekodilla. Söimme yhdessä tacoja, ulkoilimme vielä koiran kanssa ja iltapuuhien kautta nukkumaan.

Tiistai

Aamupalan jälkeen leivoimme pikaisesti mustikkapiirakkaa ja, koska taikinaa tuli tehtyä turhan reilusti, muutamat muffinssit. Sen jälkeen lähdin lapsen kanssa lenkille Töölönlahdelle. Hölkkäilyn lomassa pysähdyimme katselemaan lintuja. Kotona jäimme leikkipaikalle, ja lapsen touhutessa hiekkalaatikolla itse vielä vähön kyykkäsin, punnersin ja venyttelin.

Päiväunien jälkeen kaverini tuli käymään. Söimme mustikkapiirakkaa ja menimme vielä ennen ruokaa ulos. Kaverin lähdettyä söimme, ja menimme koko perhe käymään yhteisen ystävän luona, jolla on puolisen vuotta vanhempi lapsi ja toinen tulossa päivänä minä hyvänsä. Miten ihanan normaalilta tuntuukaan nähdä ihmisiä sisätiloissa, antaa lasten leikkiä, istua itse toisen sohvalla! Aiemmin meidän viikko olisi ollut täynnä vastaavia leikkitreffejä, mutta se pirun korona.

Keskiviikko

Keskiviikkona vaihdoin lapsen hetkeksi isompaan, kun omani meni päiväksi mummon ja vaarin hoitoon iloisesti vilkutellen, ja vietin kahden keskistä aikaa siskoni nuoremman lapsen kanssa. Oli aika virkistävää olla päivä viisivuotiaan seurassa. Olin pakannut meille reppuun lounaseväät, ja lähdimme pyöräillen retkelle. Kävimme Lammassaaressa ja Kuusiluodossa missä oli evästauko, söimme ex tempore matkalla kohdalle osuneet vohvelit, kävimme katsomassa Vanhankaupunginkoskea ja pyöräilimme takaisin karkkikaupan kautta. Meille sattui mieletön tuuri ilman kannalta, sillä koko aamupäivän paistoi aurinko ja oli ihanan kesäistä, ja heti päästyämme sisälle alkoi sataa kaatamalla. Toiveissa oli elokuva, ja katsoimme yhdessä Lumikin.

Oma napero tuli kotiin illansuussa, ja ehti vielä leikkiä serkkunsa kanssa. Mies oli lähtenyt aamulla mökille ja olimmekin loppuviikon kahdestaan. Käytimme koiran lenkillä ja vaikka matka ei ollut pitkä, siinä kesti tovin. Lapsen suosikkijuttuja on nyt hyppiä, ja kun jokaiselta kadun kynnykseltä ja kiveltä hypellään alas useamman kerran, matkaan kuluu aikaa. Mutta se on koiravanhuksellekin ihan hyvä juttu.

Torstai

Lapsi heräsi poikkeuksellisesti itkuisena jo ennen puoli seitsemää. Kenties oli nähnyt pahaa unta. Kävin pari kertaa peittelemässä uudelleen ja rauhoittelemassa, ja sen jälkeen unet jatkuivatkin yli puoli yhdeksään. Yleensä hän nukkuu puoli kahdeksaan, kahdeksaan. Aamutoimet ripeästi pois alta ja koira ulos. Vastaan tuli pieni yllätys, nimittäin karannut kana. Yritimme käydä koputtelemassa omistajien ovelle, mutta siellä ei taidettu olla kotona. Jospa kana löytäisi takaisin kotipihalle. Joka tapauksessa se oli meistä aika hauska sattuma. Harvemmin tuolla kanoja tepastelee vastaan.

Aamu oli kylmä ja harmaa, ja lähdimme käymään Linnanmäen Sea Lifessa. Sinne piti ostaa lippu etukäteen tietylle ajalle. Minulla oli maski mukana, mutta koko paikassa oli samaan aikaan vain toinen äiti ja tytär ja he menivät omia menojaan, joten saimme käytännössä kierrellä paikassa kahdestaan. Hait olivat selkeästi vaikuttavia ja merihevoset. Kaupasta löytyi sitten vielä pieni merihevonen illan kylpyleluksi.

Matkalla kotiin käytiin nopeasti kaupan kautta hakemassa herkkuja seuraavalle päivälle. Täytyy sanoa että näinä aikoina paperihaavat käsissä ovat vihoviimeinen juttu, kun käsiä desinfioi viiden minuutin välein.

Päiväunien aikana tein itse pihahommia ja raivasin muun muassa kahdeksan viikon mökkeilyn aikana kuolleet kasvit pois. Kaipaan kuollakseni pihalle vesiletkua ja porttia, jotta siivoaminen olisi helpompaa. Ei ole kätevää kantaa kahta jätesäkillistä vanhaa multaa sisäkautta pihan toisella puolella olevaan roskikseen.

Päiväunien jälkeen veimme koiran ulos ja lenkkiin menikin pidempi aika. Kävimme sisällä syömässä ja menimme vielä pihan leikkipaikalle. Illalla kylpy pitkän kaavan mukaan, kun uusi merihevonenkin sukelsi veteen.

Perjantai

Heräsin itse jo ihan täpinöissäni, sillä edessä oli kauan odotettu ilta. Kävimme lapsen kanssa aamulenkillä juoksurattaiden kanssa, ja jäimme vielä vähäksi aikaa kotipihalle leikkimään. Päiväunien jälkeen koira nopeasti pissalle ja jäimme pihalle odottamaan serkun tuloa.

Siskoni vanhempi lapsi tuli meille yökylään, ja viiden aikaan miehen vanhemmat hakivat oman naperon heille yöksi. Käytimme siskontytön kanssa koiran lenkillä, tilasimme Woltista pizzaa ja kasasimme sohvan täyteen kaikenlaisia herkkuja. Meillä oli nimittäin Harry Potter – maraton, josta on ollut puhetta pitkään ja jota olen itse odottanut siitä saakka kun tuo lapsi syntyi. Olimme molemmat aika innoissamme, ja olipas muuten super kiva ilta!

Lauantai

Heti herättyämme jatkoimme Pottereiden katsomista aamupalan ohessa. Itse olin vähän koomassa, mutta mikäpä siinä kahvikupin kanssa sohvalla heräillessä. Milloin olisi viimeksi tullut vain lojuttua sohvalla katsomassa leffoja? Varmaan joskus ennen lapsen syntymää kun olen ollut kipeänä. Teki niin hyvää, ja seura oli mitä parasta. Siskontyttö sanoi että hänestä tuntuu ihan kuin olisi kaverin luona, ja täytyy sanoa että niin minustakin. Voiko tätinä parempaa palautetta enää saada?!

Kolme Potteria ehdittiin maratonin aikana katsoa.  Jäin puolen päivän aikaan yksin ja kaipasin kaiken löhöilyn jälkeen liikuntaa. Kävin heittämässä pikaisen reilun 5km lenkin ja tulin kotiin jumppaamaan kuminauhoilla, jotka vastikään hankin. Vähän loppui luovuus kesken enkä lopulta keksinytkään mitä olisin vielä niiden kanssa tehnyt, mutta tulipahan jotain heiluttua. Söin lounaan ja lähdin koiran kanssa hakemaan omaa lasta kotiin. Siellä odoteltiin päiväunien jälkeen hiekkalaatikolla ja juostiin iloisesti vilkuttaen syliin.

Kävelimme kotiin Laakson ratsastuskentän kautta, missä oli kouluratsastuskilpailut. Miehen vanhemmat kävelivät mukana. Syömisen jälkeen pyöräilin vielä lapsen kanssa uudestaan katsomaan hevosia.

Sunnuntai

Aamu oli niin synkän harmaa ja tihkusateinen, että päätin välttää hiekkalaatikon ja lähteä lenkille. Juoksemiseen kostea ilma sopi loistavasti. Kotona pistin saunan päälle ja kävimme naperon kanssa päiväsaunassa ja kylvyssä ennen lounasta. Päiväunien aloitus vähän venähti, mutta saunan ja ruuan päälle ainakin nukutti. Meitä molempia.

Iltapäivällä kävimme Ruskeasuon Keskustallilla ponitaluksessa. Kävimme siellä ensimmäisen kerran viikkoa aiemmin, enkä ollut lainkaan varma miten ipana siihen suhtautuisi. Hän tykkää hevosista ja halusi totta kai mennä selkään, mutta odotin hänen haluavan sieltä myös pian pois. Mutta mitä vielä, siellä pysyttiin koko 10 minuutin kierros ja kiinni ei olisi saanut edes pitää. Ainut itku tuli kun vuoro piti luovuttaa seuraavalle. Tällä kertaa vähän valmistelin etukäteen ja selästä tultiin myös reippaasti pois.

Sitten loppuillaksi tulikin kunnon kaatosade. Sadekamppeet siis päälle ja koira ulos. Ei ihan suosikkikeli, mutta napero juoksenteli innoissaan lätäköissä. Kivahan sitä oli seurata. Koiraa sen sijaan jurppi.

Lapsen mentyä nukkumaan hyödynsin vielä viimeisen illan yksin ennen miehen kotiinpaluuta, vuokrasin leffan ja napsin (vähän liikaa…) Potter-illasta jääneitä herkkuja.

Siinä meidän viikko pähkinänkuoressa. Perusarkea, mutta paljon kivoja juttuja. Tällä viikolla on sovittu kavereiden kanssa treffejä, koiran eläinlääkäriä ja pitkästä aikaa myös paluu vauvauintiin!